sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Rv 4+3

Muokkailin tätä vanhaa tekstiä, koska laskin pariin otteeseen nuo raskausviikot väärin. Tässä vaiheessa siis menossa rv 4+3.

Ehkä tuohon raskausviikon laskemiseen äkkiä tottuu, nyt kun se on oikeasti todellisuutta. Kiitos muuten kaikille hirmuisesti onnitteluista!

Kerroin eilen asiasta pikkusiskolleni, ja mieheni kertoi omalle siskolleen. Tänään kerromme miehen vanhemmille, ja huomenna maanantaina kerron omille vanhemmilleni. Huomenna siksi, että vanhemmillani on huomenna 30-vuotishääpäivä, joten toivottavasti tämä on heille kiva hääpäivälahja meiltä. Toivottavasti äiti ei tänään minulle soita. Hän kun tietää, että näinä päivinä minulla oli tarkoitus tehdä raskaustesti.

Kerromme nyt jo näin avoimesti perheillemme, koska olemme avoimesti myös kertoneet lapsettomuushoidoista. Emme olisi jaksaneet pitää kaikkea sisällämme, joten onneksi perheemme ovat olleet tukenamme koko ajan. Ja jos kävisi niin ikävästi, että raskaus menisi kesken, kertoisimme heille heti myös siitä, jotta tietävät mitä käymme läpi, ja he kuitenkin haluavat meitä kaikessa tukea.

Oireita ei edelleenkään ole mitenkään merkittävän paljon. Tässä jotain, mitkä olettaisin olevan raskausoireita:
  • Turvotus aamusta iltaan, varsinkin illalla.
  • Outoja vatsakipuja välillä. Tuntuu vähän kuin vatsanväänteiltä, välillä ihme vihlaisuja. Ei kuitenkaan ole ollut mitään kovia kipuja.
  • Kohdunnapukka tuntuu erilaiselta.
  • Iltaisin vähän huono olo. Ei okseta, mutta silti vähän höntti olo.
En ole tuota kohdunnapukkaa ikinä mitenkään seuraillut tai tunnustellut. Mutta nyt kun Lugesteron-lääkettä joutuu kolmesti päivässä laittamaan emättimeen, väkisinkin se napukka tuntuu siinä samalla. Siitä on tullut semmoinen kova pallura, vaikea selittää.

Ensi viikolla kun vuodenvaihteesta on selvitty, soittelen ensimmäistä kertaa neuvolaan ja varaan ensimmäiset ajat. En ole vielä yhtään perillä mitä kaikkea neuvolassa tapahtuu ja missä vaiheessa. Mutta eiköhän se selviä. IVF-lääkärini sanoi, että rv 7 olisi sitten varhaisultra. Sekin aika täytyy ensi viikolla varata. Elämme jänniä aikoja. <3 <3 <3 <3 <3

lauantai 29. joulukuuta 2012

!!!! RASKAANA !!!!

Voi hyvä sylvi sentään! Täällähän ollaan ihan raskaana!
Vaikka olin optimistinen, että nyt se voisi vaikka tärpätäkin, niin silti kun teksti "raskaana" pärähti näytölle, iski semmoinen hepuli, etten toista muista. Jotenkin siihen ei vain osannut varautua, kun aina ennen testit ovat olleet selkeitä negatiivisia. Kiva yllätys oli vielä nuo viikot 2-3, eikä 1-2. Eli raskaushormonin määrä kehossa on jo jonkin verran kohonnut. JEEE!!!!

Tein testin tänä aamuna ja juoksin testin kanssa miehen luo keittiöön. En meinannut saada henkeä, kun hihkuin ja melkein panikoin testituloksen takia. Mies suhtautui asiaan paljon rauhallisemmin, mutta tuuleteltiin silti yhdessä. <3

En saanut viime yönä oikein nukuttua, kun jännitin testiä niin paljon. Nytkään ajatus ei oikein meinaa luistaa, kun tämä tuntuu vieläkin niin uskomattomalta.

Kumpa vain kaikki nyt menisi hyvin!
Nettilaskurin mukaan laskettu aika olisi 5.9.2013.
Olen siis oman laskelman mukaan nyt rv 4+2. Kumpa viikkoja tulisi vielä paljon paljon lisää!
Huomenna mennään miehen kanssa ulos syömään ja juhlimaan.
Maailman paras joululahja!

perjantai 28. joulukuuta 2012

Huomenna testaillaan!

Arvatkaa olenko pystynyt viime päivinä miettimään mitään muuta, kuin lähestyvää raskaustestiä. Huomenna SE koittaa! En ole koskaan aiemmin jännittänyt ja odottanut raskaustestin tekemistä niin paljon kuin nyt. Koskaan ennen se ei ole tuntunut yhtä isolta asialta, koska aiemmin olen ollut niin skeptinen raskautumisen suhteen. Ja parissa viime yrityskierrossa en edes ole testaillut, vaan olen vain odottanut kuukautisten alkamista.

Mutta nyt kuukautisia ei ole vielä kuulunut! Huomenna siis kp 31, dpo 18 (jos punktiopäivä = ovulaatiopäivä) ja 16. päivä alkionsiirrosta.

Joko olen raskaana, ja olen maailman onnellisin ihminen. Tai sitten en ole, ja kuukautiset ei vain ala niin kauan kun käytän Lugesteron-keltarauhashormonia. Tuohon lugesteroniinkin olen jo niin tottunut, että enää ei yhtään haittaa, jos sitä joutuisi käyttämään vielä rv 7 asti (jos siis olisin raskaana).

Teen testin heti aamupissistä, mutta menen heti aamulla töihin, joten tänne blogiin pääsen tuloksen kertomaan vasta illemmalla. Ja silloin joko masentelen enemmän kuin koskaan ennen, tai sitten ratkean riemusta, sen näkee sitten. Nyt olen vielä onnellisen tietämätön, ja yllättävänkin optimistinen. Jotenkin on semmoinen olo, että olisin raskaana, vaikka turvotuksen lisäksi oireita ei oikein olekaan. Toivon niin kovin, että en olisi väärässä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulusta ja lähestyvästä raskaustestistä

Blogitaukoa on tullut pidettyä muutama päivä, ja hyvä niin, että on saanut rauhoittua joulun viettoon. Viime viikolla oli jotenkin koko ajan niin paljon tekemistä, että en edes ehtinyt toivotella lukijoille hyvää joulua. Joten hyvää joulua näin tapaninpäivänä! :)

Vietimme mieheni ja koirani kanssa joulua vanhempieni luona toisella paikkakunnalla. Myös kaksi siskoani miestensä kanssa oli paikalla. Ja koirat, yhteensä viisi kappaletta. Meidän perheessä ei lastenlapsia vielä ole, joten koirat ovat lasten asemassa vielä toistaiseksi. Neljä päivää meni ihan liian nopeasti. Syötiin, saunottiin, ulkoiltiin ja oltiin yhdessä. Juuri sellainen joulu, minkälainen sen pitääkin olla. Ei ollut liikaa hössötystä ja stressiä, vaan kaikki meni omalla painollaan, ja sai nauttia joulun tunnelmasta. Ainoa asia, mistä en niin pitänyt, oli se että minua ja isääni lukuunottamatta muille maistui aattona alkoholi ehkä vähän liikaakin. Vanhempani asuvat yksikerroksisessa omakotitalossa, joten juomingeista kantautuva ääni raikui koko talossa, joten en oikein saanut nukutta toisessa huoneessa. Isän piti jossain vaiheessa käydä ärähtämässä muille, että antaisivat meidän nukkua. :) Opiskeluvuosien jälkeen oma alkoholinkäyttö on vähentynyt huomattavasti. Varsinkin nyt vauvan yritysaikana alkoholia tulee nautittua hyvin harvoin ja vähän kerrallaan. Sitten joskus (eli toivottavasti ensi jouluna) kun meillä on oma vauva mukana joulun vietossa, muut toivottavasti osaavat suhtautua asiaan oikealla tavalla, ja juhlia vähän hillitymmin.

Eilen kotiuduimme siis joulun vietosta, ja mies joutui jo tänään menemään töihin. Itse joudun olemaan töissä välipäivinä torstaista lauantaihin. Raskaustestipäivä lähestyy koko ajan, lääkärin määräämä kotitestipäivä on lauantaina 29.12. Ensin ajattelin, että teen testin vasta sunnuntaina, mutta en tiedä jaksanko odottaa sinne asti. Nämä viimeiset päivät ennen testaamista alkavat pikkuhiljaa tuntumaan niin piinallisilta! Muutama päivä siirron jälkeen asiaa tuli ajateltua paljon vähemmän ja harvemmin. Mutta nyt kun mahdolliset kuukautiset/testipäivä lähenee, asiaa tulee ajateltua taas paljon enemmän.

Mitään varsinaisia raskausoireita minulla ei ole ollut, kai. Vatsa on edelleen turvoksissa. Missään vaiheessa punktion jälkeen ei vatsani ole mielestäni palautunut entiselleen. Varsinkin iltaisin ruoan jälkeen turvotus on pahinta. Ja vaikka olisi nälkäkin ja vatsalaukku tyhjä, vatsa silti pömpöttää turvonneena. En tiedä onko munasarjani vielä täynnä nestettä, vai mistä moinen johtuu. Välillä on tuntunut vihlaisuja masussa. Mutta nekin ovat olleet niin lyhytaikaisia ja pieniä, että en ole varma kuvittelenko vain. Menkkamaisia kramppeja minulla oli muutaman kerran jouluaattona ja -päivänä. Olin jo aika varma, että nyt ne kuukautiset alkavat. Mutta ei onneksi ole vielä alkaneet, nyt siis on menossa kp 28 ja dpo 15, alkionsiirrosta on 13 päivää.

Tällä hetkellä fiilikset ovat aika 50/50 raskauden suhteen. Joko olen raskaana, ja turvotus ja menkkajuilimiset johtuvat siitä. Tai sitten en ole raskaana, ja menkat tekevät tuloaan, mutta eivät välttämättä Lugesteronista johtuen pääse alkamaan. Menkat eivät siis ole vielä myöhässä, yleensä minulla kuukautiset alkavat aamulla 15-16 päivää ovulaatiosta. Mitään PMS-oireita minulla ei kyllä ole vielä ollut. Yleensä pari päivää ennen kuukautisten alkamista alkaa yöhikoilu ja kiukuttelu. Ja masennus. Yleensä tunnen pari päivää ennen kuukautisten alkamista, että ei tärpännyt, ja itken epäonnistumista jo etukäteen. Mutta nyt sitä oloa ei ole ollut! Joudun siis jännäämään kuukautisten alkamista testipäivään asti, ja mitään varmuutta ei vielä ole, että testi näyttäisi positiivista. Ajattelin kyllä käydä ostamassa ihan Clearbluen digitaalisen raskaustestin. Olen tähän asti käyttänyt vain halvempia liuskatestejä, mutta koska nyt raskaus on ensimmäistä kertaa ihan oikeasti mahdollista, haluan vastauksen digitaalisesta testistä.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Turvotus

Minulla on pallomaha. On ollut punktiosta ja siirrosta asti. Edelleen siis turvottaa!
Turvotus tuli silloin noin viikko sitten vähän vaivihkaa, enkä oikein edes ajatellut että kylläpä olen turvoksissa. Mutta nyt vaikka turvotus ei mielestäni ole lisääntynyt, ainakaan paljoa, alkaa se jo vähän ärsyttämään. Joka aamu pitää miettiä mitä päälleen laittaa töihin, että ei kirkumalla näytä kaikille, että katsokaa mun "raskausmahaa"!

Tai sitten olen onnistunut lihottamaan itselleni tämän pallon, ja tämä johtuu siitä... En ole tehnyt mitään hikiliikuntaa viimeiseen viikkoon. Ehkä pitäisi vain pikku hiljaa lähteä lenkille, että saisi nesteitä liikkeelle.

Tai sitten olen raskaana, ja turvotus on muuttunut suoraan punktioturvotuksesta raskausturvotukseksi.
Niinhän sen täytyy olla. :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kiinnittymisajan ajatuksia

Tänään alkio on kuuden päivän ikäinen. Eli kiinnittymisen pitäisi tapahtua ilmeisesti tänään tai seuraavan kahden vuorokauden aikana.

Kun alkio siirrettiin, olo oli heti jotenkin ihmeellinen, että nyt se pieni on tuolla kohdussa! Mutta kun päiviä tulee lisää, myös epäilys pääsee hiipimään alitajuntaan. Sitä miettii, että tapahtuukohan siellä sittenkään yhtään mitään? Kun tietenkään mitään ei tunne eikä oireita mistään vielä voikaan olla, niin olo ei olekaan enää niin varma kuin muutama päivä sitten...


Mutta toivossa elellään silti vielä kovasti!

Usempana päivänä olen googletellut alkion kehitystä. Että montako solua meidän pienessä tänään on.

Miehen kanssa aina välillä jutellaan masulle. Ja hyvin usein vauva on meidän keskustelujen puheenaihe. Jutellaan siitä, mitä juttuja haluamme lapsemme kanssa tehdä sitten kun hän on vähän isompi. Mitä asioita haluamme hänelle opettaa.

Vaikka en mitenkään kovin uskonnollinen ihminen olekaan, olen silti iltarukouksen lausunut niinä iltoina kun olen muistanut, jos vaikka tällä kertaa meitä onnistaisi.

Olen koittanut rentoutua käymällä saunassa ja makaamalla piikkimatolla.

Piinaillessa aika menee aina yhtä hitaasti.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Kilpirauhasesta ja vatsakivuista

Kilpirauhanen
Kävin aamulla kilpirauhaskontrollissa, ja jo muutamaa tuntia myöhemmin lääkäri soitti testin tuloksesta. TSH oli nyt 3,69, pari viikkoa sitten se oli 4,72 ennen lääkityksen aloitusta. Lääkäri määräsi nyt nostamaan Thyroxin-lääkityksen 50 mikrogrammasta 0,1 milligrammaan päivässä, että TSH saataisiin lähemmäs kahta. Se olisi mahdollisen raskauden kannalta paljon parempi. Tammikuun lopussa on sitten seuraava kontrolli.

Vähän ehkä osasin aavistella, että sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa olisi minulla edelleen. Lääkityksestä huolimatta olen edelleen palellut aina välillä iltaisin, ja muutenkaan en olossa ole huomannut mitään merkittävää muutosta verrattuna aikaan ennen lääkitystä.

Mahakipua
Töissä tuli tänään vatsa ihmeen kipeäksi. En oikein osaa sanoa, johtuiko kipu edelleen herkistä munasarjoista, alkiosta (en tiedä voiko se aiheuttaa kipua näin aikaisessa vaiheessa) tai ihan vain ilmavaivoista. Tai siitä, että töissä oli niin kiirettä, että jouduin hotkimaan lounaan aika pikaisesti. Kipua kesti ehkä noin puoli tuntia, mutta se oli yllättävän voimakasta. Jos se olisi kestänyt yhtään pidempään, olisin lähtenyt varmaankin kesken päivän kotiin.

Vatsa on edelleen turvoksissa. Eilinen tuntui jo paremmalta, mutta tänään on nestettä taas kertynyt. Vessakäyntejä on ollut huomattavasti vähemmän juotuun nestemäärään nähden...

Ällövaroitus
Lugesteronien käytön aloitin eilen aamulla. Todella ällöttävä lääke, jota laitan yhden kapselin (200 mg) kolme kertaa päivässä emättimeen. Eli melkein koko ajan joutuu pitämään pikkuhousun suojaa, koska aine valuu pois. Tätä ihanuutta siis luvassa ainakin raskaustestipäivään asti. Jos testi on positiivinen, jatketaan lääkitystä noin seitsemännelle raskausviikolle asti. Pieni harmihan tämä on siinä vaiheessa jos käy niin ihanasti, että raskaus jatkuu, mutta tällä hetkellä se ei ole kovin kivaa...

torstai 13. joulukuuta 2012

1. IVF, Tuoresiirto

Tänään se sitten oli, alkion tuoresiirto. Kaikki meni hyvin, ja siirto oli nopeasti ohi, tuntui vähän niin kuin papa-koe olisi otettu. Meidän hedelmöittyneistä kahdeksasta alkiosta tänään jäljellä oli kuusi, joista lupaavin tänään siirrettiin, viisi laitettiin pakkaseen. Vähän suretti, että kaksi alkiota oli jouduttu hylkäämään, mutta jäihän meille silti vielä viisi hyvää alkiota varalle. Siirretty alkio oli nyt 4-soluinen, ja näimme sen pieneltä näytöltä juuri ennen siirtoa. Aika ihmeelliseltä tuntui nähdä moninkerroin suurennettuna meidän vauvan alku (ajattelen positiivisesti, tästä meidän vauva vielä tulee), ja nyt se pieni on minun kohdussani mukana kulkemassa.

Siirron jälkeen kumpikin meistä on ollut jotenkin ihan ihmeissään ja hyvin, hyvin onnellisia. Minulla on ollut koko päivän sellainen kestohymy, kun kannan mukanani pientä salaisuutta. Edes klinikan lasku tehdystä hoidosta ei haitannut yhtään!

Puhuimme mieheni kanssa, että asennoidumme asiaan nyt niin, että olen raskaana. Voi hyvinkin olla, että tämä raskaus kestää vain kaksi viikkoa, kunnes kuukautiset alkavat, tai sitten se kestää noin 40 viikkoa, tai jotain siltä väliltä. Kuitenkin olen nyt raskaana, piste. Ymmärrän hyvin, että todennäköisyydet ovat epäonnistumisen puolella, mutta koitan nyt nauttia näistä tulevasta kahdesta viikosta, ja murehtia vasta myöhemmin, jos raskaustesti näyttääkin negatiivista.

Kumpa vain pieni tarraisi lujasti kiinni, ja ensi syksynä meillä olisi oma vauva!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

1. IVF, Alkiot

Klinikalta soiteltiin jo aamusella, ja hyviä uutisia oli biologilla; kahdeksan yhdeksästä munasolusta oli hedelmöittynyt! Vain yksi munasolu oli siis ollut epäkypsä hedelmöittyäkseen. Heti puhelun jälkeen herätin mieheni, ja hihkuttiin yhdessä onnessamme. Siirto on siis huomenna klo 12, ja voihan olla, että osa alkioista osoittautuu vielä liian huonoiksi siirrettäväksi tai pakastettavaksi. Mutta silti kahdeksan tässä vaiheessa kuulostaa niin hienolta, paljon enemmän kuin osasin odottaa! Ne kahdeksan ovat jo nyt meidän pieniä vauvoja, vaikka mitään takuita ei ole, että yhdestäkään niistä oikeaa vauvaa tulee. Olen jotenkin pelännyt, että syy miksi en ole tullut aikaisemmin raskaaksi, olisi ollut munasoluissani. Huojentavaa tietää, että munasoluni ovat kunnossa, ainakin tähän pisteeseen asti.

Olo eilisen punktion jälkeen on tänään ollut aika normaali. Särkylääkettä en ole tarvinnut, eikä vatsa ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeänä. Turvotusta on vielä, mutta sekin on tainnut jo vähän laskea. Olisin tänään ollut kyllä ihan täysin työkykyinen, mutta olen niin harvoin sairaslomalla, että koitan nyt nauttia näistä parista päivästä kotona.

Huomenna sitten mennään hakemaan pikkuinen kyytiin, todella jännää! Näin lähellä raskautta en ole ikinä aikaisemmin ollut.

tiistai 11. joulukuuta 2012

1. IVF, punktio

Tänään se pelätty punktio sitten oli. Ja eihän se niin paha juttu ollutkaan, tai no vähän sattui.

Olimme klinikalla noin puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Mies ehti siinä käydä antamassa oman panostuksensa, ja minä juttelin hoitajien kanssa ja odottelin rauhassa vuoroani. Miestä tuntui jännittävän minun puolestani ehkä enemmän kuin minua, hänellä kun on pieni lääkäripelko.

Kun aika tuli, mentiin toimenpidehuoneeseen, housut pois ja pöydälle, ja hoitaja laittoi kanyylin käteen. Kanyylin laittaminen tuntui vähän ilkeältä, minulle muistaakseni on sellainen laitettu viimeksi yläasteikäisenä. Sitten sainkin jo vahvaa kipulääkettä suoneen, ja lääkäri ensin ultrasi munasarjat, ja sen jälkeen laittoi puudutetta kummankin munasarjan puolelle. Itse puudutus ei tuntunut missään. Pikku hiljaa olo alkoi olemaan vähän raskas, mutta koko ajan olin ihan tolkuissani, ja pystyin puhumaan normaalisti. Tai ehkä puhuminen oli vähän hitaampaa kuin normaalisti. Minulla lääkkeen vaikutus alkoi pikku hiljaa, mitään yhtäkkistä vaikutusta en huomannut.

Lääkäri tyhjensi follikkelit ensi oikealta puolelta. Ensimmäisten tyhjennystä en oikeastaan tuntenut ollenkaan, tuntui ehkä vähän pieneltä menkkakivulta. Viimeisten tyhjennys oikealla puolella olikin sitten jonkin verran hankalampaa. Hoitaja joutui aika voimakkaasti painamaan vatsaani, että lääkäri pääsi käsiksi kaikkiin folleihin. Itse painaminen ei sattunut, mutta pistäminen tuntui aika ikävältä vähän aikaa. Pariin otteeseen jouduin pyytämään lisää kipulääkettä. Lääkäri taisi joutua vaihtamaan neulaakin kertaalleen, koska ohut neula meni tukkoon verestä jossain vaiheessa. Vasemman munasarjan punkteeraus olikin paljon nopeampaan, ja kivuttomampaa. Kun lääkäri oli valmis, puin itse vaatteet päälle, ja miehen tukemana kävelin toiseen huoneeseen lepäilemään. Olo oli vähän hutera, mutta muuten ihan hyvä. Hoitajat kyselivät koko ajan, mikä on olo, ja olivat muutenkin koko ajan niin ihanan ystävällisiä.

Kaiken kaikkiaan punktioon meni aikaa noin parikymmentä minuuttia, ja lepäilin toimenpiteen jälkeen noin puoli tuntia. Sitten sainkin jo jatkohoito-ohjeet, kanyyli otettiin pois, ja saimme lähteä kotiin.

Ja se saalis sitten. Lääkäri tyhjensi noin 12 munarakkulaa, eli enemmän kuin viime viikon ultrissa löydettiin. Osa follikkeleista oli kuitenkin liian pieniä, joten niistä munasoluja ei saatu. Mutta saatiin niitä kuitenkin yhdeksän kappaletta! Olen niin huojentunut tuosta määrästä! Minulla oli semmoinen olo, että hyvä jos kolme-neljä munasolua saadaan, mutta saatiin peräti yhdeksän. Huomenna labrasta soitetaan, kuinka monta niistä on hedelmöittynyt. Siellä ne meidän pikku sukusolut nyt lämpökaapissa hengailee, toivottavasti tietävät mitä siellä pitää tehdä.

Nyt punktiosta on kulunut noin seitsemän tuntia. Nukuin jo päiväunet muutamaankin otteeseen, ja mies on vieläkin päikkäreillä. Olo on muuten ihan hyvä, mutta oikean puolen munasarja on vähän kipeä. Paikalla ollessani ei tunnu oikeastaan mitään, mutta liikkeessä tuntuu jomotusta. Liikkuessani koitan olla vielä mahdollisimman varovainen, äkkiliikkeet tuntuu aika ilkeältä. Otin äsken 500 mg Paracetamolin, vaikka olisikin kyllä vielä ilmankin pärjännyt. Verta tuli yhden siteellisen verran heti toimenpiteen jälkeen, mutta onneksi vuoto loppui pian.

Lääkäri kirjoitti sairauslomaa kolme päivää, riippuu kuulemma työnantajasta myöntääkö IVF:stä palkallista sairauslomaa vai ei. Minun kohdallani epäilisin, että palkkahallinnosta soitellaan, ja sanotaan, että sairauslomaa ei tipu. Minulla on onneksi yli 50 h ylitöitä tehtynä sisään, joten jos kolme vapaapäivää menee plussatunneista, niin ei kyllä haittaa. Saanpahan kolme päivää levätä ennen kiireistä jouluviikkoa töissä. Ja kivaa varsinkin siirtopäivä torstai viettää kotona lepäillen.

Kiitos kaikille minua tsempanneille lukijoille! Toivotaan nyt, että torstaina saataisiin hyvä alkio kyytiin, ja että se myös kyydissä pysyisi ensi syksyyn asti.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Paha uni

Aamu alkoi itkulla. Nimittäin heräsin aamuyöllä pahaan uneen, joka sai minut nyyhkimään unissani. Heräsin silmät kyynelissä, ja pidättelin itkua, että en herättäisi miestäni.

Näin unta, että punktio oli tehty, ja olin klinikalla kuulemassa miten kävi. Follikkeleista oli saatu aikaiseksi vain yksi alkio, joka sekin oli laadultaan niin huono, että sitä ei voitaisi siirtää. Lääkäri kertoi tämän minulle todella surullisena, ja itki miltei itsekin. Kun tämän kuulin, ja tajusin, että mitään ei kohtuun siirrettäisikään, luhistuin ihan täysin. Aloin itkemään ihan lohduttomasti, ja tuntui, että missään ei ollut enää mitään järkeä. Kaikki vaiva ja toivo oli ollut ihan turhaa. Kaiken lisäksi lääkäri sanoi unessa, että uusi hoitoyritys voitaisiin tehdä vasta ensi vuonna touko-kesäkuussa, koska klinikalla on pitkät hoitojonot. Ja lisäksi hoidon tekisi joku erikoislapsettomuusspesialisti, koska minä olisi niin hankala tapaus. Se, että tämä yritys meni ihan plörinäksi, ja uusi voitaisiin tehdä vasta puolen vuoden kuluttua, tuntui unessa ihan kuolemantuomiolta.

Toivon niin kovasti, että tämä ei ollut mikään enneuni! En halua olla mikään hankala tapaus!
Alitajunta näköjään painii IVF:n parissa öisinkin. Vaikka hereillä ollessani minulla onkin omasta mielestäni positiivinen tunne tästä hoidosta, että nyt raskautuminen voisi oikeasti onnistuakin, niin kuitenkin takaraivossa on aina pieni pelko, että jotain menee pieleen. Tähän hoitokiertoon kulminoituu niin paljon odotuksia, että putoaminen tulee olemaan korkealta, jos toivottua tulosta ei tule, ja varsinkin jos pakkaseen ei jää yhtään alkioita.

Punktio olisi huomenna. Vähän jännittää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö saisi ensi yönä nukuttua. Taidan tänään vielä rentoutua tekemällä pitsaa ja saunomalla. Huomenna aamulla sitten reippaana piikitettäväksi! :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

1 IVF, 2. folliultra

Viime keskiviikkona minulla oli IVF:n 2. folliultra. Oli tarkoitus kirjoittaa siitä jo aiemmin, mutta olin keskiviikkona ja torstaina ihan älyttömän väsynyt, että en vain jaksanut.

Kaikki oli kuitenkin hyvin, munarakkulat kasvaa ja kaikki näyttää oikein otolliselta.
Oikeassa munasarjassa oli edelleen samat kuusi munarakkulaa, kooltaan ne oli 7-13 mm. Vasemmalla oli samat kaksi rakkulaa 9-10 mm. Näytäisi siltä, että myös nämä vasemman puolen rakkulat voidaan hyödyntää, olivat endometriooman kannalta hyvässä kohdassa. Oli siellä vasemmalla lisäksi yksi rakkula endometriooman takana, mutta sitä tuskin punkteerataan. Kohdun limakalvo oli 6 mm.

Jatkan Menopur-pistoksia 150 IU kp10, eli lauantaihin asti, ja Orgalutrania jatkan kp11, eli sunnuntaihin asti. Sunnuntaina klo 21 pistän Pregnylin, ja tiistaina 11.12. klo 9 koittaa punktio! Jännittää jo nyt aika paljon tuo punktio, mutta hyvinhän se menee, ja toivottavasti se ei ole niin kamalaa kuin odotan sen olevan. Minulle on kerran aikaisemmin tehty kolposkopia (=kohdunsuulta polttoleikataan pois kudosta, jossa on solumuutoksia), mikä oli ihan piece of cake. Mutta punktio on varmasti jonkin verran kivuliampaa ja ikävämmän tuntuista... Onneksi mies on iltavuorossa, joten pääsee punktioon ja siirtoon pitämään minua kädestä. Siirto tehdään näillä näkymin torstaina 13.12. ja siirretään vain yksi alkio. Toivottavasti saisimme myös pakkaseen edes pari alkiota.

Olin aikaisemmin laskeskellut, että tietäisin jo joulun aikaan, onko hoito onnistunut vai ei. Mutta lääkärin mukaan raskaustesti kannattaa tehdä vasta 16. päivä siirrosta, ellei vuoto olo alkanut jo aiemmin. Eli testauspäivä tulee olemaan 29.12.

Kyllä varmasti polttelee niin paljon jouluna, kun ei tiedä onnistiko vai ei!

tiistai 4. joulukuuta 2012

1. IVF, 1. folliultra

Kävin eilen maanantaina IVF:n ensimmäisessä folliultrassa, kp oli 5. Oikealta löytyi 6 follikkelia halkaisijaltaan 5-10 mm, ja vasemmalla oli kaksi 7-9 mm kokoista. Sinänsä hyvä, että oikealla oli enemmän, koska vasemmalla olevia ei välttämättä pystytä käyttämään. Minullahan on vasemmassa munasarjassa se endometriooma (33 mm halkaisijaltaan, ei kasvua viime kerrasta), joten jos munarakkulat sijaitsevat sen takana, niitä ei mielellään punkteerata. Mielellään kyllä ottaisin vielä muutaman lisää sinne oikeaan munasarjaan, kuusi follikkelia tuntuu niin pieneltä määrältä... Vaikka ymmärrän kyllä, että pienellä lääkeannostuksella aloitetaan, ettei ainakaan hyperstimulaatiota tulisi.

Lääkäri nosti Menopur-annostuksen tästä päivästä eteenpäin 112,5 IU:sta 150 IU:een, ja lisäksi aloitin tänään Orgalutran-pistokset pitämään ovulaation poissa. Menen huomenna keskiviikkona uuteen folliultraan, sitten toivottavasti selviää jo punktiopäivä ensi viikolle.

Olo on ollut ihan hyvä. Vatsa saattaa olla vähän normaalia turpeampi, mutta en vielä mitään kovin järisyttävää turvotusta ole huomannut. Nippailuja on viime päivinä tuntunut aika paljon kummassakin munasarjassa, mutta nekin tuntemukset ovat olleet ihan samanlaisia, kuin aiemmissa ovulaation induktio -kierroissa, ehkä vain vähän useammin on nippailuja tuntunut.

Hyvä mieli hoidon suhteen jatkuu (en malttaisi odottaa ensi viikkoa!). Huomenna tiedän sitten taas lisää hoidon etenemisestä.