Koiravauva

Meidän pieneen perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi koiramme Pepe, joka on kaksivuotias kääpiörodun edustaja. Koirakuume minulle tuli kovasti keväällä 2010, ja saman vuoden elokuussa Pepe meille kotiutuikin. Mies oli aluksi ajatusta vastaan, mutta myöntyi sitten, kun huomasi miten tärkeä asia minulle oli. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua koiran ottamista, on siitä tullut meille niin tärkeä otus ja oikeasti perheemme jäsen, myös mieheni on tätä mieltä.

Näin jälkikäteen ajatellen, kärsin tuolloin kaksi vuotta sitten keväällä jo vauvakuumeesta, mutta se kääntyi jotenkin koirakuumeeksi, koska lapsenhankinta ei tuolloin ollut vielä ajankohtaista, olimme olleet mieheni kanssa yhdessä alle vuoden ajan. Uusi koira sitten lievensikin hetkeksi orastavaa vauvakuumettani, mutta pikku hiljaa kuume tuli, ja vauvayritys meillä alkoikin juhannuksena 2011.

Nyt varmasti kaikki koiraihmiset kauhistelee, mutta voin myöntää, että koiramme nauttii tällä hetkellä lapsen asemasta perheessämme. Koiraa saan helliä ja paijata, kun syli tuntuu muuten tyhjältä. Pepe nukkuu joka yö sängyssä kainalossani peiton alla. Sohvallakin Pepe on aina joko sylissä tai nukkuu kyljessäni kiinni. Pepe on aina iloinen, kun tulen kotiin, ja nauttii yhteisistä kävelyistä ja juoksulenkeistä. Olen siis edes karvaiselle "vauvalleni" se tärkein henkilö elämässä. Aikaisemmin paheksuin kaikkia keski-ikäisia naisia, jotka lasten lähdettyä kotoa lellivät lemmikkinsä pilalle. Mutta nyt huomaankin olevani yksi heistä!

Ja vaikka hellin ja lellin koiraani varmasti enemmän kuin pitäisi, ei meillä onneksi ole ollut auktoriteettiongelmia, ainakaan vielä. Jos olisi, käyttäytyisin varmasti eri tavalla. Pepe on onneksi niin helppo koira, ettei "laumanjohtajuuteni" ole vielä kärsinyt lepsuilustani. Tai sitten Pepe on pomottamisessaan niin taitava, etten edes huomaa sitä.

Niin kauan kuin minulla ei omaa lasta ole, tulee koirani olemaan lapseni. Jos en koskaan lasta tule saamaan, täytän kotini varmasti useammallakin koiralla. Jos koirastakin voi ihmiselle tulla näin tärkeä, en voi edes kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu.