Kävin tänään apteekissa ostamassa tulevan IVF-hoidon lääkkeitä. Tarkoitus oli ostaa vain Primolut-keltarauhashormoni, jolla kuukautiskierto saadaan alkamaan alusta. Ostin kuitenkin myös Menopuria 1200 IU munarakkuloiden kasvatukseen, Orgalutrania 5x0,5 ml ovulaation estämiseen ja Pregnyl 5000 IU:a ovulaation käynnistämiseen. Ovatpahan lääkkeet sitten valmiina, kun niiden aika on. Rahaa meni rapiat 400 €. Ostamatta jäi vielä siirron jälkeen käytettävä keltarauhashormoni Lugesteron, ostan sen sitten lähempänä siirtoa. KELAn lääkekattokin tuli nyt sitten täyteen, joten vähän pitäisi tulla kelalta vielä korvausta lääkkeistä.
Huomenna on kp15, joten Primolutien ottamisen aloitan huomenna, ja jatkan kp 24 asti. Toivottavasti kuukautiset alkaisi pian! Taas on semmoinen olo, että en malttaisi odottaa IVF:ää. Miteköhän pysyn housuissani sitten kun oikeasti toivottavasti päästään punktioon ja siirtoon asti!
Huomenna onkin onneksi jo perjantai, ja luvassa leffailta kavereiden kanssa (mennään katsomaan uusin Twilight, heh) ja ehkä pari lasia viiniä. Paitsi että myöhään en voi olla ulkona, koska koira pitää hakea hoidosta anopin luota ennen kuin menevät nukkumaan. Joka tapauksessa kiva perjantai tiedossa, jei!
Heippa!
VastaaPoistaLöysin tänne blogiisi googlettamalla ja ajattelin kommentoida kun saman ikäsiä ollaan ja samassa tilanteessa. Tosin minulle on tehty jo Ivf hoidot (tuoresiirto) josta tuli nega ja 1.pas nega ja tulevana torstaina olis sitten 2.pas, tässä mukana iso läjä lugeja ja estrogeenilaastari. Meillä lapsettomuutta takana 4 vuotta. Tässä auttaa jatkamaan se että haluaa jotain niin paljon, mies ihmettelee kans vointiani ja halua jatkaa hoitoja vaikka jotkut on todella rankkoja. Mutta se mitä haluaa kovasti, saa myös enemmän toivoa jatkamaan. Minulle tehtiin Ivf pitkän kaavan mukaan.
Kävin myös katsomassa Twilight leffan ja tykkäsin ;)
Moikka!
PoistaKiva kun löytyy kohtalotovereita! Tai no, tietenkään ei ole kiva, että kukaan joutuu käymään läpi samaa kuin me, ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. :)
Pidän sinulle kovasti peukkuja siihen PAS:iin! Kyllä neljän vuoden jälkeen alkaisi olemaan jo teidänkin vuoro onnistua. Kerro sitten miten kävi.