perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pari masukuvaa

Jo ennen raskautta olin varma, että sitten kun ollaan raskaana, niin joka päivä otetaan masukuvia! Niin varmaan. Tähän mennessä niitä on otettu kaikki kaksi. Mutta tästä nyt jatkossa ehkä vähän useammin, varsinkin kun parin viikon päästä saan käyttöön uuden kännykän, niin ei tarvi miehen luurilla niitä ottaa ja siirrellä läppärille.

Tässä olisi parin viikon takainen otos, post-it -lappu oli miehen idea, niin tietää paremmin milloin kuva on otettu.

Ja tässä tämänpäiväinen (rv 15+3), musta paita ei näköjään ole kaikkein kuvauksellisin:

Liikkeitäkö?
Eilen, kun ajoin autolla töistä kotiin noin 15 minuutin matkaa, niin tunsin pientä kuplimista masussa! Heti tuli mieleen, voisiko kyseessä olla vauvan liikkeet? En tiedä, voiko niitä nyt jo tuntea. Jostain muistaakseni luin, että vasta joskus 18.-20. -viikoilla liikkeet yleensä alkaa tuntumaan. Mutta ihana hytinä olo tuli heti, kun ajattelin vauvaani potkimassa kylkeäni. Kuplinta tuntui oikeassa kyljessä vähän kylkiluiden alapuolella. Sekin mietitytti, että voiko liikkeet tuntua niin ylhäällä, vaikka vauva on vielä aika alhaalla masussa... No, oli miten oli, kivalta tuntui, vaikka se saattoi olla vain omaa mielikuvitusta. Koitin koputella ja vähän painella masua, ja houkutella liikkeitä lisää, ja kyllä niitä muutaman kerran tuntui ajomatkan aikana. Pian näitä lisää!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Rv 15+1

Ihanaa, kun raskausaika tuntuu menevän aina vain nopeammin. Aluksi tuntui, että aika ei kulu millään. Sitä koko ajan vain odotti ja odotti jotain; varhaisultraa, ensimmäistä neuvolaa tai että päästäisiin ns. turvallisille viikoille.

Nyt kun raskauden ensimmäinen kolmannes on takana, ei tarvitse koko ajan odottaa jotakin, ja aika kuluu kuin itsestään. Joka viikko ihmettelen, että ai, nyt on jo se ja se viikko menossa, kivaa olla niin pitkällä! Oikeastaan nyt odotan enää vain sitä, että alan tuntemaan vauvan liikkeitä, mutta siihen voi vielä mennä useampi viikko.

Välillä stressaan kaikkia vauva-asioita, mitä en vielä tiedä tai en ole vielä jaksanut ottaa selvää. Kaikki kelan kuviot ovat minulle vielä ihan mysteeri, vauva-vakuutuskin pitäisi kai vielä tässä kevään aikana ottaa, en tiedä mitä kaikkia tavaroita vauvalle pitää hankkia jne. Mutta nämäkin varmasti selviää ajan myötä, ei pitäisi stressata turhaan. Tavaroista meillä on valmiina mieheni siskolta saamamme rattaat, ja kirpparilta ja kaupoista olen ostanut vähän vaatteita. Pinnasängyn ja sitterin ostan työkaveriltani. Kaikki muu on vielä hankkimatta, mutta aikaa toki vielä on reilusti.

Luulin jo, että pääsin pahoinvoinnista eroon pari viikkoa sitten. Kuitenkin vielä eilen ja toissa-aamuna tuli aamupala ylös... Toivon mukaan oksentelusta olisi nyt kuitenkin päästy, ei jaksaisi yhtään enää halailla vessanpönttöä.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ultraa ja Heurekaa

Pari viikkoa on taas kulunut hujauksessa. Viime viikon olin talvilomalla, vietin koiran kanssa viisi päivää vanhempieni luona hemmoteltavana, sekä kaksi päivää olimme mieheni kanssa siskon luona pääkaupunkiseudulla. Loma tuli kyllä niiiin tarpeeseen!

Ultra rv 12+3
Ennen lomalle jäämistä meillä oli jännä päivä; ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla oli rv 12+3. Meitä miehen kanssa jännitti kumpaakin kovasti. Kun täysin varma ei kuitenkaan voi olla siitä, että kaikki olisi hyvin, joten pieni pelko oli, jos jotain jostain syystä onkin vialla... Mutta ei ollut! Kaikki oli oikein mallikkaasti! Hoitaja, joka ultrauksen suoritti, oli oikein ystävällinen ja mukava. Saimme isolta näytöltä ihailla ihanaa pientä vauvaamme, ja hoitaja selosti koko ajan mitä hän näki. Itkuhan siinä pääsi, kun näki kuinka vauva liikkui masussani! Se tunne oli jotain ihan uskomatonta. Puolet ajasta en pystynyt ollenkaan keskittymään hoitajan puheeseen, kun vain tuijotin ja ihailin pientä muruamme ihmetyksestä mykkänä.

Ultran jälkeen kotona minut valtasi ensimmäisen kerran valtava rakkauden tunne lastani kohtaan, ja jo sen vuoksi meinasi alkaa itkettämään uudestaan. Mutta nämä ovat ihania onnen kyyneleitä. <3

Vauvan pää-perämitta oli 6,28 cm, ja niskaturvotus 1,12 mm. Sikiöseulannassa ei löytynyt mitään lisäselvitysten aihetta. Laskettu aika pysyi ennallaan 3.9. Ainoa, mitä hoitaja mietiskeli, oli oikea munasarjani, jonka kysta oli nyt n. 5 cm kokoinen. Hän kävi näyttämässä munasarjan ultrakuvaa lääkärillekin. Lääkäri oli kuitenkin tuumannut, että kysta on vielä suhteellisen pieni, joten mitään ylimääräistä seurantaa ei sen vuoksi tarvita, vaan raskaudenseuranta jatkuu normaalisti.

Pahoinvointi
Olen päässyt eroon raskauspahoinvoinnistani, wuhuu! Pahoinvointi loppui n. rv 13+2, nyt siis meneillä rv 14+3. Ihanaa, kun ei tarvitse enää syödä koko ajan (varsinkaan yöllä), eikä vessanpönttöä tarvitse enää halailla monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi ei lopu ikinä.

Body Worlds
Kävimme lomalla Heurekassa, jossa on meineillään maailmankuulu Body Worlds -näyttely. Suosittelen sitä kyllä kaikille! Tietenkään herkimmät eivät siitä varmaankaan pidä... Kyse on siis tästä:
"Ainutlaatuinen näyttely ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä on aiemmin ollut esillä 70 kaupungissa ympäri maailman ja sen on nähnyt jo yli 35 miljoonaa ihmistä. Nyt Body Worlds vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa.
Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan. Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla, jolloin näytteitä voidaan säilöä lääketieteen opetusta varten. Body Worlds -näyttelyssä ihmiskeho on esitelty myös taiteen ja muotojen näkökulmasta.
Kaikki Body Worlds -näyttelyssä esillä olevat ruumiit on lahjoitettu tieteen käyttöön lisäämään ihmisten ymmärrystä ihmiskehon monimuotoisuudesta. Lahjoittajat ovat halunneet luovuttaa ruumiinsa näyttelyyn opetustarkoituksiin ja he ovat antaneet suostumuksensa siihen, että heidän ruumiinsa laitetaan esille julkiseen näyttelyyn heidän kuolemansa jälkeen." http://www.heureka.fi/fi/bodyworlds
Kyseinen näyttely sai kyllä hiljaiseksi. Näyttelyssä oli harras tunnelma, kun ihmiset vain ihmettelivät näkemäänsä. Eniten minua tietenkin raskaana olevana kiinnosti näyttelyssä olevat alkiot ja sikiöt. Mieheni varmisti monta kertaa, olenko varma että haluan nähdä ne. Halusin kyllä, koska haluan tietää mahdollisimman paljon omasta vauvastani, ja näyttelyn avulla konkretisoitui taas vähän enemmän, minkä kokoinen ja kehitysasteinen vauvani milloinkin on. Eniten näyttelyssä suretti totta kai kahdeksannella kuulla raskaana olevan naisen ruumis, joka oli esillä vauva yhä masussaan. Kamalaa, että nainen on raskaana ollessaan tietänyt kuolevansa, ja lahjoittanut oman ja syntymättömän lapsensa ruumiit näyttelyyn kuolemansa jälkeen. Mutta kunnioitettavaa, että hän on niin halunnut tehdä.

Näyttely teki kyllä minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan sen varmasti nähdä uudestaankin vielä joskus.