Paha uni

Aamu alkoi itkulla. Nimittäin heräsin aamuyöllä pahaan uneen, joka sai minut nyyhkimään unissani. Heräsin silmät kyynelissä, ja pidättelin itkua, että en herättäisi miestäni.

Näin unta, että punktio oli tehty, ja olin klinikalla kuulemassa miten kävi. Follikkeleista oli saatu aikaiseksi vain yksi alkio, joka sekin oli laadultaan niin huono, että sitä ei voitaisi siirtää. Lääkäri kertoi tämän minulle todella surullisena, ja itki miltei itsekin. Kun tämän kuulin, ja tajusin, että mitään ei kohtuun siirrettäisikään, luhistuin ihan täysin. Aloin itkemään ihan lohduttomasti, ja tuntui, että missään ei ollut enää mitään järkeä. Kaikki vaiva ja toivo oli ollut ihan turhaa. Kaiken lisäksi lääkäri sanoi unessa, että uusi hoitoyritys voitaisiin tehdä vasta ensi vuonna touko-kesäkuussa, koska klinikalla on pitkät hoitojonot. Ja lisäksi hoidon tekisi joku erikoislapsettomuusspesialisti, koska minä olisi niin hankala tapaus. Se, että tämä yritys meni ihan plörinäksi, ja uusi voitaisiin tehdä vasta puolen vuoden kuluttua, tuntui unessa ihan kuolemantuomiolta.

Toivon niin kovasti, että tämä ei ollut mikään enneuni! En halua olla mikään hankala tapaus!
Alitajunta näköjään painii IVF:n parissa öisinkin. Vaikka hereillä ollessani minulla onkin omasta mielestäni positiivinen tunne tästä hoidosta, että nyt raskautuminen voisi oikeasti onnistuakin, niin kuitenkin takaraivossa on aina pieni pelko, että jotain menee pieleen. Tähän hoitokiertoon kulminoituu niin paljon odotuksia, että putoaminen tulee olemaan korkealta, jos toivottua tulosta ei tule, ja varsinkin jos pakkaseen ei jää yhtään alkioita.

Punktio olisi huomenna. Vähän jännittää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö saisi ensi yönä nukuttua. Taidan tänään vielä rentoutua tekemällä pitsaa ja saunomalla. Huomenna aamulla sitten reippaana piikitettäväksi! :)