sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Rv 4+3

Muokkailin tätä vanhaa tekstiä, koska laskin pariin otteeseen nuo raskausviikot väärin. Tässä vaiheessa siis menossa rv 4+3.

Ehkä tuohon raskausviikon laskemiseen äkkiä tottuu, nyt kun se on oikeasti todellisuutta. Kiitos muuten kaikille hirmuisesti onnitteluista!

Kerroin eilen asiasta pikkusiskolleni, ja mieheni kertoi omalle siskolleen. Tänään kerromme miehen vanhemmille, ja huomenna maanantaina kerron omille vanhemmilleni. Huomenna siksi, että vanhemmillani on huomenna 30-vuotishääpäivä, joten toivottavasti tämä on heille kiva hääpäivälahja meiltä. Toivottavasti äiti ei tänään minulle soita. Hän kun tietää, että näinä päivinä minulla oli tarkoitus tehdä raskaustesti.

Kerromme nyt jo näin avoimesti perheillemme, koska olemme avoimesti myös kertoneet lapsettomuushoidoista. Emme olisi jaksaneet pitää kaikkea sisällämme, joten onneksi perheemme ovat olleet tukenamme koko ajan. Ja jos kävisi niin ikävästi, että raskaus menisi kesken, kertoisimme heille heti myös siitä, jotta tietävät mitä käymme läpi, ja he kuitenkin haluavat meitä kaikessa tukea.

Oireita ei edelleenkään ole mitenkään merkittävän paljon. Tässä jotain, mitkä olettaisin olevan raskausoireita:
  • Turvotus aamusta iltaan, varsinkin illalla.
  • Outoja vatsakipuja välillä. Tuntuu vähän kuin vatsanväänteiltä, välillä ihme vihlaisuja. Ei kuitenkaan ole ollut mitään kovia kipuja.
  • Kohdunnapukka tuntuu erilaiselta.
  • Iltaisin vähän huono olo. Ei okseta, mutta silti vähän höntti olo.
En ole tuota kohdunnapukkaa ikinä mitenkään seuraillut tai tunnustellut. Mutta nyt kun Lugesteron-lääkettä joutuu kolmesti päivässä laittamaan emättimeen, väkisinkin se napukka tuntuu siinä samalla. Siitä on tullut semmoinen kova pallura, vaikea selittää.

Ensi viikolla kun vuodenvaihteesta on selvitty, soittelen ensimmäistä kertaa neuvolaan ja varaan ensimmäiset ajat. En ole vielä yhtään perillä mitä kaikkea neuvolassa tapahtuu ja missä vaiheessa. Mutta eiköhän se selviä. IVF-lääkärini sanoi, että rv 7 olisi sitten varhaisultra. Sekin aika täytyy ensi viikolla varata. Elämme jänniä aikoja. <3 <3 <3 <3 <3

lauantai 29. joulukuuta 2012

!!!! RASKAANA !!!!

Voi hyvä sylvi sentään! Täällähän ollaan ihan raskaana!
Vaikka olin optimistinen, että nyt se voisi vaikka tärpätäkin, niin silti kun teksti "raskaana" pärähti näytölle, iski semmoinen hepuli, etten toista muista. Jotenkin siihen ei vain osannut varautua, kun aina ennen testit ovat olleet selkeitä negatiivisia. Kiva yllätys oli vielä nuo viikot 2-3, eikä 1-2. Eli raskaushormonin määrä kehossa on jo jonkin verran kohonnut. JEEE!!!!

Tein testin tänä aamuna ja juoksin testin kanssa miehen luo keittiöön. En meinannut saada henkeä, kun hihkuin ja melkein panikoin testituloksen takia. Mies suhtautui asiaan paljon rauhallisemmin, mutta tuuleteltiin silti yhdessä. <3

En saanut viime yönä oikein nukuttua, kun jännitin testiä niin paljon. Nytkään ajatus ei oikein meinaa luistaa, kun tämä tuntuu vieläkin niin uskomattomalta.

Kumpa vain kaikki nyt menisi hyvin!
Nettilaskurin mukaan laskettu aika olisi 5.9.2013.
Olen siis oman laskelman mukaan nyt rv 4+2. Kumpa viikkoja tulisi vielä paljon paljon lisää!
Huomenna mennään miehen kanssa ulos syömään ja juhlimaan.
Maailman paras joululahja!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Huomenna testaillaan!

Arvatkaa olenko pystynyt viime päivinä miettimään mitään muuta, kuin lähestyvää raskaustestiä. Huomenna SE koittaa! En ole koskaan aiemmin jännittänyt ja odottanut raskaustestin tekemistä niin paljon kuin nyt. Koskaan ennen se ei ole tuntunut yhtä isolta asialta, koska aiemmin olen ollut niin skeptinen raskautumisen suhteen. Ja parissa viime yrityskierrossa en edes ole testaillut, vaan olen vain odottanut kuukautisten alkamista.

Mutta nyt kuukautisia ei ole vielä kuulunut! Huomenna siis kp 31, dpo 18 (jos punktiopäivä = ovulaatiopäivä) ja 16. päivä alkionsiirrosta.

Joko olen raskaana, ja olen maailman onnellisin ihminen. Tai sitten en ole, ja kuukautiset ei vain ala niin kauan kun käytän Lugesteron-keltarauhashormonia. Tuohon lugesteroniinkin olen jo niin tottunut, että enää ei yhtään haittaa, jos sitä joutuisi käyttämään vielä rv 7 asti (jos siis olisin raskaana).

Teen testin heti aamupissistä, mutta menen heti aamulla töihin, joten tänne blogiin pääsen tuloksen kertomaan vasta illemmalla. Ja silloin joko masentelen enemmän kuin koskaan ennen, tai sitten ratkean riemusta, sen näkee sitten. Nyt olen vielä onnellisen tietämätön, ja yllättävänkin optimistinen. Jotenkin on semmoinen olo, että olisin raskaana, vaikka turvotuksen lisäksi oireita ei oikein olekaan. Toivon niin kovin, että en olisi väärässä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulusta ja lähestyvästä raskaustestistä

Blogitaukoa on tullut pidettyä muutama päivä, ja hyvä niin, että on saanut rauhoittua joulun viettoon. Viime viikolla oli jotenkin koko ajan niin paljon tekemistä, että en edes ehtinyt toivotella lukijoille hyvää joulua. Joten hyvää joulua näin tapaninpäivänä! :)

Vietimme mieheni ja koirani kanssa joulua vanhempieni luona toisella paikkakunnalla. Myös kaksi siskoani miestensä kanssa oli paikalla. Ja koirat, yhteensä viisi kappaletta. Meidän perheessä ei lastenlapsia vielä ole, joten koirat ovat lasten asemassa vielä toistaiseksi. Neljä päivää meni ihan liian nopeasti. Syötiin, saunottiin, ulkoiltiin ja oltiin yhdessä. Juuri sellainen joulu, minkälainen sen pitääkin olla. Ei ollut liikaa hössötystä ja stressiä, vaan kaikki meni omalla painollaan, ja sai nauttia joulun tunnelmasta. Ainoa asia, mistä en niin pitänyt, oli se että minua ja isääni lukuunottamatta muille maistui aattona alkoholi ehkä vähän liikaakin. Vanhempani asuvat yksikerroksisessa omakotitalossa, joten juomingeista kantautuva ääni raikui koko talossa, joten en oikein saanut nukutta toisessa huoneessa. Isän piti jossain vaiheessa käydä ärähtämässä muille, että antaisivat meidän nukkua. :) Opiskeluvuosien jälkeen oma alkoholinkäyttö on vähentynyt huomattavasti. Varsinkin nyt vauvan yritysaikana alkoholia tulee nautittua hyvin harvoin ja vähän kerrallaan. Sitten joskus (eli toivottavasti ensi jouluna) kun meillä on oma vauva mukana joulun vietossa, muut toivottavasti osaavat suhtautua asiaan oikealla tavalla, ja juhlia vähän hillitymmin.

Eilen kotiuduimme siis joulun vietosta, ja mies joutui jo tänään menemään töihin. Itse joudun olemaan töissä välipäivinä torstaista lauantaihin. Raskaustestipäivä lähestyy koko ajan, lääkärin määräämä kotitestipäivä on lauantaina 29.12. Ensin ajattelin, että teen testin vasta sunnuntaina, mutta en tiedä jaksanko odottaa sinne asti. Nämä viimeiset päivät ennen testaamista alkavat pikkuhiljaa tuntumaan niin piinallisilta! Muutama päivä siirron jälkeen asiaa tuli ajateltua paljon vähemmän ja harvemmin. Mutta nyt kun mahdolliset kuukautiset/testipäivä lähenee, asiaa tulee ajateltua taas paljon enemmän.

Mitään varsinaisia raskausoireita minulla ei ole ollut, kai. Vatsa on edelleen turvoksissa. Missään vaiheessa punktion jälkeen ei vatsani ole mielestäni palautunut entiselleen. Varsinkin iltaisin ruoan jälkeen turvotus on pahinta. Ja vaikka olisi nälkäkin ja vatsalaukku tyhjä, vatsa silti pömpöttää turvonneena. En tiedä onko munasarjani vielä täynnä nestettä, vai mistä moinen johtuu. Välillä on tuntunut vihlaisuja masussa. Mutta nekin ovat olleet niin lyhytaikaisia ja pieniä, että en ole varma kuvittelenko vain. Menkkamaisia kramppeja minulla oli muutaman kerran jouluaattona ja -päivänä. Olin jo aika varma, että nyt ne kuukautiset alkavat. Mutta ei onneksi ole vielä alkaneet, nyt siis on menossa kp 28 ja dpo 15, alkionsiirrosta on 13 päivää.

Tällä hetkellä fiilikset ovat aika 50/50 raskauden suhteen. Joko olen raskaana, ja turvotus ja menkkajuilimiset johtuvat siitä. Tai sitten en ole raskaana, ja menkat tekevät tuloaan, mutta eivät välttämättä Lugesteronista johtuen pääse alkamaan. Menkat eivät siis ole vielä myöhässä, yleensä minulla kuukautiset alkavat aamulla 15-16 päivää ovulaatiosta. Mitään PMS-oireita minulla ei kyllä ole vielä ollut. Yleensä pari päivää ennen kuukautisten alkamista alkaa yöhikoilu ja kiukuttelu. Ja masennus. Yleensä tunnen pari päivää ennen kuukautisten alkamista, että ei tärpännyt, ja itken epäonnistumista jo etukäteen. Mutta nyt sitä oloa ei ole ollut! Joudun siis jännäämään kuukautisten alkamista testipäivään asti, ja mitään varmuutta ei vielä ole, että testi näyttäisi positiivista. Ajattelin kyllä käydä ostamassa ihan Clearbluen digitaalisen raskaustestin. Olen tähän asti käyttänyt vain halvempia liuskatestejä, mutta koska nyt raskaus on ensimmäistä kertaa ihan oikeasti mahdollista, haluan vastauksen digitaalisesta testistä.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Turvotus

Minulla on pallomaha. On ollut punktiosta ja siirrosta asti. Edelleen siis turvottaa!
Turvotus tuli silloin noin viikko sitten vähän vaivihkaa, enkä oikein edes ajatellut että kylläpä olen turvoksissa. Mutta nyt vaikka turvotus ei mielestäni ole lisääntynyt, ainakaan paljoa, alkaa se jo vähän ärsyttämään. Joka aamu pitää miettiä mitä päälleen laittaa töihin, että ei kirkumalla näytä kaikille, että katsokaa mun "raskausmahaa"!

Tai sitten olen onnistunut lihottamaan itselleni tämän pallon, ja tämä johtuu siitä... En ole tehnyt mitään hikiliikuntaa viimeiseen viikkoon. Ehkä pitäisi vain pikku hiljaa lähteä lenkille, että saisi nesteitä liikkeelle.

Tai sitten olen raskaana, ja turvotus on muuttunut suoraan punktioturvotuksesta raskausturvotukseksi.
Niinhän sen täytyy olla. :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kiinnittymisajan ajatuksia

Tänään alkio on kuuden päivän ikäinen. Eli kiinnittymisen pitäisi tapahtua ilmeisesti tänään tai seuraavan kahden vuorokauden aikana.

Kun alkio siirrettiin, olo oli heti jotenkin ihmeellinen, että nyt se pieni on tuolla kohdussa! Mutta kun päiviä tulee lisää, myös epäilys pääsee hiipimään alitajuntaan. Sitä miettii, että tapahtuukohan siellä sittenkään yhtään mitään? Kun tietenkään mitään ei tunne eikä oireita mistään vielä voikaan olla, niin olo ei olekaan enää niin varma kuin muutama päivä sitten...


Mutta toivossa elellään silti vielä kovasti!

Usempana päivänä olen googletellut alkion kehitystä. Että montako solua meidän pienessä tänään on.

Miehen kanssa aina välillä jutellaan masulle. Ja hyvin usein vauva on meidän keskustelujen puheenaihe. Jutellaan siitä, mitä juttuja haluamme lapsemme kanssa tehdä sitten kun hän on vähän isompi. Mitä asioita haluamme hänelle opettaa.

Vaikka en mitenkään kovin uskonnollinen ihminen olekaan, olen silti iltarukouksen lausunut niinä iltoina kun olen muistanut, jos vaikka tällä kertaa meitä onnistaisi.

Olen koittanut rentoutua käymällä saunassa ja makaamalla piikkimatolla.

Piinaillessa aika menee aina yhtä hitaasti.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kilpirauhasesta ja vatsakivuista

Kilpirauhanen
Kävin aamulla kilpirauhaskontrollissa, ja jo muutamaa tuntia myöhemmin lääkäri soitti testin tuloksesta. TSH oli nyt 3,69, pari viikkoa sitten se oli 4,72 ennen lääkityksen aloitusta. Lääkäri määräsi nyt nostamaan Thyroxin-lääkityksen 50 mikrogrammasta 0,1 milligrammaan päivässä, että TSH saataisiin lähemmäs kahta. Se olisi mahdollisen raskauden kannalta paljon parempi. Tammikuun lopussa on sitten seuraava kontrolli.

Vähän ehkä osasin aavistella, että sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa olisi minulla edelleen. Lääkityksestä huolimatta olen edelleen palellut aina välillä iltaisin, ja muutenkaan en olossa ole huomannut mitään merkittävää muutosta verrattuna aikaan ennen lääkitystä.

Mahakipua
Töissä tuli tänään vatsa ihmeen kipeäksi. En oikein osaa sanoa, johtuiko kipu edelleen herkistä munasarjoista, alkiosta (en tiedä voiko se aiheuttaa kipua näin aikaisessa vaiheessa) tai ihan vain ilmavaivoista. Tai siitä, että töissä oli niin kiirettä, että jouduin hotkimaan lounaan aika pikaisesti. Kipua kesti ehkä noin puoli tuntia, mutta se oli yllättävän voimakasta. Jos se olisi kestänyt yhtään pidempään, olisin lähtenyt varmaankin kesken päivän kotiin.

Vatsa on edelleen turvoksissa. Eilinen tuntui jo paremmalta, mutta tänään on nestettä taas kertynyt. Vessakäyntejä on ollut huomattavasti vähemmän juotuun nestemäärään nähden...

Ällövaroitus
Lugesteronien käytön aloitin eilen aamulla. Todella ällöttävä lääke, jota laitan yhden kapselin (200 mg) kolme kertaa päivässä emättimeen. Eli melkein koko ajan joutuu pitämään pikkuhousun suojaa, koska aine valuu pois. Tätä ihanuutta siis luvassa ainakin raskaustestipäivään asti. Jos testi on positiivinen, jatketaan lääkitystä noin seitsemännelle raskausviikolle asti. Pieni harmihan tämä on siinä vaiheessa jos käy niin ihanasti, että raskaus jatkuu, mutta tällä hetkellä se ei ole kovin kivaa...

torstai 13. joulukuuta 2012

1. IVF, Tuoresiirto

Tänään se sitten oli, alkion tuoresiirto. Kaikki meni hyvin, ja siirto oli nopeasti ohi, tuntui vähän niin kuin papa-koe olisi otettu. Meidän hedelmöittyneistä kahdeksasta alkiosta tänään jäljellä oli kuusi, joista lupaavin tänään siirrettiin, viisi laitettiin pakkaseen. Vähän suretti, että kaksi alkiota oli jouduttu hylkäämään, mutta jäihän meille silti vielä viisi hyvää alkiota varalle. Siirretty alkio oli nyt 4-soluinen, ja näimme sen pieneltä näytöltä juuri ennen siirtoa. Aika ihmeelliseltä tuntui nähdä moninkerroin suurennettuna meidän vauvan alku (ajattelen positiivisesti, tästä meidän vauva vielä tulee), ja nyt se pieni on minun kohdussani mukana kulkemassa.

Siirron jälkeen kumpikin meistä on ollut jotenkin ihan ihmeissään ja hyvin, hyvin onnellisia. Minulla on ollut koko päivän sellainen kestohymy, kun kannan mukanani pientä salaisuutta. Edes klinikan lasku tehdystä hoidosta ei haitannut yhtään!

Puhuimme mieheni kanssa, että asennoidumme asiaan nyt niin, että olen raskaana. Voi hyvinkin olla, että tämä raskaus kestää vain kaksi viikkoa, kunnes kuukautiset alkavat, tai sitten se kestää noin 40 viikkoa, tai jotain siltä väliltä. Kuitenkin olen nyt raskaana, piste. Ymmärrän hyvin, että todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, mutta koitan nyt nauttia näistä tulevasta kahdesta viikosta, ja murehtia vasta myöhemmin, jos raskaustesti näyttääkin negatiivista.

Kumpa vain pieni tarraisi lujasti kiinni, ja ensi syksynä meillä olisi oma vauva!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

1. IVF, Alkiot

Klinikalta soiteltiin jo aamusella, ja hyviä uutisia oli biologilla; kahdeksan yhdeksästä munasolusta oli hedelmöittynyt! Vain yksi munasolu oli siis ollut epäkypsä hedelmöittyäkseen. Heti puhelun jälkeen herätin mieheni, ja hihkuttiin yhdessä onnessamme. Siirto on siis huomenna klo 12, ja voihan olla, että osa alkioista osoittautuu vielä liian huonoiksi siirrettäväksi tai pakastettavaksi. Mutta silti kahdeksan tässä vaiheessa kuulostaa niin hienolta, paljon enemmän kuin osasin odottaa! Ne kahdeksan ovat jo nyt meidän pieniä vauvoja, vaikka mitään takuita ei ole, että yhdestäkään niistä oikeaa vauvaa tulee. Olen jotenkin pelännyt, että syy miksi en ole tullut aikaisemmin raskaaksi, olisi ollut munasoluissani. Huojentavaa tietää, että munasoluni ovat kunnossa, ainakin tähän pisteeseen asti.

Olo eilisen punktion jälkeen on tänään ollut aika normaali. Särkylääkettä en ole tarvinnut, eikä vatsa ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä. Turvotusta on vielä, mutta sekin on tainnut jo vähän laskea. Olisin tänään ollut kyllä ihan täysin työkykyinen, mutta olen niin harvoin sairaslomalla, että koitan nyt nauttia näistä parista päivästä kotona.

Huomenna sitten mennään hakemaan pikkuinen kyytiin, todella jännää! Näin lähellä raskautta en ole ikinä aikaisemmin ollut.

tiistai 11. joulukuuta 2012

1. IVF, punktio

Tänään se pelätty punktio sitten oli. Ja eihän se niin paha juttu ollutkaan, tai no vähän sattui.

Olimme klinikalla noin puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Mies ehti siinä käydä antamassa oman panostuksensa, ja minä juttelin hoitajien kanssa ja odottelin rauhassa vuoroani. Miestä tuntui jännittävän minun puolestani ehkä enemmän kuin minua, hänellä kun on pieni lääkäripelko.

Kun aika tuli, mentiin toimenpidehuoneeseen, housut pois ja pöydälle, ja hoitaja laittoi kanyylin käteen. Kanyylin laittaminen tuntui vähän ilkeältä, minulle muistaakseni on sellainen laitettu viimeksi yläasteikäisenä. Sitten sainkin jo vahvaa kipulääkettä suoneen, ja lääkäri ensin ultrasi munasarjat, ja sen jälkeen laittoi puudutetta kummankin munasarjan puolelle. Itse puudutus ei tuntunut missään. Pikku hiljaa olo alkoi olemaan vähän raskas, mutta koko ajan olin ihan tolkuissani, ja pystyin puhumaan normaalisti. Tai ehkä puhuminen oli vähän hitaampaa kuin normaalisti. Minulla lääkkeen vaikutus alkoi pikku hiljaa, mitään yhtäkkistä vaikutusta en huomannut.

Lääkäri tyhjensi follikkelit ensi oikealta puolelta. Ensimmäisten tyhjennystä en oikeastaan tuntenut ollenkaan, tuntui ehkä vähän pieneltä menkkakivulta. Viimeisten tyhjennys oikealla puolella olikin sitten jonkin verran hankalampaa. Hoitaja joutui aika voimakkaasti painamaan vatsaani, että lääkäri pääsi käsiksi kaikkiin folleihin. Itse painaminen ei sattunut, mutta pistäminen tuntui aika ikävältä vähän aikaa. Pariin otteeseen jouduin pyytämään lisää kipulääkettä. Lääkäri taisi joutua vaihtamaan neulaakin kertaalleen, koska ohut neula meni tukkoon verestä jossain vaiheessa. Vasemman munasarjan punkteeraus olikin paljon nopeampaan, ja kivuttomampaa. Kun lääkäri oli valmis, puin itse vaatteet päälle, ja miehen tukemana kävelin toiseen huoneeseen lepäilemään. Olo oli vähän hutera, mutta muuten ihan hyvä. Hoitajat kyselivät koko ajan, mikä on olo, ja olivat muutenkin koko ajan niin ihanan ystävällisiä.

Kaiken kaikkiaan punktioon meni aikaa noin parikymmentä minuuttia, ja lepäilin toimenpiteen jälkeen noin puoli tuntia. Sitten sainkin jo jatkohoito-ohjeet, kanyyli otettiin pois, ja saimme lähteä kotiin.

Ja se saalis sitten. Lääkäri tyhjensi noin 12 munarakkulaa, eli enemmän kuin viime viikon ultrissa löydettiin. Osa follikkeleista oli kuitenkin liian pieniä, joten niistä munasoluja ei saatu. Mutta saatiin niitä kuitenkin yhdeksän kappaletta! Olen niin huojentunut tuosta määrästä! Minulla oli semmoinen olo, että hyvä jos kolme-neljä munasolua saadaan, mutta saatiin peräti yhdeksän. Huomenna labrasta soitetaan, kuinka monta niistä on hedelmöittynyt. Siellä ne meidän pikku sukusolut nyt lämpökaapissa hengailee, toivottavasti tietävät mitä siellä pitää tehdä.

Nyt punktiosta on kulunut noin seitsemän tuntia. Nukuin jo päiväunet muutamaankin otteeseen, ja mies on vieläkin päikkäreillä. Olo on muuten ihan hyvä, mutta oikean puolen munasarja on vähän kipeä. Paikalla ollessani ei tunnu oikeastaan mitään, mutta liikkeessä tuntuu jomotusta. Liikkuessani koitan olla vielä mahdollisimman varovainen, äkkiliikkeet tuntuu aika ilkeältä. Otin äsken 500 mg Paracetamolin, vaikka olisikin kyllä vielä ilmankin pärjännyt. Verta tuli yhden siteellisen verran heti toimenpiteen jälkeen, mutta onneksi vuoto loppui pian.

Lääkäri kirjoitti sairauslomaa kolme päivää, riippuu kuulemma työnantajasta myöntääkö IVF:stä palkallista sairauslomaa vai ei. Minun kohdallani epäilisin, että palkkahallinnosta soitellaan, ja sanotaan, että sairauslomaa ei tipu. Minulla on onneksi yli 50 h ylitöitä tehtynä sisään, joten jos kolme vapaapäivää menee plussatunneista, niin ei kyllä haittaa. Saanpahan kolme päivää levätä ennen kiireistä jouluviikkoa töissä. Ja kivaa varsinkin siirtopäivä torstai viettää kotona lepäillen.

Kiitos kaikille minua tsempanneille lukijoille! Toivotaan nyt, että torstaina saataisiin hyvä alkio kyytiin, ja että se myös kyydissä pysyisi ensi syksyyn asti.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Paha uni

Aamu alkoi itkulla. Nimittäin heräsin aamuyöllä pahaan uneen, joka sai minut nyyhkimään unissani. Heräsin silmät kyynelissä, ja pidättelin itkua, että en herättäisi miestäni.

Näin unta, että punktio oli tehty, ja olin klinikalla kuulemassa miten kävi. Follikkeleista oli saatu aikaiseksi vain yksi alkio, joka sekin oli laadultaan niin huono, että sitä ei voitaisi siirtää. Lääkäri kertoi tämän minulle todella surullisena, ja itki miltei itsekin. Kun tämän kuulin, ja tajusin, että mitään ei kohtuun siirrettäisikään, luhistuin ihan täysin. Aloin itkemään ihan lohduttomasti, ja tuntui, että missään ei ollut enää mitään järkeä. Kaikki vaiva ja toivo oli ollut ihan turhaa. Kaiken lisäksi lääkäri sanoi unessa, että uusi hoitoyritys voitaisiin tehdä vasta ensi vuonna touko-kesäkuussa, koska klinikalla on pitkät hoitojonot. Ja lisäksi hoidon tekisi joku erikoislapsettomuusspesialisti, koska minä olisi niin hankala tapaus. Se, että tämä yritys meni ihan plörinäksi, ja uusi voitaisiin tehdä vasta puolen vuoden kuluttua, tuntui unessa ihan kuolemantuomiolta.

Toivon niin kovasti, että tämä ei ollut mikään enneuni! En halua olla mikään hankala tapaus!
Alitajunta näköjään painii IVF:n parissa öisinkin. Vaikka hereillä ollessani minulla onkin omasta mielestäni positiivinen tunne tästä hoidosta, että nyt raskautuminen voisi oikeasti onnistuakin, niin kuitenkin takaraivossa on aina pieni pelko, että jotain menee pieleen. Tähän hoitokiertoon kulminoituu niin paljon odotuksia, että putoaminen tulee olemaan korkealta, jos toivottua tulosta ei tule, ja varsinkin jos pakkaseen ei jää yhtään alkioita.

Punktio olisi huomenna. Vähän jännittää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö saisi ensi yönä nukuttua. Taidan tänään vielä rentoutua tekemällä pitsaa ja saunomalla. Huomenna aamulla sitten reippaana piikitettäväksi! :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

1 IVF, 2. folliultra

Viime keskiviikkona minulla oli IVF:n 2. folliultra. Oli tarkoitus kirjoittaa siitä jo aiemmin, mutta olin keskiviikkona ja torstaina ihan älyttömän väsynyt, että en vain jaksanut.

Kaikki oli kuitenkin hyvin, munarakkulat kasvaa ja kaikki näyttää oikein otolliselta.
Oikeassa munasarjassa oli edelleen samat kuusi munarakkulaa, kooltaan ne oli 7-13 mm. Vasemmalla oli samat kaksi rakkulaa 9-10 mm. Näytäisi siltä, että myös nämä vasemman puolen rakkulat voidaan hyödyntää, olivat endometriooman kannalta hyvässä kohdassa. Oli siellä vasemmalla lisäksi yksi rakkula endometriooman takana, mutta sitä tuskin punkteerataan. Kohdun limakalvo oli 6 mm.

Jatkan Menopur-pistoksia 150 IU kp10, eli lauantaihin asti, ja Orgalutrania jatkan kp11, eli sunnuntaihin asti. Sunnuntaina klo 21 pistän Pregnylin, ja tiistaina 11.12. klo 9 koittaa punktio! Jännittää jo nyt aika paljon tuo punktio, mutta hyvinhän se menee, ja toivottavasti se ei ole niin kamalaa kuin odotan sen olevan. Minulle on kerran aikaisemmin tehty kolposkopia (=kohdunsuulta polttoleikataan pois kudosta, jossa on solumuutoksia), mikä oli ihan piece of cake. Mutta punktio on varmasti jonkin verran kivuliampaa ja ikävämmän tuntuista... Onneksi mies on iltavuorossa, joten pääsee punktioon ja siirtoon pitämään minua kädestä. Siirto tehdään näillä näkymin torstaina 13.12. ja siirretään vain yksi alkio. Toivottavasti saisimme myös pakkaseen edes pari alkiota.

Olin aikaisemmin laskeskellut, että tietäisin jo joulun aikaan, onko hoito onnistunut vai ei. Mutta lääkärin mukaan raskaustesti kannattaa tehdä vasta 16. päivä siirrosta, ellei vuoto olo alkanut jo aiemmin. Eli testauspäivä tulee olemaan 29.12.

Kyllä varmasti polttelee niin paljon jouluna, kun ei tiedä onnistiko vai ei!

tiistai 4. joulukuuta 2012

1. IVF, 1. folliultra

Kävin eilen maanantaina IVF:n ensimmäisessä folliultrassa, kp oli 5. Oikealta löytyi 6 follikkelia halkaisijaltaan 5-10 mm, ja vasemmalla oli kaksi 7-9 mm kokoista. Sinänsä hyvä, että oikealla oli enemmän, koska vasemmalla olevia ei välttämättä pystytä käyttämään. Minullahan on vasemmassa munasarjassa se endometriooma (33 mm halkaisijaltaan, ei kasvua viime kerrasta), joten jos munarakkulat sijaitsevat sen takana, niitä ei mielellään punkteerata. Mielellään kyllä ottaisin vielä muutaman lisää sinne oikeaan munasarjaan, kuusi follikkelia tuntuu niin pieneltä määrältä... Vaikka ymmärrän kyllä, että pienellä lääkeannostuksella aloitetaan, ettei ainakaan hyperstimulaatiota tulisi.

Lääkäri nosti Menopur-annostuksen tästä päivästä eteenpäin 112,5 IU:sta 150 IU:een, ja lisäksi aloitin tänään Orgalutran-pistokset pitämään ovulaation poissa. Menen huomenna keskiviikkona uuteen folliultraan, sitten toivottavasti selviää jo punktiopäivä ensi viikolle.

Olo on ollut ihan hyvä. Vatsa saattaa olla vähän normaalia turpeampi, mutta en vielä mitään kovin järisyttävää turvotusta ole huomannut. Nippailuja on viime päivinä tuntunut aika paljon kummassakin munasarjassa, mutta nekin tuntemukset ovat olleet ihan samanlaisia, kuin aiemmissa ovulaation induktio -kierroissa, ehkä vain vähän useammin on nippailuja tuntunut.

Hyvä mieli hoidon suhteen jatkuu (en malttaisi odottaa ensi viikkoa!). Huomenna tiedän sitten taas lisää hoidon etenemisestä.

torstai 29. marraskuuta 2012

IVF lähestyy...

Tänään vietetään kierronpäivää yksi! Jee! Eilen ennen nukkumaan menoa vuoto alkoi niukkana, ja aamulla tulikin jo ihan reilusti.

IVF

Soitin tänään klinikalle, ja sovittiin hoidon jatkumisesta. Menopur-pistokset aloitan kp2 annostuksella 112,5 IU. Folliultrat on sitten ensi viikolla kp5 ja kp7. Jatko selviääkin sitten noissa folliultrissa. Kerroin tänään töissä esimiehelleni, että joulukuussa olen sitten noin viikon ajan sairaslomalla. Taisin kertoessani käyttää sanoja "pieni lääketieteellinen toimenpide", koska en halunnut suoraan kertoa, mistä on kyse, en vielä. Kahdelle työkaverilleni, joiden kanssa olen samasssa tiimissä, ja joiden työmäärään oma poissaoloni vaikuttaa hyvin paljon, kerroin ihan suoraan miksi tulen olemaan sairaslomalla joulukuussa, ja vielä kiireisimpään aikaan vuodesta. Heille halusin olla rehellinen, ja luotan heihin täysin, että eivät puhu asiasta muille.

Nyt jännitää jo ihan hirveästi!! Semmoista hyvää, kutkuttavaa jännitystä.

Kilpirauhanen

Soitin tänään myös neuvolaan. Kävin vuosi sitten syksyllä neuvolalääkärillä, ja hänen lähetteestään kilpirauhashormonikokeissa. Halusin kysyä sen viime vuotisen testin tuloksen, koska minulla ei ollut siitä enää mitään muistikuvaa. TSH-arvo oli tuolloin ollut 2,99 ja T4V oli 17. Eli normaaliarvot viitteiden ollessa TSH:ssa 0,3-4,2 ja T4V:ssä 9-19. Vaikka en välttämättä ihan luota tuon viime vuotisen mittauksen tulokseen, sillä muistaakseni kello oli silloin jo lähempänä kymmentä, ja kilpirauhaskoehan suositellaan otettavaksi klo 8-10 välillä, mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. No, joka tapauksessa kilpirauhasen toiminta on nyt viimeisen vuoden aikana hieman heikentynyt, TSH on nyt siis 4,72 (T4V:stä en tiedä, lääkäri ei sitä sanonut, enkä tietenkään silloin vielä näistä mitään tietänyt, joten en osannut kysyä). Pääsia, että vajaatoiminta on nyt tunnistettu, ja sain siihen lääkkeet.

Huomenna perjantaina minulla on onneksi vapaapäivä. Edessä muuttamista ja työporukan omat pikkujoulut; keilaamista ja hyvää ruokaa. Ihanaa lähestyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

PMS

Tätiä kovasti olen odotellut koko päivän saapuvaksi, mutta eipä ole vielä ilmoitellut itsestään.
Eilen illalla kyllä oli ihan selkeitä PMS-oireita. Ennen nukkumaan menoa tulin alakuloiseksi ilman mitään järkevää syytä, vähän piti itkuakin tuhertaa. Ja yöllä oli taas tavallista yöhikoilua, eli en saanut kunnolla nukuttua.

Jospa se täti tulisi sitten huomenna viimeistään. Tässäkin asiassa odottaminen on vaikeinta, koska jokainen päivä lisää siirtää IVF:ää lähemmäs joulua.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tulkoon kuukautiset!

En tiedä, olenko koskaan odottanut ja toivonut, että kuukautiset alkaisivat. Nyt toivon todella paljon. Otin viimeisen Primolut-tabletin toissapäivänä, joten toivon mukaan kuukautiset alkaisi huomenna.
Mikäli alkaa, ollaan taas yksi askel lähempänä IVF:ää. Liian pitkään ei kuukautisten tulossa saisi kestää, muuten IVF:ää ei ehditä tekemään ennen joulua, mikä olisi iso pettymys, kun olen sitä niin paljon nyt odottanut.

Normaalisti kuulostelen raskausoireita, nyt koitan kuulostella menkkaoireita. Ihan niin kuin vähän olisi tänään juilinut mahassa. Tai en ole varma, voi olla että vain kuvittelen...

Meillä olisi muuttokin ensi viikonloppuna väliaikaiseen kämppään pois kosteusvaurioremontin alta. Vähän stressiä pukkaa siitäkin aiheesta.

Kilpirauhaslääkityksen aloitin muutama päivä sitten. Vielä en ole huomannut olossa mitään merkittävää, mutta siinähän menee varmaankin pari viikkoa, ennen kuin hormonitasot on paremmalla tolalla.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Minulla todettiin tällä viikolla lievä kilpirauhasen vajaatoiminta, niin kuin viime postauksessa kirjoitin. TSH-arvo oli 4,72. Wikipedian mukaan kyse on tästä:

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi on kilpirauhasen sairaus, joka aiheuttaa elimistössä laaja-alaisia metabolisia ja entsymaattisia häiriöitä. Se on suhteellisen yleinen sairaus. Oikein diagnosoituna ja hoidettuna ennuste on hyvä ja tyroksiinilääkityksen kanssa voi elää normaalia elämää. Vajaatoiminta on naisilla yleisempää kuin miehillä.

Lueskelin eilen jonkin verran tästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Vaikka siitä olen tottakai aiemmin kuullut, en yhtään osannut kuvitella, että minulla on se. En ole ollut tietoinen kyseisen sairauden oireista, ja olen jotenkin aina kuvitellut, että kyseessä on ylipainoisten ihmisten sairaus. Ja tosiaan se, että vuosi sitten otettu TSH-arvo oli neuvolan lääkärin mukaan normaali, ihmetyttää kovin. Koska oireita minulla on ollut jo vuosia. Ajattelin ensi viikolla soitella TK:een ja kysellä, mikä se minun viime vuotinen arvo oikeasti oli, kun en sitä yhtään itse muista.

Täällä ja täällä on listoja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Tein listat omista oireista, joita minulla on, ja niistä mitä ei ole. Koitin olla mahdollisimman totuudenmukainen. Mutta noista oireista aika moni on kyllä sellainen, että niitä on kaikilla ainakin joskus, joten vaikea kaikista oireista on sanoa, johtuuko vajaatoiminnasta vai onko vain "normaalia".

Nämä oireet pätevät minuun:
kasvosi, silmänympärykset, tai leuanalus on turvonnut - omasta mielestä yläluomet on välillä turvonneet, varsinkin iltaisin
iho kuiva ja kutiava - kyllä, varsinkin talvella vaatii päivittäistä rasvailua.
kynnet ohuet, hauraat ja lohkeilevat
hiustesi laatu muuttunut huonommaksi, katkeilee, irtoilee - kyllä. Minulta lähtee päivässä ihan järkyttävän paljon hiuksia. Hiukseni ovat aika ohuet, verrattuna esim. molempiin siskoihini, joilla on todella paljon paksummat hiukset kuin minulla.
hikoilu vähentynyt - hikoilen mielestäni aika vähän. Mikä ei kyllä haittaakaan.
kyynärpäiden iho muutunut karkeaksi - on, iho on todella kuiva ja karkea verrattuna muuhun ihoon.
väsyt normaalia helpommin, etkä jaksa liikkua kuin ennen
sairastaessa influenssaa tai jopa tulehduksia, kuume ei nouse - en ole ollut kunnolla sairas moneen vuoteen, mutta kun olen, lämpöä on enimmillään aina alle 38 C
olet ärtyisämpi kun ennen, suuttuessa mahdollisesti myös agressiivinen - en ole agressiivinen, mutta aika usein vähän ärtyisä.
turvotusta esiintyy helposti, esim nilkoissa, vyötäröllä, kasvoissa - vatsaa turvottaa harva se päivä, mutta ruokavaliolla on osuutensa asiassa. Sormia ja nilkkoja turvottaa aina välillä. 
pienikin lämmönnousu (0,5 astetta) saa olon kuumeiseksi - pientä lämmön tunnetta on ainakin kerran kahdessa viikossa.
kolesterolisi on noussut (tutkitusti) - kolesteroli minulta on tutkittu vain kerran, n. viisi vuotta sitten, silloin oli koholla, mutta enimmäkseen oli sitä hyvää kolesterolia.
normaaleista yöunista huolimatta, tunnetko olosi väsyneeksi aamulla ja tarvitset päiväunia.
hengitysvaikeuksia tai painontunnetta rinnassa (happi loppuu) - tätä on ollut lapsesta asti.
energiasi vähentynyt, jokapäiväiset askareet tuntuvat vaikeilta - tätäkin on jatkunut niin pitkään, että olen pitänyt sitä ihan normaalina
kuukautishäiriöitä tai sinulla ollut vaikeuksia tulla raskaaksi, tai raskaus ei jatku (keskenmenoja) - Keskenmenoja ei ole ollut, kun ei ole vielä yhtään raskauttakaan ollut. Kuukautishäiriöitä check.
seksuaalihalusi muuttuneet, ei tee mieli - en ole koskaan ollut seksuaalisesti kovin aktiivinen.
olet alkanut saamaan paniikkikohtauksia - koskaan aiemmin en saanut paniikkikohtauksia, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana olen saanut kaksi kohtausta.
kasvun hidastuminen (lapsilla ja nuorilla; esim. myöhästynyt murrosikä tai lyhytkasvuisuus) - olen n. 157 cm pitkä. Lapsena olin aina päätä lyhyempi kuin muut ikäiseni. Yläasteikäisenä kävin keskussairaalassa tutkimuksissa, miksi olen niin lyhyt, mitään syytä ei löydetty. Sitten varmaankin lukiossa vähän saavutin muita pituudessa, mutta jäin silti lyhyeksi.
kuorsaus - tunnustan. mutta se vaatii huonon nukkumisasennon selälläni.
lihasoireet (lihasheikkous (voimattomuus), lihasjäykkyys tai lihaskipu) - lihasheikkoutta on, mutta lihaskuntoni on kyllä heikko ihan liikunnan vähyydenkin vuoksi.
masennus - viime vuosina, varsinkin nyt lapsettomuuden myötä, olen huomannut lieviä masennusoireita, varsinkin tietenkin aina negatiivisen tuloksen jälkeen.
palelu - kyllä, varsinkin iltaisin.
maksa-arvot huononee - tämä on kerran mitattu, viisi vuotta sitten. Silloin arvot oli vähän huonot, mutta ajattelin sen johtuvat opiskeluajan alkoholin käytöstä (kröhöm). Kontrollissa en jostain syystä ikinä käynyt, ja asia jäi silloin siihen...
kipukynnyksen nouseminen - pienikin muksaus tuntuu. Mies aina sanoo että ei voinut sattua, mutta kun sattuu!
silmien vetistely - tätä on lähes päivittäin! Niin paljon, että haittaa näköä, ja silmiä on pakko pyyhkiä nenäliinalla.
matala systolinen (yläpaine) paine ja korkea diastolinen (alapaine) paine (esim. 120/95) - minulla on jo monta vuotta ollut välillä alhainen verenpaine. Olen jo lapsena pyörtyillyt sen takia useamman kerran, aikuisenakin murtanut hampaani sen vuoksi. Lääkäri kehotti tähän syömään vain enemmän suolaa.

Näitä oireita en tunnista itsestäni:
äänesi on madaltunut tai muuttunut käheäksi - en ole huomannut, eikä kukaan ole sanonut asiasta
kulmakarvat vähentyneet tai hävinneet lähes kokonaan
suvussa kilpirauhassairauksia - ei ainakaan tietääkseni
kehon lämpötila jatkuvasti alhainen - en osaa sanoa, en mittaile lämpötilaa kovin usein, palelen kylläkin aika usein.
sairastat jatkuvasti tulehduksia - ei ole vuosikausiin ollut mitään
paino nousee selittämättömästi, et pysty laihduttamaan - saattaa nousta kyllä, mutta johtuu todennäköisesti ruokavaliosta ja liikunnan puutteesta. Pystyn laihduttamaan muuttamalla edellisiä.
muistikatkoksia, sanat ja ajatukset häviävät
vaikeuksia keskittyä ja aloittaa asioita
alhainen pulssi (alle 50)
puhehäiriö (esim. puheen hitaus)
ajatusten hitaus
hermostuneisuus
kuulo-, haju- tai makuaistin heikkeneminen
muistihäiriöt
niveloireet (niveljäykkyys, nivelkipu tai nivelturvotus)
tuntohäiriöt (esim. tunnottomuus)
ummetus
diabetes
anemia - hemoglobiinia ei kyllä ole mitattu moneen, moneen vuoteen.
silmien kirvely, punoitus

Omia oireitani on siis 27 kappaletta. Myös oireita, joita en tunnista, on 20.
Toivon, että lääkityksellä saisin apua ainakin väsymykseen, seksihaluihin, silmien vetistelyyn ja etenkin kuukautishäiriöihin! Ja tietysti toivon, että jos joskus tulen raskaaksi, en ainakaan saa keskenmenoa kilpparin takia. Mielenkiinnolla siis odotan, miten olo muuttuu lääkityksen vuoksi. Ajatella, että olen saattanut kärsiä tästä vajaatoiminnasta jo vuosia, ehkä lapsuudesta asti. Ja saattaisian kärsiä vielä hyvin pitkään, ellei sitä nyt olisi sattumalta löydetty.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Voihan kilpirauhanen!

Vielä 1,5 - 2 vuotta sitten olin terve, nuori nainen, jolla ei ollut mitään terveysongelmia. Nyt minulla on vaivoinani PCO, endometrioosi, sekä viimeisimpänä löydöksenä kilpirauhasen vajaatoiminta! Siis mitä hittoa?!

Kävin alkuviikosta labrakokeissa, jotka otetaan aina ennen IVF:ää. Testataan hepatiitit, HIV:t ja mitäsiinänytoli. Lääkäri viime hetkellä lisäsi lähetteeseen vielä kilpirauhashormonin, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin kilpirauhaskokeessa viimeksi vuosi sitten syksyllä neuvolan kautta, kun ensimmäistä kertaa menin lääkäriin valittamaan pitkästä kuukautiskierrosta. En muista mikä testin arvo silloin oli, mutta se oli normaalin rajoissa. No, tällä kertaa TSH-arvo oli 4,72, eli lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Lääkäri sanoi, että normaalin rajat ovat 0,3 - 4,2. Jos tavoitteena on raskaus, olisi arvon hyvä olla n. 2,5 - 3. Eli siihen nähden tuo minun 4,7 kuulostaa jo jonkin verran korkealta.

Sain nyt siis lääkkeen kiihdyttämään kilpirauhasen toimintaa. Otan 50 mikrog päivässä Thyroxinia tammikuuhun asti, silloin otetaan uusi testi ja katsotaan mikä on tilanne. Onneksi kilpirauhastesti tehtiin nyt! Kohta koittaa IVF, ja jos vajaatoimintaa ei hoidettaisi, keskenmenon riski olisi suurempi vajaatoiminnan vuoksi.

Jotenkin silmäni aukenivat nyt ihan täysin, kun luin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen oireista. Niin moni oire, jota en ole aikaisemmin osannut pitää minään, ihan normaalina harmina vain, saikin nyt jonkinlaisen syyn olemassaoloonsa. Mielenkiintoista nähdä, miten lääke vaikuttaa oloon. Täytyy kirjoittaa noista oireista ihan oma postaus myöhemmin.

Toisaalta tämä tulos tuo vähän lisää mielenrauhaa siitä, miksi raskaus ei ole alkanut. Toisaalta mietityttää, voiko raskaus alkaakaan tai jos alkaa, niin voiko se kestää, kun näitä raskautta vaikeuttavia sairauksia/ominaisuuksia alkaa kertymään. Onneksi vajaatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä. Syön niitä sitten vaikka koko loppuelämäni, jos olo niistä helpottuu yhtään.

Nyt menee vaan aamupalarutiinit ihan uusiksi, koska maitotuotteita ei saa syödä pariin tuntiin lääkkeen ottamisesta, ja se suositellaan otettavaksi heti aamulla tyhjään vatsaan. En siis voi enää juoda aamupalalla maitoa puuron kanssa! Ei kaurapuuroa voi syödä ilman lasillista kylmää maitoa! Tämä vaatii nyt kyllä suunnittelemista...

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Itkemättömyys

Ihanaa, kun ei ole tarvinnut itkeä pitkään aikaan! Tai no pitkään ja pitkään, kuitenkin niin pitkään aikaan, että en muista milloin viimeksi olen itkenyt. Siitä on varmaankin jo lähemmäs kolme viikkoa. Varmaankin niihin aikoihin, kun tajusin, että edellinen kierto ei vieläkään tuottanut haluttua tulosta.
Viime viikot ovat olleet ihanan seesteisiä, mistä olenkin tänne kirjoitellut jo aikaisemmin. Ihanaa, kun ei tarvi masennella joka päivä, vaan voi oikeasti olla välillä onnellinen, ja odottaa tulevia hoitoja positiivisin mielin!

Nyt meneillään kp 17, ja Primoluteissa päivä nro 3.

torstai 15. marraskuuta 2012

Apteekkikäynti

Kävin tänään apteekissa ostamassa tulevan IVF-hoidon lääkkeitä. Tarkoitus oli ostaa vain Primolut-keltarauhashormoni, jolla kuukautiskierto saadaan alkamaan alusta. Ostin kuitenkin myös Menopuria 1200 IU munarakkuloiden kasvatukseen, Orgalutrania 5x0,5 ml ovulaation estämiseen ja Pregnyl 5000 IU:a ovulaation käynnistämiseen. Ovatpahan lääkkeet sitten valmiina, kun niiden aika on. Rahaa meni rapiat 400 €. Ostamatta jäi vielä siirron jälkeen käytettävä keltarauhashormoni Lugesteron, ostan sen sitten lähempänä siirtoa. KELAn lääkekattokin tuli nyt sitten täyteen, joten vähän pitäisi tulla kelalta vielä korvausta lääkkeistä.

Huomenna on kp15, joten Primolutien ottamisen aloitan huomenna, ja jatkan kp 24 asti. Toivottavasti kuukautiset alkaisi pian! Taas on semmoinen olo, että en malttaisi odottaa IVF:ää. Miteköhän pysyn housuissani sitten kun oikeasti toivottavasti päästään punktioon ja siirtoon asti! 

Huomenna onkin onneksi jo perjantai, ja luvassa leffailta kavereiden kanssa (mennään katsomaan uusin Twilight, heh) ja ehkä pari lasia viiniä. Paitsi että myöhään en voi olla ulkona, koska koira pitää hakea hoidosta anopin luota ennen kuin menevät nukkumaan. Joka tapauksessa kiva perjantai tiedossa, jei!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa

Kylläpä onkin viime päivinä, oikeastaan viime torstaista asti ollut ihanan stressitöntä elämää lapsettomuusosastolla. Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan en ole ajatellut koko ajan kierron kulkua ja masennellut lapsettomuuden vuoksi. Olen pystynyt keskittymään muihinkin asioihin elämässäni, mikä on tehnyt todella hyvää! En ole joka päivä lukenut lapsettomuusblogeja, eikä ole ollut tarvetta kirjoitella omaankaan blogiin kuulumisia. Viime viikkoisen klinikkakäynnin jälkeen olo ollut rauhallinen, ja jännittyneen odottavainen. Mutta aika hyvin jaksan vielä odottaa, joulukuista IVF-hoitoa siis.

Nyt olo on oikein optimistinen tulevan hoidon suhteen. Aikaisemmin en ole oikein sataprosenttisesti uskonut ja luottanut hoitojen onnistumiseen, mutta nyt tuntuu oikeasti silti, että voin tulla raskaaksi. Ajatella, voin olla raskaana jo jouluna, ja se on jo ihan pian!

Ennen hoitoja edessä olisi kuitenkin vielä kaikenlaista ylimääräistä. Joudumme etsimään väliaikaisen asunnon oman asuntomme kosteusvaurioremontin ajaksi, ja joudumme muuttamaan vielä ennen joulua. Vielä ei ole tiedossa mihin ja milloin muutamme, ja mihin laitamme osan tavaroista säilöön jos kaikki ei mahdu vuokra-asuntoon. Mutta aika hyvin tästäkin asiasta olen onnistunut vielä pysymään rauhallisena, ja uskon että kaikki asiat vielä järjestyy. Taloyhtiön hallituksen kokous on torstaina, joten sen jälkeen tiedämme taas paremmin mitä tulee tapahtumaan.

Olen suunnitellut kaikenlaista tekemistä tälle viikolle, joten ei edes kovin paljon haittaa, että mies on taas iltavuorossa. Ihanaa, kun on hyvä olo ja elämä hymyilee välillä minullekin! :)


torstai 8. marraskuuta 2012

IVF:n suunnittelukäynti

Soitin eilen klinikalle ja kerroin, että kierto alkoi alusta viime perjantaina. Sain IVF:n suunnittelukäyntiajan jo tälle päivälle, vaikka olin varautunut menemään vasta ensi viikolla.
Menin yksin, koska mies ei ehtinyt töiden takia. Olimme edellisellä lääkärikäynnillä jo alustavasti jutelleet IVF:stä, ja mies oli silloin mukana, joten ei hän paljosta jäänyt paitsi. Katsoimme kuitenkin nyt illalla yhdessä miehen kanssa lapsettomuus.com -sivustolta IVF:stä kertovan videon, joten miehellekin tuli selkeä kuva siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Suuri vauvantekosuunnitelma on siis seuraava:
  • Nyt menossa kp 7.
  • Viikon 46 aikana käymme miehen kanssa verikokeissa julkisella puolella
  • 16.11. (kp 15) aloitan Primolut nor 10mg 1 tabl/pv, jatkuu 25.11. (kp 24) asti.
  • Kuukautiset alkaa toivottavasti 28.11. (kierto tällöin 26 päivää). Jos kuukautiset alkaa myöhemmin kuin 3.12., siirtyy IVF tammikuulle, koska punktiota ja siirtoa ei voida tehdä jouluviikolla.
  • 29.11. (kp 2) alkaa pistokset Menopur 112,5 IU/päivä, jatkuu ainakin 8.12. (kp 11) asti.
  • Ultraääniseurannat on alustavasti ma 3.12. ja pe 7.12. (kp 5 ja kp 9).
  • Jarrutuslääkkeenä Orgalutran 0,25 mg 1 pistos päivässä (aloitus selviää myöhemmin).
  • Irroituksessa Pregnyl 5000 IU tai Ovitrelle (ajankohta selviää myöhemmin).
  • Punktio ja siirto tapahtuu viikolla 50 (tai 51)
  • Keltarauhashormonina Lugesteron 200mg 1 kapseli 3 krt päivässä (aloitus selviää myöhemmin).

Tietysti paljon voi vielä sattua, ja suunnitelma varmasti elää. Mutta tuntuu hyvältä, kun on jonkinlainen suunnitelma, mitä tehdään ja milloin, ja että vakaa aikomus on saattaa raskaus aluilleen joulukuussa.

Nyt olo on hieman jännittynyt ja todella odottavainen. Kivaa päästä hoidoissa eteenpäin, ja näin nopealla tahdilla. Todennäköisyys onnistua yhdellä IVF-hoitokerralla on n. 30%. Ei nyt ihan mikään päätä huimaava onnistumisprosentti, mutta on se sentään jotain. Kun tuntuu, että edeltävillä hoidoilla mahdollisuus raskautua on ollut pienen pieni. Joten siihen nähden tuo IVF:n prosentti tuntuu todella hyvältä. Ties vaikka Leidi Fortuna olisi tällä kertaa meidän puolella.

Olisi kyllä maailman paras joululahja, mitään muuta en edes halua, kuin että raskaustesti näyttäisi positiivista juuri jouluna. Ja jos edessä on taas yksi negatiivinen tulos, voi sekin olla helpompi ottaa vastaan perheen keskuudessa. Tai sitten se on entistä vaikeampaa. Mutta tällä kertaa koitan olla murehtimatta asiaa liikaa etukäteen. Ja vielä yksi hyvä puoli tässä IVF:n läpikäymisessä juuri joulukuussa; kaikkien joulukiireiden takia ehdin vähemmän murehtia ja stressata hoidosta. Pitäisi vain koittaa muistaa levätä ja ottaa rennosti.

maanantai 5. marraskuuta 2012

500 päivää

Nyt on yksi merkkipaalu saavutettu, on kulunut 500 päivää siitä, kun mieheni kanssa päätimme vuosi sitten juhannusyönä, että voisi meille vauva tulla. Siitä on aika hemmetin pitkä aika!

Tämän mennessä saldo on tämä:
500 päivää yritystä
12 kiertoa
95 hormonipilleriä
41 hormonipistosta
49 ovulaatiotestiä
14 raskaustestiä
1226,30 kulutettua euroa
tuhansia kyyneleitä
0 raskautta

Ja niin kävi, kuten jo osasin odottaakin
Uusi kierto alkoi viime perjantaina. Toisaalta aika mielenkiintoista, miten hyvin sitä on viimeisen puolentoista vuoden aikana oppinut tuntemaan omaa kehoansa. Perjantaiaamuna laitoin siteen alushousuihin noin 15 minuuttia ennen vuodon alkua. Tuli vain olo, että kohta se alkaa. Mitenköhän huomaan raskausoireet sitten joskun jos/kun olen raskaana? Ainakin hyvin olen oppinut tunnistamaan raskaudettomuusoireet.

Nyt sitten marraskuu huilitaan, ja IVF toivottavasti joulukuussa. Saanpahan nauttia hyvillä mielin muutamista pikkujouluista, kun ei tarvitse miettiä mahdollista raskautta.

Kotikonnuilla
Viime viikonloppuna oli koirani kanssa vanhempieni luona kyläilemässä. Viikonloppuun mahtui iloa ja surua. Iloa siitä, kun käytiin isän ja äidin kanssa yhdessä keilaamassa ensimmäistä kertaa ikinä. Molemmat vanhempani ovat joskus nuoruudessaan harrastaneet keilaamista, mutta kummallakin oli yli 10 vuotta edellisestä kerrasta. Se ei kyllä heidän menoaan haitannut, kumpikin pesi minut ihan täysin. <3

Surua viikonloppuun puolestaan toi vanhan, 17-vuotiaan kissarouvamme elon loppu. Kissa lopetettiin lauantaina, koska se alkoi vain muutamassa päivässä saamaan epileptisiä kohtauksia, sekä lopetti syömisen ja juomisen lähes kokonaan. Oli aika päästää vanha lemmikki menemään. Aika koville se otti. Vaikka kissa oli jo vanha, jotenkin ei sitä vaan osannut valmistautua siihen menetykseen. Nyt olo alkaa olemaan jo parempi, enkä enää purskahda itkuun joka kerta kun kissa tulee mieleeni. On tämä kulunut viikko ollut kyllä taas niin tunteiden myllerrystä, että toivottavasti seuraavat pari viikkoa olisivat vähän tasaisempia.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Joulukuussa IVF

Tein aamulla uuden raskaustestin, negatiivinen. Ei yllättänyt, eikä itkettänyt. Sen tiesin jo varmaksi, että raskaana en ole. Eilen ja toissapäivänä on ollut vähän menkkamaista oloa, ja myös viime- ja toissayönä on ollut yöhikoilua, mitä minulla on nykyään aina kuukautisten aikaan. Yöhikoilu on kyllä ihan pyllystä, koska hikoiluöinä nukun paljon normaalia huonommin... Eli kuukautiset alkaa huomenna torstaina tai sitten perjantaina.

Soitin tänään klinikalle. Kerroin, että kuukautiset alkaa ihan näinä päivinä, ja että haluan aloittaa ensimmäisen IVF-hoidon ensi kierrossa. Kätilö tarkasteli aikansa kalenteria, ja päädyimme siihen, että ensi kierto on välikierto, ja sen jälkeen tehdään IVF. Klinikalla on kuulemma aika kiireistä seuraavat pari viikkoa, joten sen takia aloitetaan IVF vasta ensi kierron jälkeen. No, kuukausi sinne tai tänne ei tunnu enää puolentoista vuoden jälkeen missään, ja onneksi IVF ehditään kuitenkin toteuttaa vielä ennen joulua. Käyn ensi viikolla hakemassa reseptin Primolutista, niin saadaan sillä vuoto alkamaan ensi kierrossa.

Eli minulla on ensimmäistä kertaa hyvin pitkästä aikaa edessä kierto, missä ei ole minkäänlaista vauvayritystä! Toisaalta aika rentouttava ajatus. Ei tarvitse miettiä syömisiä ja juomisia. Oikeastaan tulee todella hyvään väliin, koska meillä on työpaikan tyttöjen kanssa tyttöjen ilta ensi viikon lauantaina, joten voin hyvillä mielin juhlia muiden mukana. Käyn nykyään niin harvoin missään juhlimassa, että tyttöjen ilta on ihan tervetullutta vaihtelua normiviikonloppuihin.

Joulukuussa sitten edessä koeputkihedelmöitys, toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen. Nyt jo vaan mietin, että jos punktio ja siirto on joskus silloin joulukuun puolessa välissä, miten kerron asiasta ja viikon sairauslomasta esimiehelle, kun silloin meillä on töissä pahin kiireaika. No, tämmöiset asiat ehtii onneksi miettiä vielä moneen kertaan läpi ennen kuin ovat ajankohtaiset.

Olen jotenkin todella innoissani tuosta IVF:stä. Toisaalta se pelottaa ja jännittää, toisaalta en malttaisi odottaa! Ovulaation metsästäminen ja aikaansaaminen eri hormoneilla on koko ajan ollut niin epävarma menetelmä. Osuuko yhdynnät oikeaan aikaan, irtoaako munasolu, onko munasolu kypsä, toimiiko munajohtimet, kiinnittyykö alkio... Niin paljon asioita, missä homma voi mennä vikaan, ja jossainhan näistä meillä homma ei toimi kun raskaus ei ala.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuukautisten alkaminen ei tunnu maailman lopulta. Johtuu ehkä siitä, että tähän kiertoon en ollut ladannut yhtä paljon odotuksia kuin aikaisempiin. Tottakai yritimme tosissaan ja olisin halunnut tulla raskaaksi, mutta niin ei nyt vaan käynyt, vaan tarvitaan jatkossa järeämmät aseet, millä tämä nainen saatetaan raskaaksi.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Not Pregnant

Eilen itketytti. Taas. Olen itkenyt viimeisen vuoden aikana varmasti enemmän, kuin edellisen kymmenen vuoden aikana yhteensä.

Taaskin paha olo johtuu tästä hemmetin lapsettomuudesta. Tuli vain semmoinen olo, että en ole raskaana. Viime kierroissa minulla on aina muutamaa päivää ennen kuukautisten alkamista tullut tämä olo, joten itken aina negatiivista tulosta jo etukäteen. En tiedä mistä sen voin tietää, enkä sitä osaa selittää, tulee vain sellainen vahva tunne siitä, että mönkään meni taaskin. Onko se sitten joku kuudes aisti vai mikä, sitä en tiedä.

Tänä aamuna, kp 29 ja dpo n. 11 tein negatiivisen raskaustestin, ei siis yllätyksiä sillä saralla. Tietenkin vielä on aikaista, mutta en siltikään usko, että raskaana voisin olla.

Haluan ensi kierrossa toteuttaa ensimmäisen IVF:n. Koska lääkitys sitä varten pitää aloittaa jo kp 2, ajattelin soitella jo keskiviikkona tai torstaina klinikalle resepteistä ym. että ne on sitten valmiina, kun kuukautiset oikeasti alkaa. Ihan pyllystähän tämä on, että IVF:ään joudutaan, mutta pakko se on myöntää, että ei tästä muuten mitään tule.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Shoppailuterapiaa

Pidin tänään vapaapäivän, ja käytin sen lähinnä ripsien huollossa käymiseen ja shoppailuun. Käyn niin harvoin kaupungilla, että ajattelin nyt sitten ostaa kerralla kaikenlaista tarpeellista. Tai no onko ne nykypäivänä enää niin tarpeellisia, kun tuntuu että vanhoilla tavaroillakin tietenkin vielä pärjäisi... Ostin uudet farkut, takin, kengät ja laukun. Ihanaa hemmotella itseä välillä kaiken stressin keskellä!

Lapsettomuuden lisäksi uusin stressinaihe on se, että meillä on asunnossa todettu kosteusvahinko. Asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa, ja asuntomme on toiselta puolelta maanpinnan alapuolella. Ulkoseinän vesieristeet on ihan vanhentuneet ja puutteelliset, joten maakosteus on tullut meidän olo-, työ- ja vierashuoneeseen. Hyvin sateinen syksy ei ole yhtään auttanut asiaa. Edessä on siis iso remontti, kun lattiat joudutaan ainakin osittain purkamaan ja lattiaa ja seinää kuivataan. Joudumme todennäköisesti muuttamaan remontin ajaksi muualle. Onneksi taloyhtiö/taloyhtiön vakuutus maksaa suurimman osan kuluista. Omasta pussista joudumme varmaan maksamaan uudet lattiat, ja toki vastikkeessa maksamme oman osuutemme remontin kuluista. Oma kotivakuutuksemme auttaa tilapäisasumisen kuluissa. Mutta sitten vielä kaikki ylimääräinen harmi ja vaiva muuttaa muualle... Ilman tätäkin stressitekijää oltaisiin siis kyllä pärjätty.

Hääsuunnitelmat meillä on nyt toistaiseksi jäissä. Lapsettomuushoitojen ja kosteusongelman selvittämisen lisäksi ei kyllä millään riitä rahkeet ja raha järjestää vielä häät helmikuuksi. Onneksi ei ehditty varata hääpaikkaa. Häiden aika on sitten, kun olemme näistä elämän kiemuroista luovineet itsemme kuiville, ainakin sen remontin osalta.

Kierrossa menossa päivä 26, ja dpo n. 8. Mitään raskausoireita ei havaittavissa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Sydämentykytystä

Töissä tuli tänään kesken päivän semmoinen olo, että en ole aikaisemmin pistänyt merkille vastaavaa. Lounaan jälkeen menin takaisin työpisteelle, teen siis perus toimistotyötä. Vähän aikaa kun olin siinä tehnyt työjuttuja, tuli ihan ihmeellinen olo. Oli kuuma, poskia kuumotti, sydän tykytti normaalia kovampaa vauhtia, ja ennen kaikkea, vatsassa tuntui vähän niin kuin menkkamaista kipua. Waaat??? Voisko se johtua SIITÄ?

Kipu ei siis ollut normaalia munarakkulan kasvukipua/keltarauhaskipua, mitä minulla tuntuu joka kierrossa pienenä nipistelynä munasarjan kohdalla. Tämä oli oikeasti niin kuin kuukautiskivun tyyppistä, mutta ei niin kovaa. Kivun kuitenkin huomasi, ja sen tuntui aaltomaisesti aina välillä. Tätä oloa kesti ehkä noin puoli tuntia. Koitin kuitenkin keskittyä työjuttuihin, joten en koko ajan seurannut oloa. Mittasin kuitenkin pulssini tuon tykyttelyn aikana, ja se oli 92. En muistanut töissä mitata enää uudestaan normaalisykettä, mutta nyt kotona mittasin 84 ja 76, eli selkeästi pienemmät. Ehdin kuitenkin jo googletella sykkeestä. Täällä kerrotaan, että ihmisen normaali leposyke on 45-80.

"Hormonitason vaihtelut voivat naisilla toisinaan altistaa tykyttelylle ja rytmihäiriötuntemuksille vaihdevuosiin tai kuukautiskierron hormonitason vaihteluihin liittyen."

Eli selkeästi kuukautiskiertoon liittyy se sykkeen kiihtyminen. Tai sitten syömisellä oli jotain vaikutusta asiaan, vaikka söin juuri samaa tomaattikeittoa ja leipää kuin eilenkin. Mutta oliko tuo mahakipu kiinnittymiskipua? Haluaisin ajatella että oli, mutta mistäpä sen tietää. Kuukautiset alkaa kuitenkin ensi viikolla...

Mutta kyllä tämä tämänpäiväinen tuo piinapäiviin taas ihan uudenlaista jännitystä. Mitään muita oireita mistään suuremmasta ei kyllä ole ollut. Nyt varmasti kuulostelen kroppaani taas niin paljon enemmän, että kaikki olotilat tuntuu raskausoireilta... Toisaalta olen pessimistinen, mutta toisaalta jo haaveilen ensi viikkoisesta plussasta raskaustestissä. Fiilikset on niin ristiriitaiset, ettei ole tosikaan!
Kuva täältä

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kierrosta, lapsettomuudesta, e-pillereistä...

Vauvayritysrintamalla elellään pienoista suvantovaihdetta. Liiemmin ei ole tarvinnut viime päivinä masennella aiheesta, mutta eipä kyllä ole mitään ilon aiheitakaan sattunut. Kierrossa on meneillään päivä 23, ja dpo on jotain 5-6 (en taaskaan oikein tiedä tarkkaa ovulaatioajankohtaa). Nyt kai siis kiinnittymistä pitäisi tapahtua, jos on tapahtuakseen. Ainakaan mitään "oireita" siitä ei ole ollut. En ole jaksanut pitää yllä tsemppaavaa positiivista ajatusmallia. Välillä tottakai toivo pilkahtelee, mitä jos tässä kierrossa? Mutta suurimman osan ajasta olen pessimistisen realistinen asian suhteen. Pettymyksiä on ollut meidän yrityshistoriassa jo niin monta, että pessimisti ei pety -ajattelutapa alkaa jo kovasti saamaan jalansijaa. Vaikka mies jaksaa olla oma positiivinen itsensä. Hän on ollut koko ajan sitä mieltä, että jos ei tässä kierrossa tai seuraavassa onnistu, niin kuitenkin jossain vaiheessa onnistuu. Hänellä ei siis tunnu olevan niin kova kiire asian suhteen kuin minulla on. Vaikka huomaan kyllä miehestäkin, että viime aikoina hänelläkin on koiralle lässyttäminen ja koiran paapominen lisääntynyt, kun hoivavietti pitää johonkin elävään otukseen purkaa. Koira on meillä jo jonkun aikaa ollut vauvan korvikkeena, kun homma vain tuntuu pitkittyvän.

Asiasta toiseen. Miksi lapsettomuus tuntuu olevan nykyään niin hirveän yleistä? Esimerkiksi miehelleni selvisi viime viikonloppuna kun hän oli viettämässä poikien mökkiviikonloppua kahden hyvän ystävänsä kanssa, että kumpikin näistä ystävistä kärsii vaimojensa kanssa lapsettomuudesta. Tiesin kyllä, että kumpikin pariskunta yrittää lasta, olimme siitä joskus viime helmikuussa jutelleet tyttöjen kesken.

Toisella pariskunnalla on jo yksi yhteinen lapsi, raskaus alkoi silloin helposti ensimmäisestä tai toisesta kierrosta. Synnytyksen jälkeen he ovat olleet koko ajan ilman ehkäisyä, ja yrittäneet toista lasta nyt jo yli kaksi vuotta, mitään syytä lapsettomuuteen heillä ei ole löytynyt. Toisaalta, he voivat iloita siitä, että ovat jo saaneet lapsen, mutta tiedän että haluaisivat jo kovin saada lapselleen sisaruksen.

Toisella ystäväpariskunnallamme taas syy on se, että naisen emätin, on jotenkin "rikki", haavoilla tai jotain, sen takia että hän on liian kauan syönyt e-pillereitä, jotka eivät ole sopineet hänen elimistölleen. Pillereiden lopettamisen jälkeen keho reagoi sitten ihan väärällä tavalla. Tämä pariskunta ei siis ole voinut vähään aikaan olla ollenkaan yhdynnässä, joten lapsettomuus on väistämätöntä. Vielä ei kai ollut löytynyt apua tähän ikävään ongelmaan. Tällaisesta reaktiosta ehkäisypilleireihin en ollut aiemmin kuullutkaan. Kyseinen tapaus kyllä vain lisää omia ennakkoluuloja e-pillereitä kohtaan. Voi olla, että jos joskus vielä tarvitsen jonkinlaista ehkäisyä, on valintani siinä tapauksessa jokin muu kuin hormonaalinen.

Kolmas esimerkki lapsettomuudesta on oma siskoni, joka on syntynyt ilman kohtua. Hänelle siis oman, biologisen lapsen saamisen mahdottomuus on ollut teini-iästä asti tiedossa. On varmasti ollut rankkaa kasvaa aikuiseksi tietäen, että biologista äitiä hänestä ei tule. Emme ole oikein koskaan asiasta syvällisemmin puhuneet, koska asia on aina ollut tietyllä tavalla tabu perheessämme, siitä ei vain ole puhuttu. Emme myöskään ole kovin läheisiä siskoni kanssa, joten asian puheeksi ottaminen ei ihan helposti käy. Hän ei ole koskaan oikeastaan asiasta minulle puhunut, enkä minä halua tungetella, varsinkin kun tilanteemme on niin erilainen; meillä toivoa vielä on, mutta hänellä ei.

No, on onneksi hyviäkin uutisia ystäväpiiristämme. Eräs ystäväpariskuntamme on tullut raskaaksi viidennen inseminaation seurauksena. Heilläkin yritystä takana jo reilusti yli vuosi, sekä yksi keskenmeno silloin yrityksen alkuvaiheessa. Tuttuun tapaan kateus iski kun kuulin raskaudesta, mutta nyt osaan jo iloita heidän puolestaan, ja toivon, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. He ovat sen kyllä ansainneet.

Kylläpä taas tekstiä tuli, vaikka aikomus oli vain lyhyesti kirjoittaa kiertokuulumiset viime päiviltä...

torstai 18. lokakuuta 2012

Ovulaatio nro 6.

Olen pari päivää pitänyt vähän blogitaukoa, en ole kirjoittanut mitään enkä myöskään lukenut muiden blogeja. Se on tehnyt kieltämättä ihan hyvää.

Lapsenteko on kuitenkin ollut paljonkin mielessä viime päivinä, sillä ovulaatio minulla oli todennäköisesti eilen tai viime yönä. Tämä on nyt kuudes lääkkeillä aikaansaatu ovulaatio. Olemme koittaneet olla poikkeuksellisen aktiivisia makuuhuoneen puolella viimeisen viikon aikana. Olemme kahdeksan päivän aikana rakastelleet peräti kuusi kertaa, mikä on meille aivan todella paljon! Osa lääkäreistähän on sitä mieltä, että joka päivä ei saa olla yhdynnässä, että siittiöt ehtivät kypsyä kiveksissä. Olemme kuitenkin nyt yrittäneet tätä keinoa, kun vähemmällä seksin määrällä emme ole tulleet raskaaksi.

Minua kuitenkin mietityttää tämä sekstailu, että osuiko ajoitus kuitenkaan nappiin. Ovulaatio tuli myöhemmin kuin ajattelin, ja eilen meillä oli välipäivä miehestä johtuen. Jos siis kuitenkaan ei ajoitus osunut kohdilleen, vaikka kuinka yritimme. Noh, parin viikon päästähän se selviää.

Kaiken lisäksi, en ole ollenkaan varma, että ovulaatio edes oli onnistunut. Viime viikolla kun kävin seurantaultrassa, oli kumpikin kasvamaisillaan ollut munarakkula vielä niin pieni, että lääkäri joutui arvioimaan pregnylin pistämisajankohdan. En ole siis yhtään varma siitä, ehtivätkö munarakkulat kasvaa tarpeeksi isoiksi ennen irroituspistosta. Tein ovulaatiotestejä ennen pregnylin pistämistä, ja ne olivat kaikki selkeitä negatiivisia. Lykkäsinkin pregnylin pistämistä päivällä, koska olin ihan varma, että muuten pistän sen liian aikaisin.

Vaikka olen tähän asti ollut tyytyväinen lääkäriini, nyt alkaa vähän epäilyttää. En ymmärrä, miksei lääkäri voi ultrata myöhemmin uudestaan, jos munarakula on pieni seurantaultrassa.
Tällä hetkellä usko tämän kierron onnistumiseen on aika pieni. Eikä se edes harmita niin paljon (hyvä nyt vielä sanoa, kuitenkin itken silmät päästäni taas kun kuukautiset alkaa), jatketaan seuraavaksi hoitoja järeämmillä keinoilla, missä todennäköisyydetkin ovat paremmat.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Voi minua...

Miksi erehdyinkään lukemaan sellaisten ihmisten blogeja, jotka ovat tässä parin viime viikon aikana plussanneet.
Tottakai olen toisaalta iloinen muiden puolesta, mutta toisaalta vaan niin kateellinen.
Tämä kotona yksin lauantai-iltana kyhjöttäminen, ja lapsettomuudessa rypeminen ei kyllä tee yhtään hyvää...

perjantai 12. lokakuuta 2012

Huoh.

Jälleen yksi seurantaultra takana. Paljon antoi mietittävää tämänpäiväinen käynti klinikalla. Odotukseni siitä, että tämä olisi juuri SE kierto, saivat kolauksen. En jaksa uskoa, että raskaudumme tästäkään kierrosta, vaikka ovulaatio on vasta edessäpäin.

Tänään siis kp 12, Menopuria olen piikittänyt kp 5 alkaen. Jatkan piikitystä kp 14 asti, ja kp 15 eli maanantaina pistän Pregnylin (tai Ovitrellen, riippuu kumpaa apteekista saa).
Vasemmassa munasarjassa oli 11 mm follikkeli, ja oikealla 10 mm folli. Mun follikkelit yleensä ottaa kasvuspurtin viimeisimpinä päivinä ennen ovulaatiota, joten toivotaan, että ainakin tuo oikeanpuolimmainen kasvaisi hyvin, ja saisi vaikka kumpikin munasolu irrota. Olisipa edes vähän paremmat mahdollisuudet saada edes yksi hedelmöitettyä ja kiinnittymään. Kaksosten saamisesta en ole huolestunut, niin hyvä tuuri meillä ei sentään ole!

Oikeanpuolimmaista follikkelia toivon kasvavaksi siksi, että tähän mennessä kaikissa viidessä kierrossa, jossa ollaan onnistuttu ovulaatio saamaan aikaiseksi, munasolu on kehittynyt vasemmalla puolella. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että se ei ole ollut oikein hyvä juttu. Lääkärikin tänään epäili, että voi olla mahdollista, että koska minulla on myös se endometriooma vasemmassa munasarjassa (mikä oli muuten nyt 33 mm, kasvanut 2 mm viime kuusta), että se voi jotenkin vaikuttaa munanjohtimen toimintaan. Voi siis olla, että minussa on myös jotain rakenteellista vikaa ovuloimattomuuden lisäksi. Tosi kiva! Ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että joudun joko syömään tai piikittämään itseni hormoneja täyteen, että kroppani kypsyttäisi eden yhden pienen munasolun, mutta se munasolu ei ehkä koskaan edes kohtaa siittiöitä ja pääse kohtuun asti!

Jotenkin en ole tästä yhtään yllättynyt. Vaikka yritän tsempata itseäni, että tämä olisi se kierto, josta raskaudun, niin ehkä olen kuitenkin jo alitajuisesti valmistautunut IVF-hoitoihin. Juttelimme siis jo alustavasti lääkärin kanssa IVF:stä, ja että se voisi meillä olla seuraava askel, mikäli niin haluamme.

Periaatteessa vaihtoehtomme ovat, mikäli en raskaudu tässä kierrossa:
  • Pidetään taukoa hoidoista niin kauan kuin itse haluamme.
  • Jatketaan hoitoja ovulaation manipuloimisella, ja toivotaan, että myös oikeasta munasarjasta saataisiin munasoluja kasvatettua.
  • Kokeillaan inseminaatiota ovulaation manipuloimisen yhteydessä. 
  • Aloitetaan IVF jo seuraavassa kierrossa.
Itse alan kallistumaan kovastikin tuon viimeisen vaihtoehdon puoleen. Taukoa aluksi mietin, mutta toisaalta haluaisin vielä ennen joulua aloittaa IVF:n ja tehdä ensimmäisen tuoresiirron. Se tulisi meille edullisemmaksikin hoitaa vielä tämän vuoden puolella, koska KELAn korvauskatto hoitaisi suurimman osan lääkekuluista. Lisäksi en jaksa uskoa, että raskautuisin pelkästään hormonihoidoilla. Vaikka ovulaatio saadaan aikaiseksi, en ilmiselvästikään raskaudu. Ja koska mieheni siemenneste on todettu hedelmöityskyvyltään hyväksi, ei inseminaatiostakaan saada merkittävää hyötyä, turhia toiveita ja turhia yrityksiä vain.

Olen siis tuota IVF-asiaa miettinyt jo pidempään, ja tänään päätin lopullisesti että siihen me lähdemme tämän kierron jälkeen. Mieheni on tukenani, ja sanoo, että etenemme hoidoissa sillä tahdilla, kuin minä haluan. Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että koeputkihedelmöityksiin asti joudumme menemään lapsen saamiseksi. Uskon vakaasti, että vielä lapsen saamme, mutta joudumme odottamaan sitä vielä pitkään, ja todennäköisesti itkemään vielä monet itkut.

Ensin hoidetaan kuitenkin tämä kierto kunnialla loppuun. Raskautuminen olisi todellinen yllätys ja ihme, mutta niitäkinhän tapahtuu aina välillä, miksei siis vaikka meille?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Koiravauva

Meidän pieneen perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi koiramme Pepe, joka on kaksivuotias kääpiörodun edustaja. Koirakuume minulle tuli kovasti keväällä 2010, ja saman vuoden elokuussa Pepe meille kotiutuikin. Mies oli aluksi ajatusta vastaan, mutta myöntyi sitten, kun huomasi miten tärkeä asia minulle oli. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua koiran ottamista, on siitä tullut meille niin tärkeä otus ja oikeasti perheemme jäsen, myös mieheni on tätä mieltä.

Näin jälkikäteen ajatellen, kärsin tuolloin kaksi vuotta sitten keväällä jo vauvakuumeesta, mutta se kääntyi jotenkin koirakuumeeksi, koska lapsenhankinta ei tuolloin ollut vielä ajankohtaista, olimme olleet mieheni kanssa yhdessä alle vuoden ajan. Uusi koira sitten lievensikin hetkeksi orastavaa vauvakuumettani, mutta pikku hiljaa kuume tuli, ja vauvayritys meillä alkoikin juhannuksena 2011.

Nyt varmasti kaikki koiraihmiset kauhistelee, mutta voin myöntää, että koiramme nauttii tällä hetkellä lapsen asemasta perheessämme. Koiraa saan helliä ja paijata, kun syli tuntuu muuten tyhjältä. Pepe nukkuu joka yö sängyssä kainalossani peiton alla. Sohvallakin Pepe on aina joko sylissä tai nukkuu kyljessäni kiinni. Pepe on aina iloinen, kun tulen kotiin, ja nauttii yhteisistä kävelyistä ja juoksulenkeistä. Olen siis edes karvaiselle "vauvalleni" se tärkein henkilö elämässä. Aikaisemmin paheksuin kaikkia keski-ikäisia naisia, jotka lasten lähdettyä kotoa lellivät lemmikkinsä pilalle. Mutta nyt huomaankin olevani yksi heistä!

Ja vaikka hellin ja lellin koiraani varmasti enemmän kuin pitäisi, ei meillä onneksi ole ollut auktoriteettiongelmia, ainakaan vielä. Jos olisi, käyttäytyisin varmasti eri tavalla. Pepe on onneksi niin helppo koira, ettei "laumanjohtajuuteni" ole vielä kärsinyt lepsuilustani. Tai sitten Pepe on pomottamisessaan niin taitava, etten edes huomaa sitä.

Niin kauan kuin minulla ei omaa lasta ole, tulee koirani olemaan lapseni. Jos en koskaan lasta tule saamaan, täytän kotini varmasti useammallakin koiralla. Jos koirastakin voi ihmiselle tulla näin tärkeä, en voi edes kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tapetointia

Aluksi ajattelin, että en tähän blogiin kirjoita muusta kuin lapsettomuudesta, ja siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Mutta nyt teen poikkeuksen, nimittäin halusin jakaa sisustusjuttuja tältä päivältä, koska se oli niiiin kivaa!

Olemme asuneet nykyisessa asunnossamme nyt noin puolitoista vuotta, emmekä ole paljon tehneet remonttia, koska ei ole ollut tarvetta. Emme myöskään kumpikaan ole koskaan aikaisemmin itse tapetoineet mitään, mutta se olikin yllättävän helppoa ja mukavaa. Tänään siis tapetoimme yhden seinän makuuhuoneesta, ja maalasimme pari eteisen seinää tehosteväreillä. En laita kuitenkaan kuvia kodistamme, koska pelkään, että minut tunnistetaan... Vaikka tuskin kukaan tuttuni lukee tätä blogia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Makuuhuoneen seinään tuli tätä tapettia:

Kuva täältä
En haluaisi mainostaa ilmaiseksi, mutta taas tässäkin asiassa teen nyt poikkeuksen, jos joku muutin innostuu tästä tapetista. Tapetti oli merkiltään Feel 4 Home ja ostimme sen K-Raudasta.

Heti kun näin tuon tapetin, tiesin, että se on siinä! Ei tarvitse etsiä enää. Olen aina pitänyt neulomisesta, ja käsitöistä, vaikka viime aikoina olenkin ollut aika saamaton sillä saralla. Ehkä uusi tapetti inspiroi taas käsitöidenkin pariin?

Tämä päivä on siis mennyt tehokkaasti kotona puuhaillessa. Vie muuten tehokkaasti myös ajatuksia pois lapsettomuusasioista. Ensi viikolla olisi tarkoitus tapetoida vielä olohuoneesta kaksi seinää, kun nyt alkuun ollaan päästy. Ensin pitäisi vain löytää sopiva tapetti. Vielä ei ole kolmestakaan liikkeestä löytynyt sellaista, joka miellyttäisi meitä molempia.

Ja vielä kiertokuulumiset:

Menossa on nyt kp 6. Eilen aloitin Menopur-pistokset samalla annoksella kuin aiemminkin, eli 37,5 IU. Seurantaultra on ensi viikon perjantaina, kp 12. Mies vain on ensi viikolla iltavuorossa, eli se taas tuo omat kivat haasteensa vauvayritykseen. Mutta tässä kierrossa me onnistutaan silti, se on varma!

torstai 4. lokakuuta 2012

Lapsettomuuden kustannuksia

Ajattelin vähän tehdä laskelmia siitä, miten paljon lapsettomuushoidot ja raskausyritykset ovat meille tähän mennessä tulleet maksamaan. En ole aikaisemmin niitä laskenut, joten kiinnosti tietää, miten paljon sitä on jo rahallisesti satsattu tähän asiaan. Ja ehkä joku hoitoja suunnitteleva saa näistä vähän osviittaa, paljonko rahaa hommaan menee. Vaikka jokaisellahan hoidot ovat aina yksilölliset, eikä meidän menoja voi tietenkään yleistää.

Takana on siis vuosi ja kolme kuukautta yrittämistä. Ensimmäinen kiertoni oli luomukiero, mutta kaikissa muissa 11:ssa kierrossa on ollut apuna jos jonkinlaisia hormoneja. Ensimmäisen Terolut-kuurini sain julkisen puolen yleislääkäriltä, mutta kaikki muut hoidot on tehty yksityisellä klinikalla. Ovulaatio on saatu aikaiseksi 5 kertaa (tai kuusi, jos lasketaan tämä nykyinen kierto mukaan). Hinnat ovat omavastuuhintoja, mitkä siis ovat jääneet KELA-korvausten jälkeen meille maksettavaksi. Kierrot taulukossa voivat vaikuttaa oudoilta, mutta olen käyttänyt esimerkiksi Letrolan -lääkettä (=halvempi versio Femarista) samaa pakkausta useammassa kierrossa.

Listan lopussa olevien testien ja vitamiinien hinnat on suuntaa-antavia, koska en osaa sanoa paljonko niihin on oikeasti mennyt rahaa. Vitamiinejakaan en siis normaalisti söisi. Laitoin listaan mukaan jopa parkkimaksut, koska harvemmin muuten käymme keskustassa, joten nekin ovat ylimääräistä menoa. Kaikki muut lääkehinnat koitin katsoa kuiteista tarkkaan.



   
YK 2-4 Terolut 3 kk syksy 2011 8,68
YK 5-6 Seurantaultra 15.2.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Terolut 3 kk 15.2.2012 8,68
Letrolan 15.2.2012 17,06
YK 7 Seurantaultra 8.5.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Menopur 8.5.2012 137,3
Pregnyl 8.5.2012 4,61
  Siemennestetutkimus  5.6.2012 98
Parkkimaksu 15.2.2012 2
YK 8-9 Seurantaultra 12.6.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Ovitrelle 12.6.2012 50,67
YK 10 Seurantaultra 14.8.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Ovitrelle 14.8.2012 50,67
YK 11 Menopur 5.9.2012 137,3
Seurantaultra 13.9.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Pregnyl 13.9.2012 4,61
YK 12 Menopur 3.10.2012 137,3
Seurantaultra 12.10.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Pregnyl? 12.10.2012 4,61

Ovulaatiotestit   40

Raskaustestit   20

Gelee Royale   20

Vitamiinit   50






lääkkeet 561,49


klinikkamaksut 488,54


muut 144






YHTEENSÄ 1194,03

Onhan tässä tietenkin tullut muutama ropo säästettyäkin, kun ei ehkäisypillereitä ole tarvinnut yli vuoteen.

Suurin menoerä on siis ollut lääkkeet. Jos olisimme käyneet julkisella puolella hoidoissa, olisimme säästäneet klinikkamaksuista n. 400 €. Siemennestetutkimus olisi ilmeisesti joka tapauksessa pitänyt tehdä yksityisellä, enkä tiedä, olisiko julkisella joutunut maksamaan poliklinikkamaksuja tms. Olen kuitenkin tyytyväinen, että valitsimme yksityisen. Saamme yksilöllistä hoitoa nopeasti. Meidän ei ole tarvinnut jonottaa hoitoihin, eikä pitää taukokiertoja välissä, vaan olemme edenneet hoidoissa aika nopealla tahdilla. Jos olisimme käyneet julkisella puolella, ei ovulaatioita varmasti olisi tähän mennessä saatu aikaan yhtä monta.

Jatkosta en ole vielä ihan varma. Saatamme edetä IVF:ään jos tämä kierto ei tuota tulosta. Siinä tapauksessa kustannukset nousevat huimasti, ja julkisen puolen hoito tulisi varmasti paljon halvemmaksi. Mutta hoitosuhde nykyiseen lääkäriimme on niin hyvä, että luultavasti pysymme jatkossakin tällä nykyisellä klinikallamme. Vaikka emme olekaan varakkaita, vaan ihan tavallisia duunareita, meillä on onneksi sen verran säästöjä, että hoitoihin on tähän mennessä ollut ihan hyvin varaa

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kp 3

Pahin kuukautisten alkamisesta johtuva masennus alkaa pikku hiljaa helpottaa, ja olo nyt yllättävänkin hyvä ja toiveikas. Tässä kierrossa me onnistutaan, jotenkin mulla on semmoinen kutina! Onneksi omalla kohdalla tuo pahin masentuneisuus aina pettymyksen sattuessa kestää vain muutaman päivän, eikä sen pidempään. Tietenkin olisi parempi, ettei masentaisi ollenkaan...

Tässä kierrossa edessä on kuitenkin vielä 8-10 päivänä hormonipistoksia, ennen kuin ovulaatio saadaan aikaiseksi. Tänään ajattelin apteekista käydä Menopurin ostamassa valmiiksi perjantain ensimmäistä pistosta varten, samalla reissulla menemme parin työkaverin kanssa intialaiseen syömään. Ja vaikka yhden tai kaksi siideriäkin voin nyt hyvillä mielin nauttia, kun mies lupasi minua kuskailla. Kiva päivä!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kallis reissu

Ja päivä sen kun paranee: 60 € parkkisakko check! Minuutin olin oman kellon mukaan myöhässä. Että voi pientä ihmistä ketuttaa...

Täti on täällä taas

Aloin eilen kirjoittamaan blogitekstiä siitä, miten olen varma, etten ole vieläkään raskaana. Jo pari päivää on vain tuntunut siltä. Ei ole ollut minkäänlaisia raskausoireita, mutta kuukautisia edeltävää masennusta sitäkin enemmän. Ja siksi se eilinenkin teksti jäi kesken, ja postaamatta, koska itkeminen vaikeutti asiaa liian paljon. Itkin sitten koko eilisen illan, joten viime kierron epäonnistuminen on nyt surtu ja läpikäyty, ja jatketaan taas eteenpäin.

Kuva täältä


Ne kuukautiset sitten alkoivat tänään. Varasin jo ajan klinikalle seuraavaan seurantaultraan kp 12:lle, ja klinikan kätilö lupasi laittaa postissa uuden reseptin Menopuria varten. Piikittämisen aloitan taas kp 5 ja jatkan ainakin sinne seurantaultraan asti. Viime kierrossa ovulaatio minulla oli kp 17, joten kp 12 on mielestäni vähän liian aikaista seurailla, mutta kätilö oli sitä mieltä, että parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Ja niinhän se kyllä onkin.

Miehen kanssa jo päätettiin ihan tosissaan, että tämä uusi kierto on se, mistä meidän vauva saa alkunsa. Aiomme rakastella enemmän kuin ikinä, aion syödä hyvin, ulkoilla ja olla positiivinen (ikuinen ongelma).

Mutta kun jossain taka-alalla asuu ilkeä pieni peikko, joka sanoo et sinä koskaan tule saamaan biologista lasta. Vaikka kuinka yritän olla positiivinen, ja haaveilla että tästä kierrosta se raskaus alkaa, niin pieni osa minusta aina ajattelee, että tämä on ihan turhaa, ei se onnistu kuitenkaan. Munasoluni vain ovat liian huonoja. Että me olemme yksi niistä pareista, joka ei tule onnistumaan koskaan. Ja kun ajattelen, että oma pessimistisyyteni on syy siihen, että emme onnistu, ahdistun aina vain enemmän. Ilkeä oravanpyörä.

Tilanne meillä alkaa siis olemaan se, että jos emme onnistu tässä uudessa kierrossa. Pidämme todennäköisesti taukoa hoidoista jonnekin ensi kevääseen asti, ja sen jälkeen siirrymme IVF-hoitoihin. Toivon vaan niin kovasti, että sinne asti ei tarvitsisi mennä. Mutta millä todennäköisyydellä onnistumme tällä viimeisellä yrityskerralla? Mistä löydän aimo annoksen positiivisuutta?
Kuva täältä

perjantai 28. syyskuuta 2012

Tilailua

Jostain syystä epäilys nostaa taas päätään. Koska en kuitenkaan todennäköisesti ole raskaana, tilasin meille Pre Seed -liukuvoidetta. En edes aikaisemmin tiennyt tuommoisen tuotteen olemassaolosta. Pikku hiljaa alan lähestyä pistettä, että haluan ottaa kaikki keinot käyttöön tämän raskautumisen suhteen.

Tilasin myös uusia ovulaatiotestejä, koska viimeiset käytin tässä kierrossa. Onpahan sitten valmiina seuraavaa kiertoa varten. Optimismi on taas jossain hukassa. Dpo nyt jotain väliltä 9-12.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Blogilistasta

Tietääkö kukaan kanssabloggaaja, miksi en onnistu päivittämään blogin kuvaketta blogilistalle? Aina kun yritän, tulee teksti "blogi on päivitysjonossa, ja päivittyy hetken kuluttua". Sama teksti saattaa näkyä kolmen tunnin ajan, ja mitään ei tapahdu. Tällä hetkellä näkyy blogini esim. lapsettomuus -hakusanalla haettuna blogilistalla jo viisi kertaa peräkkäin, eli sinne tulee aina yksi lisää, kun yritän päivittää kuvakkeen. Käytän selaimena google chromea ja  tietsikkana on mäkki. Blogilistan ohjeista ei löydy mitään selitystä/apua tähän. Turhauttavaa...

Toivo lisääntyy

Tänään on pari kertaa tuntunut mahassa pienen pientä kipua, niin kuin menkkakipua, mutta paljon vaimeammin. Nyt ollaan menossa jossain välillä dpo 7-9, joten en usko, että kyseessä olisi vielä oikeat menkkakivut, koska ne minulla alkaa yleensä vasta kp1, ja kestää vain yhden päivän ajan. Tuntemus on kuitenkin niin hienovarainen, että en oikein tiedä kuvittelenko vain, ja keksinkö vain raskausoireita itselleni.

Pakostikin toivo raskautumisesta kuitenkin nousee taas taivaisiin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ilon ja huolen viikko

Viikko on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä. Ovulaatio oli, en tiedä mikä päivä tarkalleen, mutta koitettiin hyödyntää se parhaamme mukaan. Nyt ollaan menossa jossain dpo 5-7 tienoilla. Minkäänlaisia kiinnittymistuntemuksia en ole tuntenut, mutta eihän se mitään tarkoita, läheskään kaikki eivät sitä tunne tai huomaa millään tavalla.

Piinailu on tässä kierrossa tähän mennessä mennyt aika vähällä huomiolla. Tottakai asia käy mielessä monta kertaa päivässä, mutta kuluneen viikon aikana en ole enempää ehtinyt murehtia tai stressata asiaa. Mikä on tietysti ollut todella hyvä juttu! Viime viikko meni omiin synttäreihin valmistautuessa, niitä juhliessa ja vielä kaverinkin synttäreitä juhliessa. Lauantaina oli siis synttärini, ja oli kyllä varmaan yksi parhaista synttäreistä ikinä. Samalla juhlittiin myös mieheni kanssa 2-vuotis kihlajaispäiväämme. Mies antoi minulle pari ihanaa lahjaa, kahvittelimme anopin, appiukon ja kälyn kanssa, katsottiin miehen kanssa elokuva kotisohvalla ja käytiin kaupungilla syömässä synttäri-illallista. Juhlinta oli siis hyvin rauhallista, mutta juuri meille sopivaa. En enää jaksa käydä baareissa, vaan viihdyn mieluummin kotona mieheni kanssa.

Kaiken lisäksi ajatuksia muualle vie huoli siskostani. Juttelin eilen siskoni kanssa pitkään puhelimessa rankoista asioista, joita hän miehensä kanssa tällä hetkellä käy läpi. Lyhyesti kerrottuna siskoni miehelle tuli työvastoinkäymisistä johtuen vakava masennus ja burn out, minkä vuoksi hän hakeutui hoitoon psykiatriselle osastolle. Vaikka siskoni on mieheni ohella tärkein henkilö elämässäni, emme soittele toisillemme kovinkaan usein, suhteemme on jotenkin aina ollut sellainen. Siksi minulle selvisi vasta eilen, mitä he ovat kokeneet viime viikkoina. Kyllä näin aikuisenakin isosisko huolehtii pikkusiskosta, ja nyt se huoli vain kasvoi kertaheitolla potenssiin sata, varsinkin kun asumme kaukana toisistamme.

Tällä hetkellä siskoni tilanteen rinnalla omat ongelmani tuntuvat taas niin mitättömiltä. Mieheni kanssa eilen jälleen totesimme, miten onnellisia voimme olla näistä asioista, mitkä niin usein ottaa itsestäänselvyytenä:

  • kummallakin on hyvä, pysyvä työpaikka ja rehellinen työnantaja
  • tulemme toimeen ilman, että esim. lainalyhennyksistä tai muista laskujen maksuista tarvitsisi olla joka kuukausi huolissaan
  • kummallakaan ei ole mielenterveysongelmia 
  • meillä on toisemme, tuli mitä tuli
Kumpa vain saisin pidettyä itseni kiireisenä myös tämän tulevan viikon, niin ettei tarvitsisi huolehtia siskostani tai siitä, voisinko olla raskaana, vai enkö sittenkään, vieläkään.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ovulaatio?

Ovulaatiota odotellessa. Nyt on meneillään kp 17, tänään pistin Pregnylin, ja ovulaation tulisi siis tapahtua keskiviikkona aamuyöstä.

Paitsi että, minulle tuli kamala epäilys, että olisiko meidän lääkäri voinut laskea munasolun kehitykseni väärin. Kävin siis kp13 seurantaultrassa, jossa munarakkula oli 12 mm kokoinen. Lääkäri määräsi pistämään Menopuria vielä kp13-16, ja kp 17 irroituspiikki Pregnylin. Tein eilen, kp 16 ovistestin, jossa viivat olivat lähes saman väriset. Tänään tehdyssä testissä testiviiva oli jo vähän vaaleampi. Voisiko olla, että ovulaatio minulla olisikin jo tänään, jos eilen sain ovisplussan? Toivottavasti ei, koska eilen kyllä pupuilimme, ja vielä tänäänkin myöhemmin (hih), mutta jos se ei riitäkään... Kaiken lisäksi minulla tuli jo kp 14 selkeä ovislimatulppa... Anteeksi, jos joku ei kestä suoraa limapuhetta. :) Täältä voi käydä lukemassa lisää opettavaisia limajuttuja.

Tää on nyt varmastikin vaan omaa stressaamista ja epäilemistä. Mutta silti toivon, että huolehdin turhaan. Nyt vaan pupuilua varmuuden vuoksi seuraavat pari-kolme päivää, ja toivotaan parasta!