perjantai 28. syyskuuta 2012

Tilailua

Jostain syystä epäilys nostaa taas päätään. Koska en kuitenkaan todennäköisesti ole raskaana, tilasin meille Pre Seed -liukuvoidetta. En edes aikaisemmin tiennyt tuommoisen tuotteen olemassaolosta. Pikku hiljaa alan lähestyä pistettä, että haluan ottaa kaikki keinot käyttöön tämän raskautumisen suhteen.

Tilasin myös uusia ovulaatiotestejä, koska viimeiset käytin tässä kierrossa. Onpahan sitten valmiina seuraavaa kiertoa varten. Optimismi on taas jossain hukassa. Dpo nyt jotain väliltä 9-12.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Blogilistasta

Tietääkö kukaan kanssabloggaaja, miksi en onnistu päivittämään blogin kuvaketta blogilistalle? Aina kun yritän, tulee teksti "blogi on päivitysjonossa, ja päivittyy hetken kuluttua". Sama teksti saattaa näkyä kolmen tunnin ajan, ja mitään ei tapahdu. Tällä hetkellä näkyy blogini esim. lapsettomuus -hakusanalla haettuna blogilistalla jo viisi kertaa peräkkäin, eli sinne tulee aina yksi lisää, kun yritän päivittää kuvakkeen. Käytän selaimena google chromea ja  tietsikkana on mäkki. Blogilistan ohjeista ei löydy mitään selitystä/apua tähän. Turhauttavaa...

Toivo lisääntyy

Tänään on pari kertaa tuntunut mahassa pienen pientä kipua, niin kuin menkkakipua, mutta paljon vaimeammin. Nyt ollaan menossa jossain välillä dpo 7-9, joten en usko, että kyseessä olisi vielä oikeat menkkakivut, koska ne minulla alkaa yleensä vasta kp1, ja kestää vain yhden päivän ajan. Tuntemus on kuitenkin niin hienovarainen, että en oikein tiedä kuvittelenko vain, ja keksinkö vain raskausoireita itselleni.

Pakostikin toivo raskautumisesta kuitenkin nousee taas taivaisiin.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Ilon ja huolen viikko

Viikko on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä. Ovulaatio oli, en tiedä mikä päivä tarkalleen, mutta koitettiin hyödyntää se parhaamme mukaan. Nyt ollaan menossa jossain dpo 5-7 tienoilla. Minkäänlaisia kiinnittymistuntemuksia en ole tuntenut, mutta eihän se mitään tarkoita, läheskään kaikki eivät sitä tunne tai huomaa millään tavalla.

Piinailu on tässä kierrossa tähän mennessä mennyt aika vähällä huomiolla. Tottakai asia käy mielessä monta kertaa päivässä, mutta kuluneen viikon aikana en ole enempää ehtinyt murehtia tai stressata asiaa. Mikä on tietysti ollut todella hyvä juttu! Viime viikko meni omiin synttäreihin valmistautuessa, niitä juhliessa ja vielä kaverinkin synttäreitä juhliessa. Lauantaina oli siis synttärini, ja oli kyllä varmaan yksi parhaista synttäreistä ikinä. Samalla juhlittiin myös mieheni kanssa 2-vuotis kihlajaispäiväämme. Mies antoi minulle pari ihanaa lahjaa, kahvittelimme anopin, appiukon ja kälyn kanssa, katsottiin miehen kanssa elokuva kotisohvalla ja käytiin kaupungilla syömässä synttäri-illallista. Juhlinta oli siis hyvin rauhallista, mutta juuri meille sopivaa. En enää jaksa käydä baareissa, vaan viihdyn mieluummin kotona mieheni kanssa.

Kaiken lisäksi ajatuksia muualle vie huoli siskostani. Juttelin eilen siskoni kanssa pitkään puhelimessa rankoista asioista, joita hän miehensä kanssa tällä hetkellä käy läpi. Lyhyesti kerrottuna siskoni miehelle tuli työvastoinkäymisistä johtuen vakava masennus ja burn out, minkä vuoksi hän hakeutui hoitoon psykiatriselle osastolle. Vaikka siskoni on mieheni ohella tärkein henkilö elämässäni, emme soittele toisillemme kovinkaan usein, suhteemme on jotenkin aina ollut sellainen. Siksi minulle selvisi vasta eilen, mitä he ovat kokeneet viime viikkoina. Kyllä näin aikuisenakin isosisko huolehtii pikkusiskosta, ja nyt se huoli vain kasvoi kertaheitolla potenssiin sata, varsinkin kun asumme kaukana toisistamme.

Tällä hetkellä siskoni tilanteen rinnalla omat ongelmani tuntuvat taas niin mitättömiltä. Mieheni kanssa eilen jälleen totesimme, miten onnellisia voimme olla näistä asioista, mitkä niin usein ottaa itsestäänselvyytenä:

  • kummallakin on hyvä, pysyvä työpaikka ja rehellinen työnantaja
  • tulemme toimeen ilman, että esim. lainalyhennyksistä tai muista laskujen maksuista tarvitsisi olla joka kuukausi huolissaan
  • kummallakaan ei ole mielenterveysongelmia 
  • meillä on toisemme, tuli mitä tuli
Kumpa vain saisin pidettyä itseni kiireisenä myös tämän tulevan viikon, niin ettei tarvitsisi huolehtia siskostani tai siitä, voisinko olla raskaana, vai enkö sittenkään, vieläkään.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ovulaatio?

Ovulaatiota odotellessa. Nyt on meneillään kp 17, tänään pistin Pregnylin, ja ovulaation tulisi siis tapahtua keskiviikkona aamuyöstä.

Paitsi että, minulle tuli kamala epäilys, että olisiko meidän lääkäri voinut laskea munasolun kehitykseni väärin. Kävin siis kp13 seurantaultrassa, jossa munarakkula oli 12 mm kokoinen. Lääkäri määräsi pistämään Menopuria vielä kp13-16, ja kp 17 irroituspiikki Pregnylin. Tein eilen, kp 16 ovistestin, jossa viivat olivat lähes saman väriset. Tänään tehdyssä testissä testiviiva oli jo vähän vaaleampi. Voisiko olla, että ovulaatio minulla olisikin jo tänään, jos eilen sain ovisplussan? Toivottavasti ei, koska eilen kyllä pupuilimme, ja vielä tänäänkin myöhemmin (hih), mutta jos se ei riitäkään... Kaiken lisäksi minulla tuli jo kp 14 selkeä ovislimatulppa... Anteeksi, jos joku ei kestä suoraa limapuhetta. :) Täältä voi käydä lukemassa lisää opettavaisia limajuttuja.

Tää on nyt varmastikin vaan omaa stressaamista ja epäilemistä. Mutta silti toivon, että huolehdin turhaan. Nyt vaan pupuilua varmuuden vuoksi seuraavat pari-kolme päivää, ja toivotaan parasta!

torstai 13. syyskuuta 2012

Lääkärillä

Tänään oli kp 13 seurantaultra, menossa viides kunnon yrityskierto hormoniavusteisesti. Olen siis tässä kierrossa piikittänyt Menopuria kp 5:stä asti 37,5 IU päivässä.
Follikkeli vasemmassa munasarjassa oli 12 mm kokoinen. Arvasin, että ei se vielä kypsä voi olla, koska kasvukipuja minulla on viime päivinä ollut aika vähän. Menopurin pistämistä jatkan nyt vielä kp 16 asti ja kp 17, eli maanantaina pistän irrotuspiikin, eli Pregnylin. Ihan hyvä, että Pregnyliä sai taas pitkästä aikaa apteekista, se kun kuitenkin on n. 50 € halvempaa, kuin vastaava tuote Ovitrelle.

Endometriooma puolestaan samassa vasemmassa munasarjassa oli 31 mm kokoinen, se oli kasvanut 3 mm viime kuusta.

Kyselin taas lääkäriltä, miten tästä hoitoja jatketaan, mikäli toivottua tulosta ei vieläkään tule. Hän oli sitä mieltä, että seuraavassa kierrossa mennään Menopurilla ja samalla annostuksella. Jos silloinkaan ei raskautta tule, on meillä edessä joko muutaman kuukauden hoitotauko (omasta pyynnöstä). Tauon aikana voi olla, että tutkitaan julkisella puolella tuo minun endometriooma, ja se onko sen poistaminen aiheellista. Jos taas emme pidäkään taukoa, jatketaan hoitoja siirtymällä inseminaatioihin tai IVF:ään, eli koeputkihedelmöitykseen. Aiemmin lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että inseminaatiosta ei meille olisi merkittävää hyötyä, koska miehen siittiöt ovat normaaleja hedelmöityskyvyltään. Eli varmaan siirrytään sitten suoraan IVF:ään.

En vaan vielä yhtään osaa sanoa, haluanko pitää hoidoista taukoa, vai jatkaa täyttä höyryä eteenpäin. Toisaalta tarvitsisin lomaa kaikesta hoitoihin liittyvästä stressistä, mutta toisaalta haluaisin jatkaa hoitoja niin pian kuin mahdollista, jotta raskaus alkaisi mahdollisimman pian. Mutta tietenkin sitä on aivan turha vielä miettiä, nyt pitää vaan keskittyä tähän kiertoon ja koittaa pysyä hyvillä mielin ja stressittömänä (hankalaa!). Lääkärikin jo kovasti toivoo, että me onnistuisimme. Endometrioomankin näkökulmasta olisi hyvä, jos raskautuisin mahdollisimman pian, koska raskaus pysäyttää endometriooman kasvun, ja voi sen jopa pienentää/poistaa kokonaan.

Kaikki peukut ja varpaat pystyyn nyt tämän kierron suhteen! Lähden huomenna viikonlopuksi vanhempieni luo lataamaan pattereita, niin että jaksan sitten ensi viikon ovulaation hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla mieheni kanssa. ;)


maanantai 10. syyskuuta 2012

Sorruin

Käytiin miehen kassa tänään kirpputorilla. Sorruin ostamaan vauvan bodyn kahdella eurolla. Se on valkoinen, ja siinä on laivojen kuvia, tuntui ihan käyttämättömältä. Olen yrittänyt olla ostamatta mitään vauvatavaraa, mutta nyt oli jotenkin pakko. Järkeilin sen niin, että jos meille ei ikinä vauvaa tulisikaan, voisin sen antaa lahjaksi kenelle vaan, koska se käy tytölle ja pojalle, ja oli ihan uusikin vielä. Ei varmaan yksi body mitään haittaa? Vai tuleeko tästä nyt jotain huonoa karmaa? Omaa huonoa oloa se voi tietenkin lisätä niinä huonoina päivinä, kun lapsettomuus musertaa ja kaapissa odottaa käyttämättömät vauvanvaatteet. Seuraavan vaatteen voisin ostaa vasta sitten, kun se vauva on oikeasti masussa tulossa. Tässä päätöksessä pysyn.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Puppy love

Kp 9 menossa, kp 13 on seurantaultra. Vähän huolestuttaa, että kasvaakohan siellä yhtään munasolua. Aikaisemmissa kierroissa mulla on aina ollut selviä nippailuja, kasvukipuja munasarjan kohdalla. Mutta nyt ei oikeastaan ole tuntunut mitään. Torstaina se sitten selviää, onko Menopur tehnyt tehtävänsä, vai joutuuko pistämistä jatkamaan pitempään.

Toistaiseksi olen aika hyvin saanut pidettyä positiivisen ajattelun mielessä tämän kierron aikana. Jotenkin nyt on vähän levollisempi olo, kuin parissa aikaisemmassa kierrossa. Miehen kanssa jo vähän puhuttiin, että ehkä tämä ja seuraava kierto yritettäisiin vielä ihan tosissaan raskautua, mutta sen jälkeen voitaisiin pitää vähän vapaata, "joululomaa" hoidoista ja yrittämisestä. Viimeisen reilun vuoden ajan olen kuitenkin ajatellut lasten tekemistä ja kaikkea siihen liittyvää päivittäin, ja välillä ollut aika alamaissakin, joten pieni loma voisi tehdä ihan hyvää. Se, että ei tarvitsisi koko ajan miettiä missä vaiheessa oma kierto on, mitä syö, mitä juo tai jättää juomatta ja muistaako ottaa vitamiinit, voisi olla aika mukavaa. Mutta nyt toistaiseksi yritetään ja toivotaan vielä ihan kunnolla.

En tiedä johtuuko hormoneista vai mistä, mutta minulla on ollut tänään kovin, kovin rakastunut olo. Voi johtua siitä, että mieheni oli koko viime viikon iltavuorossa, ja minä normaalissa päivätyössä, joten emme nähneet toisiamme muuta kuin aamuisin ja myöhään iltaisin. Tänään ollaan sitten oikeasti vietetty  aikaa yhdessä, ja minulla on ollut koko päivän sellainen olo, että kylläpäs osasin valita itselleni hyvän ja ihanan miehen. Olen katsellutkin miestäni sellaisella puppy love -ilmeellä, ja koko ajan tekisi mieli helliä ja paijata toista. Vitsailinkin miehelleni, että muista nämä hetket sitten, kun olen raskaana ja hyvin hyvin kiukuttelevalla päällä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Piikittely alkakoon!

Tänään se taas jatkui, nimittäin Menopurin piikittäminen. Nyt on siis kp 5, ja piikitän ainakin kp 12 asti, kp 13 on seurantaultra. Päivittäinen annos on 37,5 IU, eli pienin mahdollinen. Enimmillään minulle on aikaisemmassa kierrossa Femar+Menopur -yhdistelmällä kasvanut jopa kolme munasolua, mutta tässä kierrossa on käytössä siis vain Menopur. Toivottavasti kypsyisi nyt maksimissaan kaksi munasolua. Piikitän joka päivä klo 18 aikaan, siihen aikaan yleensä olen kotona. Itse pistäminen on minulle onneksi aika vaivatonta, siihen on jo tottunut. Langanlaihakaan en onneksi ole, joten mahamakkaraan pistäminen on aika helppo juttu.

Olokin alkaa olla parempi. Oikeastaan jo eilisesta alkaen on masentuneisuus helpottanut. Helpotusta toi pitkä kävelylenkkin hyvän ystävän ja kolmen koiran kera. Kuukautisten alkaminen ei enää harmita yhtä paljon, vaan ajatukset ovat jo tässä tulevassa yrityksessä. Tiedän, että toiveet ehtivät loppukiertoon mennessä nousta taas aika korkealle, mutta sellaista tämä on. Nyt koitan pysyä mahdollisimman positiivisena seuraavat noin kolme viikkoa, ja vähentää stressaamista.

Ovulaatio minulla on siis näillä näkymin ensi viikon lopulla, mikä sopii meidän aikatauluihin aika hyvin. Joudun tosin siirtämään toisella paikkakunnalla asuvien vanhempieni luona kyläilyä johonkin toiseen viikonloppuun, mutta se ei harmita yhtään, kun syy on näin hyvä.

Hääsuunnitelmiakin olen alkanut tekemään. Meillä on suunnitelmissa pitää pienimuotoiset häät ensi tammi- tai helmikuussa. Emme ole vielä varanneet mitään, mutta vähän alustavaa juhlapaikkakartoitusta olen tehnyt. Ehkä juhlien suunnittelukin saisi ajatuksia sopivasti pois vauvaprojektista. Ja jos päätän, että en halua olla raskaana omissa häissäni, eikös sen silloin pitäisi mennä juuri niin, että tottakai olen silloin raskaana? Jos lykkäämme häitä siihen asti, että vauva on jo maailmassa, joudumme odottamaan aika kauan. Parempi siis alkaa suunnittelemaan juhlia nyt, olen sitten hääpäivänä paksuna tai en.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Sydänääniä

Satuin television ääreen, kun kakkoselta tuli Sydänääniä -niminen ohjelma, jossa seurataan kerrallaan kahden pariskunnan raskautta ja synnytystä. Tämänpäiväisessä jaksossa oli Anna ja Olle -niminen pariskunta, joka odotti toista lastaan. Synnytys meni hyvin, pariskunta kuunteli rokkia ja kätilö oli ihanan tsemppaava. Kaiken kaikkiaan synnytys näytti siltä, miltä itsekin kuvittelen sen joskus olevan meidän kohdallakin. Rankkaa, väsyttävää, veristä, mutta palkitsevaa. Pikku-Ragnhild oli ihana kurttuinen nappisilmä.

Ihastelin täysin toisten onnea, ja olin pikkuriikkisen kateellinen, mutta silti onnellinen toisten puolesta. Perheen onnea seurattiin myös muutaman viikon jälkeen synnytyksestä, ja kaikki oli hyvin. Mutta ei ollut enää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, silloin vietettiin Ragnhildin hautajaisia. Vauva koki kätkytkuoleman 3,5 kk iässä.

Olin ihan ällikällä lyöty, ja en voinut estää kyynelten valumista ohjelmaa katsoessani. Eihän noin voi käydä! Miten maailma voi millään tavalla olla noin epäreilu? Ensin annetaan jotain noin ihanaa, ja parin kuukauden kuluttua tuleekin se ähäkutti, että äläpäs luulekaan, ei se niin vain onnistu. Keskenmeno ja kohtukuolema ovat molemmat kamalia kohtaloita, mutta se että lapsi syntyy terveenä ja voi hyvin, mutta onkin yhtäkkiä poissa, on varmasti jotain ihan käsittämättömän musertavaa kokea.

Jos joskus olen raskaana, miten ikinä voin rentoutua ja nauttia raskaudesta pelkäämättä kaikkea kamalaa, mitä voi tapahtua. Jos minulla joskus on lapsi, olen varmaankin sellainen ylisuojelevainen pumpulissa lapsensa kasvattava äiti. Mieluummin haluan kuitenkin olla äiti pelkoineni kaikkineni, kuin en äiti ollenkaan.

kuva täältä

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kp 1

Täti tuli viimein kylään viime yönä, eli viime kierrosta tuli 31 päivän pituinen, ja kuukautiset alkoi 18 päivää ovulaation jälkeen. Tottakai nyt olen analysoinut, miksi kuukautiset alkoi kaksi päivää myöhässä. Joko se on ihan normaalia vaihtelua, huolimatta siitä että normaalisti kuukautiseni alkavat 16 päivää ovulaation jälkeen. Tai sitten minulla oli varhainen keskenmeno. Jotenkin haluaisin ajatella tuon jälkimmäisen olevan syynä. Haluaisin kuvitella, että edes jotain raskauden alun tapaista olisi tapahtunut, ei vain sitä, että ikinä ei tapahdu mitään, vaikka munasolu ja siittiöt ollaan useampaan kertaan onnistuneesti saatu tapaamaan. Tai ainakin niin haluan uskotella itselleni.

Jotenkin kuukautisten alkaminen ei sureta oikeastaan enää ollenkaan. Ehdin suruni surra jo aiemmin tällä viikolla, kun minulla oli se itkuilta, josta kirjoitin aiemmin. Nyt koitan vain taas keskittyä tähän uuteen kiertoon. Ja saanpahan hyvällä omalla tunnolla ottaa tänään ne pari lasia viiniä.