 |
| Kuva täältä |
Ne kuukautiset sitten alkoivat tänään. Varasin jo ajan klinikalle seuraavaan seurantaultraan kp 12:lle, ja klinikan kätilö lupasi laittaa postissa uuden reseptin Menopuria varten. Piikittämisen aloitan taas kp 5 ja jatkan ainakin sinne seurantaultraan asti. Viime kierrossa ovulaatio minulla oli kp 17, joten kp 12 on mielestäni vähän liian aikaista seurailla, mutta kätilö oli sitä mieltä, että parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Ja niinhän se kyllä onkin.
Miehen kanssa jo päätettiin ihan tosissaan, että tämä uusi kierto on se, mistä meidän vauva saa alkunsa. Aiomme rakastella enemmän kuin ikinä, aion syödä hyvin, ulkoilla ja olla positiivinen (ikuinen ongelma).
Mutta kun jossain taka-alalla asuu ilkeä pieni peikko, joka sanoo et sinä koskaan tule saamaan biologista lasta. Vaikka kuinka yritän olla positiivinen, ja haaveilla että tästä kierrosta se raskaus alkaa, niin pieni osa minusta aina ajattelee, että tämä on ihan turhaa, ei se onnistu kuitenkaan. Munasoluni vain ovat liian huonoja. Että me olemme yksi niistä pareista, joka ei tule onnistumaan koskaan. Ja kun ajattelen, että oma pessimistisyyteni on syy siihen, että emme onnistu, ahdistun aina vain enemmän. Ilkeä oravanpyörä.
Tilanne meillä alkaa siis olemaan se, että jos emme onnistu tässä uudessa kierrossa. Pidämme todennäköisesti taukoa hoidoista jonnekin ensi kevääseen asti, ja sen jälkeen siirrymme IVF-hoitoihin. Toivon vaan niin kovasti, että sinne asti ei tarvitsisi mennä. Mutta millä todennäköisyydellä onnistumme tällä viimeisellä yrityskerralla? Mistä löydän aimo annoksen positiivisuutta?
 |
| Kuva täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti