Huoh.

Jälleen yksi seurantaultra takana. Paljon antoi mietittävää tämänpäiväinen käynti klinikalla. Odotukseni siitä, että tämä olisi juuri SE kierto, saivat kolauksen. En jaksa uskoa, että raskaudumme tästäkään kierrosta, vaikka ovulaatio on vasta edessäpäin.

Tänään siis kp 12, Menopuria olen piikittänyt kp 5 alkaen. Jatkan piikitystä kp 14 asti, ja kp 15 eli maanantaina pistän Pregnylin (tai Ovitrellen, riippuu kumpaa apteekista saa).
Vasemmassa munasarjassa oli 11 mm follikkeli, ja oikealla 10 mm folli. Mun follikkelit yleensä ottaa kasvuspurtin viimeisimpinä päivinä ennen ovulaatiota, joten toivotaan, että ainakin tuo oikeanpuolimmainen kasvaisi hyvin, ja saisi vaikka kumpikin munasolu irrota. Olisipa edes vähän paremmat mahdollisuudet saada edes yksi hedelmöitettyä ja kiinnittymään. Kaksosten saamisesta en ole huolestunut, niin hyvä tuuri meillä ei sentään ole!

Oikeanpuolimmaista follikkelia toivon kasvavaksi siksi, että tähän mennessä kaikissa viidessä kierrossa, jossa ollaan onnistuttu ovulaatio saamaan aikaiseksi, munasolu on kehittynyt vasemmalla puolella. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että se ei ole ollut oikein hyvä juttu. Lääkärikin tänään epäili, että voi olla mahdollista, että koska minulla on myös se endometriooma vasemmassa munasarjassa (mikä oli muuten nyt 33 mm, kasvanut 2 mm viime kuusta), että se voi jotenkin vaikuttaa munanjohtimen toimintaan. Voi siis olla, että minussa on myös jotain rakenteellista vikaa ovuloimattomuuden lisäksi. Tosi kiva! Ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että joudun joko syömään tai piikittämään itseni hormoneja täyteen, että kroppani kypsyttäisi eden yhden pienen munasolun, mutta se munasolu ei ehkä koskaan edes kohtaa siittiöitä ja pääse kohtuun asti!

Jotenkin en ole tästä yhtään yllättynyt. Vaikka yritän tsempata itseäni, että tämä olisi se kierto, josta raskaudun, niin ehkä olen kuitenkin jo alitajuisesti valmistautunut IVF-hoitoihin. Juttelimme siis jo alustavasti lääkärin kanssa IVF:stä, ja että se voisi meillä olla seuraava askel, mikäli niin haluamme.

Periaatteessa vaihtoehtomme ovat, mikäli en raskaudu tässä kierrossa:

• Pidetään taukoa hoidoista niin kauan kuin itse haluamme.
• Jatketaan hoitoja ovulaation manipuloimisella, ja toivotaan, että myös oikeasta munasarjasta saataisiin munasoluja kasvatettua.
• Kokeillaan inseminaatiota ovulaation manipuloimisen yhteydessä. 
• Aloitetaan IVF jo seuraavassa kierrossa.

Itse alan kallistumaan kovastikin tuon viimeisen vaihtoehdon puoleen. Taukoa aluksi mietin, mutta toisaalta haluaisin vielä ennen joulua aloittaa IVF:n ja tehdä ensimmäisen tuoresiirron. Se tulisi meille edullisemmaksikin hoitaa vielä tämän vuoden puolella, koska KELAn korvauskatto hoitaisi suurimman osan lääkekuluista. Lisäksi en jaksa uskoa, että raskautuisin pelkästään hormonihoidoilla. Vaikka ovulaatio saadaan aikaiseksi, en ilmiselvästikään raskaudu. Ja koska mieheni siemenneste on todettu hedelmöityskyvyltään hyväksi, ei inseminaatiostakaan saada merkittävää hyötyä, turhia toiveita ja turhia yrityksiä vain.

Olen siis tuota IVF-asiaa miettinyt jo pidempään, ja tänään päätin lopullisesti että siihen me lähdemme tämän kierron jälkeen. Mieheni on tukenani, ja sanoo, että etenemme hoidoissa sillä tahdilla, kuin minä haluan. Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että koeputkihedelmöityksiin asti joudumme menemään lapsen saamiseksi. Uskon vakaasti, että vielä lapsen saamme, mutta joudumme odottamaan sitä vielä pitkään, ja todennäköisesti itkemään vielä monet itkut.

Ensin hoidetaan kuitenkin tämä kierto kunnialla loppuun. Raskautuminen olisi todellinen yllätys ja ihme, mutta niitäkinhän tapahtuu aina välillä, miksei siis vaikka meille?