keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pitkästä aikaa!

Voi ihana, kun pari lukijaa jo kyselee kuulumisia!
Minulla on nyt jo aika kauan ollut jokin ihme writer´s block. Jostain syystä blogit ei ole kiinnostaneet vähään aikaan juuri yhtään. Aikaisemmin olen lukenut oikeastaan pelkästään vain lapsettomuusblogeja, tai lapsettomuusblogeja, jotka ovat pikku hiljaa muuttuneet raskausblogeiksi. Mutta nyt en jotenkin jaksa lukea muiden vauvayrityksistä, kierroista ja pettymyksistä (kuulostaa kamalalta, sori!!), enkä myöskään muiden raskaudesta. Muiden yritys kai vähän masentaa, ja toisaalta myös muiden raskaudet saa itseni vertaamaan omaa raskauttani muiden raskauksiin. Ehkä tämän takia en ole jaksanut päivittää omaakaan blogia. Toisaalta taas kaikki energia menee nykyisin töissä käymiseen, iltaisin olen ihan väsy. Saa nyt nähdä, miten jatkossa, innostunko blogeilusta pikku hiljaa uudestaan.

Ultrakuulumiset
Joka tapauksessa meillä menee raskauden saralla kaikki hyvin. Nyt meneillään rv 9+1. Viime viikolla oli lapsettomuusklinikalla varhaisultra ja myös ensimmäinen neuvolakäynti. Ultrassa koko vastasi viikkoja, silloin oli rv 8+2 ja alkio oli 1,57 cm pitkä katkarapu. Laskettu aika tarkentui päivälle 3.9. Ääntä ultrassa ei ollut, mutta sydämen syke näkyi pienenä värinänä. Kyllä olo oli huojentunut, kun lääkäri onnitteli, ja sanoi, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Keskenmenon riski oli enää vain 5 %.

Neuvolassa oli kiva terveydenhoitaja, joka lähinnä otti ylös meidän taustatiedot terveydentilasta ym. ja antoi monta lippua ja lappua kotiin luettavaksi. Labrakokeissa minun olisi tarkoitus käydä nyt perjantaina. Siellä otetaan ainakin kilpirauhasarvo, pissatestistä proteiinit ja verestä vielä testataan HIV, hepatiitti ym. testit, jotka tehdään kaikille alkuraskaudesta. Vaikka minulta ne testattiin IVF:n takia viime marraskuussa, mutta testataan nyt sitten uudestaan. Sokerirasituksessa minun pitäisi käydä viikoilla 12-14 ensimmäisen kerran, ja toisen kerran joskus keskiraskauden tienoilla. Äitiyspolilta pitäisi tulla lähipäivinä kutsu ensimmäiseen varsinaiseen ultrakäyntiin julkisella puolella.

Raskausoireita
Raskausoireista olen potenut viime viikkoina lähinnä väsymystä, pahoinvointia sekä vatsan turvotusta. Olen nyt pari viikkoa oksentanut joka ikinen päivä vähintään pari kertaa. Aamupala on pakko syödä kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vain pysy sisällä. Paha olo tulee myös iltaisin, eikä mene pois ennen kuin käyn oksentamassa... Toivottavasti pikku hiljaa alkaisi helpottamaan sillä saralla!

Vatsa on ollut ja pysynyt turvoksissa, kasvanut vain entisestään. En nyt tähän hätään kuvaa saa laitettua, mutta mielestäni se on jo selkeä vauvamaha. Ultrassa viime viikolla selvisi syykin aikaiseen turvotukseen. Istukkahormonin vaikutuksesta munasarjani ovat lievästi hyperstimuloituneet. Toinen oli läpimitaltaan reilu 8 cm ja toinen vähän yli 6 cm. Lääkärin mukaan mitään haittaa tästä ei ole, eikä ole syytä seurantaan, koska nestekertymiä lääkäri ei nähnyt. Munasarjat palautuvat sitten jossain vaiheessa itsekseen normaaliin kokoon.

Vähän jo teettää hankaluuksia peitellä masua töissä, mutta jos vielä pari viikkoa pystyisi. Töissä olen kertonut parille ystävälle, mutta en ole vielä tullut kaapista ulos esimiehelle, enkä muulle työyhteisölle. Siinäpähän arvailevat jos haluavat. En tiedä tarkkaan paljonko painoin ennen raskautta, epäilisin että n. 49-50 kg. Nyt neuvolassa paino oli jo 52 kg. Enkä kyllä ihmettele. Pahoinvoinnin takia liikunta on viimeinen asia, mitä haluaisin tehdä. Toisaalta joudun syömään 2-3 tunnin välein, muuten tulee kamala nälkä ja heikotus. Olen öisinkin herännyt käymään vessassa ja syömään jotain pientä, että aamun heikotus ei olisi niin kovaa.

Voiko tämä olla totta?
Vieläkään sitä tosiasiaa ei oikein tajua, että olen raskaana. Niinä hetkinä, kun pahoinvointi ei vaivaa, en edes muista koko asiaa. Mutta tottakai sen palaa mieleen monta kertaa päivässä. Silittelen pömppääni ja toivotan vauvalle voimia kasvamiseen. Miehen kanssa jo mietitään nimiä vauvalle, ja sitä miten elämämme muuttuu ensi syksynä. Minua on alkanut pelottaa koko raskausaika. Vielä en osaa pelätä synnytystä tai vauva-arkea, mutta kaikkea muuta mitä raskauden aikana tapahtuu, pelkään vähän. Sitä miten vartalo muuttuu, miten tulee kipuja, särkyjä ja painoa lisää. Ja sitä, miten varsinkaan loppuraskaudesta ei enää pysty tekemään samoja asioita kuin ennen. Nukkuminen ja liikkuminen on vaikeaa. Kai tämä on vain tuntemattoman pelkoa. Enköhän minä tästä selviä, jos kaikki muutkin selviävät!


keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Voi onnellisuus!

Vieläkään en oikein pysty käsittämään sitä tosiasiaa, että olen raskaana. Sitä kun on niin kauan (siltä puolitoista vuotta tuntuu) odottanut, että jotenkin sitä ei ymmärrä, että nyt odotus palkitaan. Monta kertaa päivässä hoen miehelleni, että "kulta, me ollaan raskaana!" ja hymyilen onnellisena.

En muista, milloin olisin ollut näin onnellinen. Tuntuu, että kaikki asiat alkaa pikku hiljaa loksahdella kohdilleen. Stressin määräkin on pienentynyt huimattavasti, ja tuntuu, että nyt voin ottaa rennommin kuin pitkään aikaan.

Ymmärrän, jos kaikki lukijat ja blogisiskot eivät pysty jakamaan onneani. En pahastu, jos joku päättää lopettaa blogini lukemisen. Tiedän hyvin, miten muiden raskausuutiset satuttivat, varsinkin niinä synkimpinä hetkinä, kun tuntui että itse ei ikinä saavuta samaa.

En ole vielä päättänyt, jatkanko tätä blogia raskausblogina, aloitanko uuden raskauteen keskittyvän blogin, vai pidänkö hetken taukoa koko asiasta. Tällä hetkellä tuntuu, että jatkan tätä blogia varhaisultraan asti, ja katson sitten tilannetta uudestaan. Vaikka uskonkin, että raskaus menee hyvin loppuun asti, eihän sitä ikinä tiedä, jos käykin ikävästi ja tulee keskenmeno.

Soitin tänään neuvolaan ja lapsettomuusklinikalle. Tuntui ihanalta vihdoinkin soittaa neuvolaan, kertoa raskaudesta ja varata ensimmäinen aika äitiysneuvolan puolelle. Aina aikaisemmin siellä on tullut asioitua vain ehkäisy- ja kiertohäiriöasioissa. Ihanaa oli myös se, miten neuvolan terveydenhoitaja ja klinikan kätilö kummatkin lämpimästi onnittelivat raskaudesta.

Varhaisultra on torstaina 24.1. yksityisellä.
Ensimmäinen neuvolakäynti on heti seuraavana päivänä perjantaina 25.1.
Kolme viikkoa pitäisi noita aikoja jaksaa odotella. Onneksi sain sellaiset ajat, että ne on minun helppo järjestää töissä, ja myös mieheni pääsee kumpaankin mukaan.

Kävin tänään myös kirjastossa lainaamassa kasan raskausaiheisia kirjoja. Ei kun vain pänttäämään, mitä kaikkea sitä tulee tapahtumaan seuraavan vuoden aikana!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ennakkoaavistuksia

Vuosi sitten uuden vuoden aattona makoilimme mieheni kanssa sängyssä pimeässä. Teimme silloin päätöksen, että mehän tulemme raskaaksi vuonna 2012. Se vain päätettiin. Aika tarkalle se vain meni, kun positiivisen raskaustestin tein 29.12.2012. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kerroimme sunnuntain ja maanantain aikana perheillemme. Kaikki olivat iloisia ja onnellisia meidän puolesta.  Kummankin isän suhtautuminen oli suomalaiselle miehelle tyypillisen tyyni, mutta iloisia hekin olivat, tottakai. Yksi siskoistani tiesi heti, kun hänelle soitin, että olen raskaana. Hän oli sen jotenkin jouluna vaistonnut. Lankomieheni oli puolestaan jouluna nähnyt unta, että minä olen raskaana. Tuntuu, että kaikki tuntuivat tietävän jo ennen meitä tästä raskaudesta! Kaikkein yllättävin oli kuitenkin mieheni siskon mies. Kälyni oli miehensä kanssa viime keväänä jutellut keskenään meidän vauvayrityksestä. Tämä mies oli saanut jonkinlaisen ennakkoaavistuksen, että me tulemme mieheni kanssa saamaan vauvan syyskuussa, ja jopa sukupuolesta hänellä on jo aavistus. Hän ei ollut halunnut kertoa asiasta meille ennen, kuin oikeasti olemme raskaana. Hän ei ole semmoinen henkilö, että meitä huijaisi tässä asiassa.

En ole aikaisemmin uskonut minkäänlaisiin ennustajiin tai näkijöihin, mutta nyt taidan vähän uskoa. Tämä mies, joka näin kertoi, on siis luonteeltaan niin ei-ennustajamainen kuin vai voi olla. Emmekä me olleet aikaisemmin kuulleet hänen lahjastaan. Hän on kuulemma perinyt tämän taidon äitinsä suvusta. Hän tosiaan saa aina välillä tämmöisiä ennakkoaavistuksia, yleensä joistakin ikävistä asioista, joita lähipiirille tulee tapahtumaan. Ja nyt hän oli saanut minusta ja miehestäni tämän aavistuksen, onneksi hyvän sellaisen. Emme halunneet vielä tietää, minkä sukupuolen hän meille näki. Sukupuolen selvittämiseen on vielä niin kauan aikaa, että meidän pitää vielä kunnolla miettiä, haluammeko sitä tietää etukäteen vai emme. Vaikka meillä molemmilla on tällä hetkellä semmoinen olo, että se voisi olla poika...

Jotenkin oma olo tämän raskauden suhteen on ihmeellisen tyyni. Aikaisemmin, kun yritysstressiä oli kohtalaisen paljon, minusta tuntui, että sitten kun se raskaus koittaa, en kuitenkaan pysty rentoutumaan ollenkaan. Että koko ajan pelkään keskenmenoa, enkä pysty nauttimaan raskaudesta. Mutta nyt jostain syystä olo on ihan toisenlainen! Minulla on täysin luottavainen olo, että kaikki menee hyvin, ja meillä on syyskuussa terve lapsi. Entistä enemmän luottoa lisäsi tuo kälyn miehen ennakkoaavistus syntymäajankohdasta.

Toivon, että vuosi 2013 toisi paljon, paljon plussatuulia kaikille blogisiskoille ja lukijoille!

PS. Sekoilin tuossa aikaisemmin niiden raskausviikkojen suhteen. Olen siis vasta neljännellä viikolla, en viidennellä. Nyt tarkallen menossa rv 4+5 (kai) :).