Ilon ja huolen viikko

Viikko on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä. Ovulaatio oli, en tiedä mikä päivä tarkalleen, mutta koitettiin hyödyntää se parhaamme mukaan. Nyt ollaan menossa jossain dpo 5-7 tienoilla. Minkäänlaisia kiinnittymistuntemuksia en ole tuntenut, mutta eihän se mitään tarkoita, läheskään kaikki eivät sitä tunne tai huomaa millään tavalla.

Piinailu on tässä kierrossa tähän mennessä mennyt aika vähällä huomiolla. Tottakai asia käy mielessä monta kertaa päivässä, mutta kuluneen viikon aikana en ole enempää ehtinyt murehtia tai stressata asiaa. Mikä on tietysti ollut todella hyvä juttu! Viime viikko meni omiin synttäreihin valmistautuessa, niitä juhliessa ja vielä kaverinkin synttäreitä juhliessa. Lauantaina oli siis synttärini, ja oli kyllä varmaan yksi parhaista synttäreistä ikinä. Samalla juhlittiin myös mieheni kanssa 2-vuotis kihlajaispäiväämme. Mies antoi minulle pari ihanaa lahjaa, kahvittelimme anopin, appiukon ja kälyn kanssa, katsottiin miehen kanssa elokuva kotisohvalla ja käytiin kaupungilla syömässä synttäri-illallista. Juhlinta oli siis hyvin rauhallista, mutta juuri meille sopivaa. En enää jaksa käydä baareissa, vaan viihdyn mieluummin kotona mieheni kanssa.

Kaiken lisäksi ajatuksia muualle vie huoli siskostani. Juttelin eilen siskoni kanssa pitkään puhelimessa rankoista asioista, joita hän miehensä kanssa tällä hetkellä käy läpi. Lyhyesti kerrottuna siskoni miehelle tuli työvastoinkäymisistä johtuen vakava masennus ja burn out, minkä vuoksi hän hakeutui hoitoon psykiatriselle osastolle. Vaikka siskoni on mieheni ohella tärkein henkilö elämässäni, emme soittele toisillemme kovinkaan usein, suhteemme on jotenkin aina ollut sellainen. Siksi minulle selvisi vasta eilen, mitä he ovat kokeneet viime viikkoina. Kyllä näin aikuisenakin isosisko huolehtii pikkusiskosta, ja nyt se huoli vain kasvoi kertaheitolla potenssiin sata, varsinkin kun asumme kaukana toisistamme.

Tällä hetkellä siskoni tilanteen rinnalla omat ongelmani tuntuvat taas niin mitättömiltä. Mieheni kanssa eilen jälleen totesimme, miten onnellisia voimme olla näistä asioista, mitkä niin usein ottaa itsestäänselvyytenä:

• kummallakin on hyvä, pysyvä työpaikka ja rehellinen työnantaja
• tulemme toimeen ilman, että esim. lainalyhennyksistä tai muista laskujen maksuista tarvitsisi olla joka kuukausi huolissaan
• kummallakaan ei ole mielenterveysongelmia 
• meillä on toisemme, tuli mitä tuli

Kumpa vain saisin pidettyä itseni kiireisenä myös tämän tulevan viikon, niin ettei tarvitsisi huolehtia siskostani tai siitä, voisinko olla raskaana, vai enkö sittenkään, vieläkään.