keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Joulukuussa IVF

Tein aamulla uuden raskaustestin, negatiivinen. Ei yllättänyt, eikä itkettänyt. Sen tiesin jo varmaksi, että raskaana en ole. Eilen ja toissapäivänä on ollut vähän menkkamaista oloa, ja myös viime- ja toissayönä on ollut yöhikoilua, mitä minulla on nykyään aina kuukautisten aikaan. Yöhikoilu on kyllä ihan pyllystä, koska hikoiluöinä nukun paljon normaalia huonommin... Eli kuukautiset alkaa huomenna torstaina tai sitten perjantaina.

Soitin tänään klinikalle. Kerroin, että kuukautiset alkaa ihan näinä päivinä, ja että haluan aloittaa ensimmäisen IVF-hoidon ensi kierrossa. Kätilö tarkasteli aikansa kalenteria, ja päädyimme siihen, että ensi kierto on välikierto, ja sen jälkeen tehdään IVF. Klinikalla on kuulemma aika kiireistä seuraavat pari viikkoa, joten sen takia aloitetaan IVF vasta ensi kierron jälkeen. No, kuukausi sinne tai tänne ei tunnu enää puolentoista vuoden jälkeen missään, ja onneksi IVF ehditään kuitenkin toteuttaa vielä ennen joulua. Käyn ensi viikolla hakemassa reseptin Primolutista, niin saadaan sillä vuoto alkamaan ensi kierrossa.

Eli minulla on ensimmäistä kertaa hyvin pitkästä aikaa edessä kierto, missä ei ole minkäänlaista vauvayritystä! Toisaalta aika rentouttava ajatus. Ei tarvitse miettiä syömisiä ja juomisia. Oikeastaan tulee todella hyvään väliin, koska meillä on työpaikan tyttöjen kanssa tyttöjen ilta ensi viikon lauantaina, joten voin hyvillä mielin juhlia muiden mukana. Käyn nykyään niin harvoin missään juhlimassa, että tyttöjen ilta on ihan tervetullutta vaihtelua normiviikonloppuihin.

Joulukuussa sitten edessä koeputkihedelmöitys, toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen. Nyt jo vaan mietin, että jos punktio ja siirto on joskus silloin joulukuun puolessa välissä, miten kerron asiasta ja viikon sairauslomasta esimiehelle, kun silloin meillä on töissä pahin kiireaika. No, tämmöiset asiat ehtii onneksi miettiä vielä moneen kertaan läpi ennen kuin ovat ajankohtaiset.

Olen jotenkin todella innoissani tuosta IVF:stä. Toisaalta se pelottaa ja jännittää, toisaalta en malttaisi odottaa! Ovulaation metsästäminen ja aikaansaaminen eri hormoneilla on koko ajan ollut niin epävarma menetelmä. Osuuko yhdynnät oikeaan aikaan, irtoaako munasolu, onko munasolu kypsä, toimiiko munajohtimet, kiinnittyykö alkio... Niin paljon asioita, missä homma voi mennä vikaan, ja jossainhan näistä meillä homma ei toimi kun raskaus ei ala.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kuukautisten alkaminen ei tunnu maailman lopulta. Johtuu ehkä siitä, että tähän kiertoon en ollut ladannut yhtä paljon odotuksia kuin aikaisempiin. Tottakai yritimme tosissaan ja olisin halunnut tulla raskaaksi, mutta niin ei nyt vaan käynyt, vaan tarvitaan jatkossa järeämmät aseet, millä tämä nainen saatetaan raskaaksi.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Not Pregnant

Eilen itketytti. Taas. Olen itkenyt viimeisen vuoden aikana varmasti enemmän, kuin edellisen kymmenen vuoden aikana yhteensä.

Taaskin paha olo johtuu tästä hemmetin lapsettomuudesta. Tuli vain semmoinen olo, että en ole raskaana. Viime kierroissa minulla on aina muutamaa päivää ennen kuukautisten alkamista tullut tämä olo, joten itken aina negatiivista tulosta jo etukäteen. En tiedä mistä sen voin tietää, enkä sitä osaa selittää, tulee vain sellainen vahva tunne siitä, että mönkään meni taaskin. Onko se sitten joku kuudes aisti vai mikä, sitä en tiedä.

Tänä aamuna, kp 29 ja dpo n. 11 tein negatiivisen raskaustestin, ei siis yllätyksiä sillä saralla. Tietenkin vielä on aikaista, mutta en siltikään usko, että raskaana voisin olla.

Haluan ensi kierrossa toteuttaa ensimmäisen IVF:n. Koska lääkitys sitä varten pitää aloittaa jo kp 2, ajattelin soitella jo keskiviikkona tai torstaina klinikalle resepteistä ym. että ne on sitten valmiina, kun kuukautiset oikeasti alkaa. Ihan pyllystähän tämä on, että IVF:ään joudutaan, mutta pakko se on myöntää, että ei tästä muuten mitään tule.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Shoppailuterapiaa

Pidin tänään vapaapäivän, ja käytin sen lähinnä ripsien huollossa käymiseen ja shoppailuun. Käyn niin harvoin kaupungilla, että ajattelin nyt sitten ostaa kerralla kaikenlaista tarpeellista. Tai no onko ne nykypäivänä enää niin tarpeellisia, kun tuntuu että vanhoilla tavaroillakin tietenkin vielä pärjäisi... Ostin uudet farkut, takin, kengät ja laukun. Ihanaa hemmotella itseä välillä kaiken stressin keskellä!

Lapsettomuuden lisäksi uusin stressinaihe on se, että meillä on asunnossa todettu kosteusvahinko. Asumme kerrostalon alimmassa kerroksessa, ja asuntomme on toiselta puolelta maanpinnan alapuolella. Ulkoseinän vesieristeet on ihan vanhentuneet ja puutteelliset, joten maakosteus on tullut meidän olo-, työ- ja vierashuoneeseen. Hyvin sateinen syksy ei ole yhtään auttanut asiaa. Edessä on siis iso remontti, kun lattiat joudutaan ainakin osittain purkamaan ja lattiaa ja seinää kuivataan. Joudumme todennäköisesti muuttamaan remontin ajaksi muualle. Onneksi taloyhtiö/taloyhtiön vakuutus maksaa suurimman osan kuluista. Omasta pussista joudumme varmaan maksamaan uudet lattiat, ja toki vastikkeessa maksamme oman osuutemme remontin kuluista. Oma kotivakuutuksemme auttaa tilapäisasumisen kuluissa. Mutta sitten vielä kaikki ylimääräinen harmi ja vaiva muuttaa muualle... Ilman tätäkin stressitekijää oltaisiin siis kyllä pärjätty.

Hääsuunnitelmat meillä on nyt toistaiseksi jäissä. Lapsettomuushoitojen ja kosteusongelman selvittämisen lisäksi ei kyllä millään riitä rahkeet ja raha järjestää vielä häät helmikuuksi. Onneksi ei ehditty varata hääpaikkaa. Häiden aika on sitten, kun olemme näistä elämän kiemuroista luovineet itsemme kuiville, ainakin sen remontin osalta.

Kierrossa menossa päivä 26, ja dpo n. 8. Mitään raskausoireita ei havaittavissa.

torstai 25. lokakuuta 2012

Sydämentykytystä

Töissä tuli tänään kesken päivän semmoinen olo, että en ole aikaisemmin pistänyt merkille vastaavaa. Lounaan jälkeen menin takaisin työpisteelle, teen siis perus toimistotyötä. Vähän aikaa kun olin siinä tehnyt työjuttuja, tuli ihan ihmeellinen olo. Oli kuuma, poskia kuumotti, sydän tykytti normaalia kovampaa vauhtia, ja ennen kaikkea, vatsassa tuntui vähän niin kuin menkkamaista kipua. Waaat??? Voisko se johtua SIITÄ?

Kipu ei siis ollut normaalia munarakkulan kasvukipua/keltarauhaskipua, mitä minulla tuntuu joka kierrossa pienenä nipistelynä munasarjan kohdalla. Tämä oli oikeasti niin kuin kuukautiskivun tyyppistä, mutta ei niin kovaa. Kivun kuitenkin huomasi, ja sen tuntui aaltomaisesti aina välillä. Tätä oloa kesti ehkä noin puoli tuntia. Koitin kuitenkin keskittyä työjuttuihin, joten en koko ajan seurannut oloa. Mittasin kuitenkin pulssini tuon tykyttelyn aikana, ja se oli 92. En muistanut töissä mitata enää uudestaan normaalisykettä, mutta nyt kotona mittasin 84 ja 76, eli selkeästi pienemmät. Ehdin kuitenkin jo googletella sykkeestä. Täällä kerrotaan, että ihmisen normaali leposyke on 45-80.

"Hormonitason vaihtelut voivat naisilla toisinaan altistaa tykyttelylle ja rytmihäiriötuntemuksille vaihdevuosiin tai kuukautiskierron hormonitason vaihteluihin liittyen."

Eli selkeästi kuukautiskiertoon liittyy se sykkeen kiihtyminen. Tai sitten syömisellä oli jotain vaikutusta asiaan, vaikka söin juuri samaa tomaattikeittoa ja leipää kuin eilenkin. Mutta oliko tuo mahakipu kiinnittymiskipua? Haluaisin ajatella että oli, mutta mistäpä sen tietää. Kuukautiset alkaa kuitenkin ensi viikolla...

Mutta kyllä tämä tämänpäiväinen tuo piinapäiviin taas ihan uudenlaista jännitystä. Mitään muita oireita mistään suuremmasta ei kyllä ole ollut. Nyt varmasti kuulostelen kroppaani taas niin paljon enemmän, että kaikki olotilat tuntuu raskausoireilta... Toisaalta olen pessimistinen, mutta toisaalta jo haaveilen ensi viikkoisesta plussasta raskaustestissä. Fiilikset on niin ristiriitaiset, ettei ole tosikaan!
Kuva täältä

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kierrosta, lapsettomuudesta, e-pillereistä...

Vauvayritysrintamalla elellään pienoista suvantovaihdetta. Liiemmin ei ole tarvinnut viime päivinä masennella aiheesta, mutta eipä kyllä ole mitään ilon aiheitakaan sattunut. Kierrossa on meneillään päivä 23, ja dpo on jotain 5-6 (en taaskaan oikein tiedä tarkkaa ovulaatioajankohtaa). Nyt kai siis kiinnittymistä pitäisi tapahtua, jos on tapahtuakseen. Ainakaan mitään "oireita" siitä ei ole ollut. En ole jaksanut pitää yllä tsemppaavaa positiivista ajatusmallia. Välillä tottakai toivo pilkahtelee, mitä jos tässä kierrossa? Mutta suurimman osan ajasta olen pessimistisen realistinen asian suhteen. Pettymyksiä on ollut meidän yrityshistoriassa jo niin monta, että pessimisti ei pety -ajattelutapa alkaa jo kovasti saamaan jalansijaa. Vaikka mies jaksaa olla oma positiivinen itsensä. Hän on ollut koko ajan sitä mieltä, että jos ei tässä kierrossa tai seuraavassa onnistu, niin kuitenkin jossain vaiheessa onnistuu. Hänellä ei siis tunnu olevan niin kova kiire asian suhteen kuin minulla on. Vaikka huomaan kyllä miehestäkin, että viime aikoina hänelläkin on koiralle lässyttäminen ja koiran paapominen lisääntynyt, kun hoivavietti pitää johonkin elävään otukseen purkaa. Koira on meillä jo jonkun aikaa ollut vauvan korvikkeena, kun homma vain tuntuu pitkittyvän.

Asiasta toiseen. Miksi lapsettomuus tuntuu olevan nykyään niin hirveän yleistä? Esimerkiksi miehelleni selvisi viime viikonloppuna kun hän oli viettämässä poikien mökkiviikonloppua kahden hyvän ystävänsä kanssa, että kumpikin näistä ystävistä kärsii vaimojensa kanssa lapsettomuudesta. Tiesin kyllä, että kumpikin pariskunta yrittää lasta, olimme siitä joskus viime helmikuussa jutelleet tyttöjen kesken.

Toisella pariskunnalla on jo yksi yhteinen lapsi, raskaus alkoi silloin helposti ensimmäisestä tai toisesta kierrosta. Synnytyksen jälkeen he ovat olleet koko ajan ilman ehkäisyä, ja yrittäneet toista lasta nyt jo yli kaksi vuotta, mitään syytä lapsettomuuteen heillä ei ole löytynyt. Toisaalta, he voivat iloita siitä, että ovat jo saaneet lapsen, mutta tiedän että haluaisivat jo kovin saada lapselleen sisaruksen.

Toisella ystäväpariskunnallamme taas syy on se, että naisen emätin, on jotenkin "rikki", haavoilla tai jotain, sen takia että hän on liian kauan syönyt e-pillereitä, jotka eivät ole sopineet hänen elimistölleen. Pillereiden lopettamisen jälkeen keho reagoi sitten ihan väärällä tavalla. Tämä pariskunta ei siis ole voinut vähään aikaan olla ollenkaan yhdynnässä, joten lapsettomuus on väistämätöntä. Vielä ei kai ollut löytynyt apua tähän ikävään ongelmaan. Tällaisesta reaktiosta ehkäisypilleireihin en ollut aiemmin kuullutkaan. Kyseinen tapaus kyllä vain lisää omia ennakkoluuloja e-pillereitä kohtaan. Voi olla, että jos joskus vielä tarvitsen jonkinlaista ehkäisyä, on valintani siinä tapauksessa jokin muu kuin hormonaalinen.

Kolmas esimerkki lapsettomuudesta on oma siskoni, joka on syntynyt ilman kohtua. Hänelle siis oman, biologisen lapsen saamisen mahdottomuus on ollut teini-iästä asti tiedossa. On varmasti ollut rankkaa kasvaa aikuiseksi tietäen, että biologista äitiä hänestä ei tule. Emme ole oikein koskaan asiasta syvällisemmin puhuneet, koska asia on aina ollut tietyllä tavalla tabu perheessämme, siitä ei vain ole puhuttu. Emme myöskään ole kovin läheisiä siskoni kanssa, joten asian puheeksi ottaminen ei ihan helposti käy. Hän ei ole koskaan oikeastaan asiasta minulle puhunut, enkä minä halua tungetella, varsinkin kun tilanteemme on niin erilainen; meillä toivoa vielä on, mutta hänellä ei.

No, on onneksi hyviäkin uutisia ystäväpiiristämme. Eräs ystäväpariskuntamme on tullut raskaaksi viidennen inseminaation seurauksena. Heilläkin yritystä takana jo reilusti yli vuosi, sekä yksi keskenmeno silloin yrityksen alkuvaiheessa. Tuttuun tapaan kateus iski kun kuulin raskaudesta, mutta nyt osaan jo iloita heidän puolestaan, ja toivon, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. He ovat sen kyllä ansainneet.

Kylläpä taas tekstiä tuli, vaikka aikomus oli vain lyhyesti kirjoittaa kiertokuulumiset viime päiviltä...

torstai 18. lokakuuta 2012

Ovulaatio nro 6.

Olen pari päivää pitänyt vähän blogitaukoa, en ole kirjoittanut mitään enkä myöskään lukenut muiden blogeja. Se on tehnyt kieltämättä ihan hyvää.

Lapsenteko on kuitenkin ollut paljonkin mielessä viime päivinä, sillä ovulaatio minulla oli todennäköisesti eilen tai viime yönä. Tämä on nyt kuudes lääkkeillä aikaansaatu ovulaatio. Olemme koittaneet olla poikkeuksellisen aktiivisia makuuhuoneen puolella viimeisen viikon aikana. Olemme kahdeksan päivän aikana rakastelleet peräti kuusi kertaa, mikä on meille aivan todella paljon! Osa lääkäreistähän on sitä mieltä, että joka päivä ei saa olla yhdynnässä, että siittiöt ehtivät kypsyä kiveksissä. Olemme kuitenkin nyt yrittäneet tätä keinoa, kun vähemmällä seksin määrällä emme ole tulleet raskaaksi.

Minua kuitenkin mietityttää tämä sekstailu, että osuiko ajoitus kuitenkaan nappiin. Ovulaatio tuli myöhemmin kuin ajattelin, ja eilen meillä oli välipäivä miehestä johtuen. Jos siis kuitenkaan ei ajoitus osunut kohdilleen, vaikka kuinka yritimme. Noh, parin viikon päästähän se selviää.

Kaiken lisäksi, en ole ollenkaan varma, että ovulaatio edes oli onnistunut. Viime viikolla kun kävin seurantaultrassa, oli kumpikin kasvamaisillaan ollut munarakkula vielä niin pieni, että lääkäri joutui arvioimaan pregnylin pistämisajankohdan. En ole siis yhtään varma siitä, ehtivätkö munarakkulat kasvaa tarpeeksi isoiksi ennen irroituspistosta. Tein ovulaatiotestejä ennen pregnylin pistämistä, ja ne olivat kaikki selkeitä negatiivisia. Lykkäsinkin pregnylin pistämistä päivällä, koska olin ihan varma, että muuten pistän sen liian aikaisin.

Vaikka olen tähän asti ollut tyytyväinen lääkäriini, nyt alkaa vähän epäilyttää. En ymmärrä, miksei lääkäri voi ultrata myöhemmin uudestaan, jos munarakula on pieni seurantaultrassa.
Tällä hetkellä usko tämän kierron onnistumiseen on aika pieni. Eikä se edes harmita niin paljon (hyvä nyt vielä sanoa, kuitenkin itken silmät päästäni taas kun kuukautiset alkaa), jatketaan seuraavaksi hoitoja järeämmillä keinoilla, missä todennäköisyydetkin ovat paremmat.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Voi minua...

Miksi erehdyinkään lukemaan sellaisten ihmisten blogeja, jotka ovat tässä parin viime viikon aikana plussanneet.
Tottakai olen toisaalta iloinen muiden puolesta, mutta toisaalta vaan niin kateellinen.
Tämä kotona yksin lauantai-iltana kyhjöttäminen, ja lapsettomuudessa rypeminen ei kyllä tee yhtään hyvää...

perjantai 12. lokakuuta 2012

Huoh.

Jälleen yksi seurantaultra takana. Paljon antoi mietittävää tämänpäiväinen käynti klinikalla. Odotukseni siitä, että tämä olisi juuri SE kierto, saivat kolauksen. En jaksa uskoa, että raskaudumme tästäkään kierrosta, vaikka ovulaatio on vasta edessäpäin.

Tänään siis kp 12, Menopuria olen piikittänyt kp 5 alkaen. Jatkan piikitystä kp 14 asti, ja kp 15 eli maanantaina pistän Pregnylin (tai Ovitrellen, riippuu kumpaa apteekista saa).
Vasemmassa munasarjassa oli 11 mm follikkeli, ja oikealla 10 mm folli. Mun follikkelit yleensä ottaa kasvuspurtin viimeisimpinä päivinä ennen ovulaatiota, joten toivotaan, että ainakin tuo oikeanpuolimmainen kasvaisi hyvin, ja saisi vaikka kumpikin munasolu irrota. Olisipa edes vähän paremmat mahdollisuudet saada edes yksi hedelmöitettyä ja kiinnittymään. Kaksosten saamisesta en ole huolestunut, niin hyvä tuuri meillä ei sentään ole!

Oikeanpuolimmaista follikkelia toivon kasvavaksi siksi, että tähän mennessä kaikissa viidessä kierrossa, jossa ollaan onnistuttu ovulaatio saamaan aikaiseksi, munasolu on kehittynyt vasemmalla puolella. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että se ei ole ollut oikein hyvä juttu. Lääkärikin tänään epäili, että voi olla mahdollista, että koska minulla on myös se endometriooma vasemmassa munasarjassa (mikä oli muuten nyt 33 mm, kasvanut 2 mm viime kuusta), että se voi jotenkin vaikuttaa munanjohtimen toimintaan. Voi siis olla, että minussa on myös jotain rakenteellista vikaa ovuloimattomuuden lisäksi. Tosi kiva! Ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että joudun joko syömään tai piikittämään itseni hormoneja täyteen, että kroppani kypsyttäisi eden yhden pienen munasolun, mutta se munasolu ei ehkä koskaan edes kohtaa siittiöitä ja pääse kohtuun asti!

Jotenkin en ole tästä yhtään yllättynyt. Vaikka yritän tsempata itseäni, että tämä olisi se kierto, josta raskaudun, niin ehkä olen kuitenkin jo alitajuisesti valmistautunut IVF-hoitoihin. Juttelimme siis jo alustavasti lääkärin kanssa IVF:stä, ja että se voisi meillä olla seuraava askel, mikäli niin haluamme.

Periaatteessa vaihtoehtomme ovat, mikäli en raskaudu tässä kierrossa:
  • Pidetään taukoa hoidoista niin kauan kuin itse haluamme.
  • Jatketaan hoitoja ovulaation manipuloimisella, ja toivotaan, että myös oikeasta munasarjasta saataisiin munasoluja kasvatettua.
  • Kokeillaan inseminaatiota ovulaation manipuloimisen yhteydessä. 
  • Aloitetaan IVF jo seuraavassa kierrossa.
Itse alan kallistumaan kovastikin tuon viimeisen vaihtoehdon puoleen. Taukoa aluksi mietin, mutta toisaalta haluaisin vielä ennen joulua aloittaa IVF:n ja tehdä ensimmäisen tuoresiirron. Se tulisi meille edullisemmaksikin hoitaa vielä tämän vuoden puolella, koska KELAn korvauskatto hoitaisi suurimman osan lääkekuluista. Lisäksi en jaksa uskoa, että raskautuisin pelkästään hormonihoidoilla. Vaikka ovulaatio saadaan aikaiseksi, en ilmiselvästikään raskaudu. Ja koska mieheni siemenneste on todettu hedelmöityskyvyltään hyväksi, ei inseminaatiostakaan saada merkittävää hyötyä, turhia toiveita ja turhia yrityksiä vain.

Olen siis tuota IVF-asiaa miettinyt jo pidempään, ja tänään päätin lopullisesti että siihen me lähdemme tämän kierron jälkeen. Mieheni on tukenani, ja sanoo, että etenemme hoidoissa sillä tahdilla, kuin minä haluan. Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että koeputkihedelmöityksiin asti joudumme menemään lapsen saamiseksi. Uskon vakaasti, että vielä lapsen saamme, mutta joudumme odottamaan sitä vielä pitkään, ja todennäköisesti itkemään vielä monet itkut.

Ensin hoidetaan kuitenkin tämä kierto kunnialla loppuun. Raskautuminen olisi todellinen yllätys ja ihme, mutta niitäkinhän tapahtuu aina välillä, miksei siis vaikka meille?

maanantai 8. lokakuuta 2012

Koiravauva

Meidän pieneen perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi koiramme Pepe, joka on kaksivuotias kääpiörodun edustaja. Koirakuume minulle tuli kovasti keväällä 2010, ja saman vuoden elokuussa Pepe meille kotiutuikin. Mies oli aluksi ajatusta vastaan, mutta myöntyi sitten, kun huomasi miten tärkeä asia minulle oli. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua koiran ottamista, on siitä tullut meille niin tärkeä otus ja oikeasti perheemme jäsen, myös mieheni on tätä mieltä.

Näin jälkikäteen ajatellen, kärsin tuolloin kaksi vuotta sitten keväällä jo vauvakuumeesta, mutta se kääntyi jotenkin koirakuumeeksi, koska lapsenhankinta ei tuolloin ollut vielä ajankohtaista, olimme olleet mieheni kanssa yhdessä alle vuoden ajan. Uusi koira sitten lievensikin hetkeksi orastavaa vauvakuumettani, mutta pikku hiljaa kuume tuli, ja vauvayritys meillä alkoikin juhannuksena 2011.

Nyt varmasti kaikki koiraihmiset kauhistelee, mutta voin myöntää, että koiramme nauttii tällä hetkellä lapsen asemasta perheessämme. Koiraa saan helliä ja paijata, kun syli tuntuu muuten tyhjältä. Pepe nukkuu joka yö sängyssä kainalossani peiton alla. Sohvallakin Pepe on aina joko sylissä tai nukkuu kyljessäni kiinni. Pepe on aina iloinen, kun tulen kotiin, ja nauttii yhteisistä kävelyistä ja juoksulenkeistä. Olen siis edes karvaiselle "vauvalleni" se tärkein henkilö elämässä. Aikaisemmin paheksuin kaikkia keski-ikäisia naisia, jotka lasten lähdettyä kotoa lellivät lemmikkinsä pilalle. Mutta nyt huomaankin olevani yksi heistä!

Ja vaikka hellin ja lellin koiraani varmasti enemmän kuin pitäisi, ei meillä onneksi ole ollut auktoriteettiongelmia, ainakaan vielä. Jos olisi, käyttäytyisin varmasti eri tavalla. Pepe on onneksi niin helppo koira, ettei "laumanjohtajuuteni" ole vielä kärsinyt lepsuilustani. Tai sitten Pepe on pomottamisessaan niin taitava, etten edes huomaa sitä.

Niin kauan kuin minulla ei omaa lasta ole, tulee koirani olemaan lapseni. Jos en koskaan lasta tule saamaan, täytän kotini varmasti useammallakin koiralla. Jos koirastakin voi ihmiselle tulla näin tärkeä, en voi edes kuvitella, miltä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Tapetointia

Aluksi ajattelin, että en tähän blogiin kirjoita muusta kuin lapsettomuudesta, ja siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Mutta nyt teen poikkeuksen, nimittäin halusin jakaa sisustusjuttuja tältä päivältä, koska se oli niiiin kivaa!

Olemme asuneet nykyisessa asunnossamme nyt noin puolitoista vuotta, emmekä ole paljon tehneet remonttia, koska ei ole ollut tarvetta. Emme myöskään kumpikaan ole koskaan aikaisemmin itse tapetoineet mitään, mutta se olikin yllättävän helppoa ja mukavaa. Tänään siis tapetoimme yhden seinän makuuhuoneesta, ja maalasimme pari eteisen seinää tehosteväreillä. En laita kuitenkaan kuvia kodistamme, koska pelkään, että minut tunnistetaan... Vaikka tuskin kukaan tuttuni lukee tätä blogia, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Makuuhuoneen seinään tuli tätä tapettia:

Kuva täältä
En haluaisi mainostaa ilmaiseksi, mutta taas tässäkin asiassa teen nyt poikkeuksen, jos joku muutin innostuu tästä tapetista. Tapetti oli merkiltään Feel 4 Home ja ostimme sen K-Raudasta.

Heti kun näin tuon tapetin, tiesin, että se on siinä! Ei tarvitse etsiä enää. Olen aina pitänyt neulomisesta, ja käsitöistä, vaikka viime aikoina olenkin ollut aika saamaton sillä saralla. Ehkä uusi tapetti inspiroi taas käsitöidenkin pariin?

Tämä päivä on siis mennyt tehokkaasti kotona puuhaillessa. Vie muuten tehokkaasti myös ajatuksia pois lapsettomuusasioista. Ensi viikolla olisi tarkoitus tapetoida vielä olohuoneesta kaksi seinää, kun nyt alkuun ollaan päästy. Ensin pitäisi vain löytää sopiva tapetti. Vielä ei ole kolmestakaan liikkeestä löytynyt sellaista, joka miellyttäisi meitä molempia.

Ja vielä kiertokuulumiset:

Menossa on nyt kp 6. Eilen aloitin Menopur-pistokset samalla annoksella kuin aiemminkin, eli 37,5 IU. Seurantaultra on ensi viikon perjantaina, kp 12. Mies vain on ensi viikolla iltavuorossa, eli se taas tuo omat kivat haasteensa vauvayritykseen. Mutta tässä kierrossa me onnistutaan silti, se on varma!

torstai 4. lokakuuta 2012

Lapsettomuuden kustannuksia

Ajattelin vähän tehdä laskelmia siitä, miten paljon lapsettomuushoidot ja raskausyritykset ovat meille tähän mennessä tulleet maksamaan. En ole aikaisemmin niitä laskenut, joten kiinnosti tietää, miten paljon sitä on jo rahallisesti satsattu tähän asiaan. Ja ehkä joku hoitoja suunnitteleva saa näistä vähän osviittaa, paljonko rahaa hommaan menee. Vaikka jokaisellahan hoidot ovat aina yksilölliset, eikä meidän menoja voi tietenkään yleistää.

Takana on siis vuosi ja kolme kuukautta yrittämistä. Ensimmäinen kiertoni oli luomukiero, mutta kaikissa muissa 11:ssa kierrossa on ollut apuna jos jonkinlaisia hormoneja. Ensimmäisen Terolut-kuurini sain julkisen puolen yleislääkäriltä, mutta kaikki muut hoidot on tehty yksityisellä klinikalla. Ovulaatio on saatu aikaiseksi 5 kertaa (tai kuusi, jos lasketaan tämä nykyinen kierto mukaan). Hinnat ovat omavastuuhintoja, mitkä siis ovat jääneet KELA-korvausten jälkeen meille maksettavaksi. Kierrot taulukossa voivat vaikuttaa oudoilta, mutta olen käyttänyt esimerkiksi Letrolan -lääkettä (=halvempi versio Femarista) samaa pakkausta useammassa kierrossa.

Listan lopussa olevien testien ja vitamiinien hinnat on suuntaa-antavia, koska en osaa sanoa paljonko niihin on oikeasti mennyt rahaa. Vitamiinejakaan en siis normaalisti söisi. Laitoin listaan mukaan jopa parkkimaksut, koska harvemmin muuten käymme keskustassa, joten nekin ovat ylimääräistä menoa. Kaikki muut lääkehinnat koitin katsoa kuiteista tarkkaan.



   
YK 2-4 Terolut 3 kk syksy 2011 8,68
YK 5-6 Seurantaultra 15.2.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Terolut 3 kk 15.2.2012 8,68
Letrolan 15.2.2012 17,06
YK 7 Seurantaultra 8.5.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Menopur 8.5.2012 137,3
Pregnyl 8.5.2012 4,61
  Siemennestetutkimus  5.6.2012 98
Parkkimaksu 15.2.2012 2
YK 8-9 Seurantaultra 12.6.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Ovitrelle 12.6.2012 50,67
YK 10 Seurantaultra 14.8.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Ovitrelle 14.8.2012 50,67
YK 11 Menopur 5.9.2012 137,3
Seurantaultra 13.9.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Pregnyl 13.9.2012 4,61
YK 12 Menopur 3.10.2012 137,3
Seurantaultra 12.10.2012 65,09
Parkkimaksu 15.2.2012 2
Pregnyl? 12.10.2012 4,61

Ovulaatiotestit   40

Raskaustestit   20

Gelee Royale   20

Vitamiinit   50






lääkkeet 561,49


klinikkamaksut 488,54


muut 144






YHTEENSÄ 1194,03

Onhan tässä tietenkin tullut muutama ropo säästettyäkin, kun ei ehkäisypillereitä ole tarvinnut yli vuoteen.

Suurin menoerä on siis ollut lääkkeet. Jos olisimme käyneet julkisella puolella hoidoissa, olisimme säästäneet klinikkamaksuista n. 400 €. Siemennestetutkimus olisi ilmeisesti joka tapauksessa pitänyt tehdä yksityisellä, enkä tiedä, olisiko julkisella joutunut maksamaan poliklinikkamaksuja tms. Olen kuitenkin tyytyväinen, että valitsimme yksityisen. Saamme yksilöllistä hoitoa nopeasti. Meidän ei ole tarvinnut jonottaa hoitoihin, eikä pitää taukokiertoja välissä, vaan olemme edenneet hoidoissa aika nopealla tahdilla. Jos olisimme käyneet julkisella puolella, ei ovulaatioita varmasti olisi tähän mennessä saatu aikaan yhtä monta.

Jatkosta en ole vielä ihan varma. Saatamme edetä IVF:ään jos tämä kierto ei tuota tulosta. Siinä tapauksessa kustannukset nousevat huimasti, ja julkisen puolen hoito tulisi varmasti paljon halvemmaksi. Mutta hoitosuhde nykyiseen lääkäriimme on niin hyvä, että luultavasti pysymme jatkossakin tällä nykyisellä klinikallamme. Vaikka emme olekaan varakkaita, vaan ihan tavallisia duunareita, meillä on onneksi sen verran säästöjä, että hoitoihin on tähän mennessä ollut ihan hyvin varaa

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kp 3

Pahin kuukautisten alkamisesta johtuva masennus alkaa pikku hiljaa helpottaa, ja olo nyt yllättävänkin hyvä ja toiveikas. Tässä kierrossa me onnistutaan, jotenkin mulla on semmoinen kutina! Onneksi omalla kohdalla tuo pahin masentuneisuus aina pettymyksen sattuessa kestää vain muutaman päivän, eikä sen pidempään. Tietenkin olisi parempi, ettei masentaisi ollenkaan...

Tässä kierrossa edessä on kuitenkin vielä 8-10 päivänä hormonipistoksia, ennen kuin ovulaatio saadaan aikaiseksi. Tänään ajattelin apteekista käydä Menopurin ostamassa valmiiksi perjantain ensimmäistä pistosta varten, samalla reissulla menemme parin työkaverin kanssa intialaiseen syömään. Ja vaikka yhden tai kaksi siideriäkin voin nyt hyvillä mielin nauttia, kun mies lupasi minua kuskailla. Kiva päivä!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kallis reissu

Ja päivä sen kun paranee: 60 € parkkisakko check! Minuutin olin oman kellon mukaan myöhässä. Että voi pientä ihmistä ketuttaa...

Täti on täällä taas

Aloin eilen kirjoittamaan blogitekstiä siitä, miten olen varma, etten ole vieläkään raskaana. Jo pari päivää on vain tuntunut siltä. Ei ole ollut minkäänlaisia raskausoireita, mutta kuukautisia edeltävää masennusta sitäkin enemmän. Ja siksi se eilinenkin teksti jäi kesken, ja postaamatta, koska itkeminen vaikeutti asiaa liian paljon. Itkin sitten koko eilisen illan, joten viime kierron epäonnistuminen on nyt surtu ja läpikäyty, ja jatketaan taas eteenpäin.

Kuva täältä


Ne kuukautiset sitten alkoivat tänään. Varasin jo ajan klinikalle seuraavaan seurantaultraan kp 12:lle, ja klinikan kätilö lupasi laittaa postissa uuden reseptin Menopuria varten. Piikittämisen aloitan taas kp 5 ja jatkan ainakin sinne seurantaultraan asti. Viime kierrossa ovulaatio minulla oli kp 17, joten kp 12 on mielestäni vähän liian aikaista seurailla, mutta kätilö oli sitä mieltä, että parempi liian aikaisin kuin liian myöhään. Ja niinhän se kyllä onkin.

Miehen kanssa jo päätettiin ihan tosissaan, että tämä uusi kierto on se, mistä meidän vauva saa alkunsa. Aiomme rakastella enemmän kuin ikinä, aion syödä hyvin, ulkoilla ja olla positiivinen (ikuinen ongelma).

Mutta kun jossain taka-alalla asuu ilkeä pieni peikko, joka sanoo et sinä koskaan tule saamaan biologista lasta. Vaikka kuinka yritän olla positiivinen, ja haaveilla että tästä kierrosta se raskaus alkaa, niin pieni osa minusta aina ajattelee, että tämä on ihan turhaa, ei se onnistu kuitenkaan. Munasoluni vain ovat liian huonoja. Että me olemme yksi niistä pareista, joka ei tule onnistumaan koskaan. Ja kun ajattelen, että oma pessimistisyyteni on syy siihen, että emme onnistu, ahdistun aina vain enemmän. Ilkeä oravanpyörä.

Tilanne meillä alkaa siis olemaan se, että jos emme onnistu tässä uudessa kierrossa. Pidämme todennäköisesti taukoa hoidoista jonnekin ensi kevääseen asti, ja sen jälkeen siirrymme IVF-hoitoihin. Toivon vaan niin kovasti, että sinne asti ei tarvitsisi mennä. Mutta millä todennäköisyydellä onnistumme tällä viimeisellä yrityskerralla? Mistä löydän aimo annoksen positiivisuutta?
Kuva täältä