perjantai 31. elokuuta 2012

Missä täti viipyy?!?

Tänään on dpo17. Aamulla tein raskaustestin, selkeä negatiivinen. Yleensä kuukautiseni ovat alkaneet dpo16, mutta nyt ei vielä ole näkynyt. No, eiväthän ne ole vielä kun päivän myöhässä, mutta silti ihmetyttää, missä täti viipyilee. Ovulaatio kuitenkin ihan varmasti oli 17 päivää sitten, kun lääkärikin sen totesi, ja ovulaatiokipujakin silloin oli.

Eilen illalla jo vähän uskalsin haaveilla, josko aamun testissä olisi jo edes jonkinlainen haamu, mutta eipä ollut. Näin viime yönä jopa unta, että sain raskaustestistä positiivisen, ja itkimme ja huusimme riemusta mieheni kanssa.

Meidät on kutsuttu huomenna ystävien luokse istumaan iltaa. Siksikin haluaisin nyt tietää, voinko vielä haaveilla raskaudesta vai en. Toisin sanoen, voinko nauttia huomenna hieman viiniä vai en. Alkuviikosta olin ihan varma, että tähän mennessä jo tietäisin, olenko raskaana vai en, ja pidin todennäköisempa sitä en -vaihtoehtoa. Nyt olen sitten surffaillut netissä ja lukenut naisista, jotka ovat olleet raskaana, mutta saaneet raskaustestiin postitiivisen vasta joskus monta viikkoa kuukautisten poisjäämisen jälkeen. Joillakin naisilla raskaushormonia ei alkuraskaudessa ole paljon virtsassa, että testi sitä näyttäisi. Ehkä minun kohdallani voisi olla kyse samasta? Tai sitten käyttämäni raskaustestit eivät ole tarpeeksi herkkiä? Koitan kaikin keinoin pitää kiinni viimeisestäkin toivon rippeestä siihen asti, että ne kuukautiset oikeasti alkaa.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Itkuilta

Eilen illalla, kun oltiin jo miehen kanssa sängyssä pötköttelemässä odottelemassa Nukkumattia, alkoi itku, jota olin jo vähän osannut odottaakin. Koko päivän minua oli vaivannut ja harmittanut yksi työjuttu, ja lisäksi se, kun kuulin että mies on ensi viikolla iltavuorossa, emmekä näe toisiamme koko viikolla oikeastaan ollenkaan. Vähemmästäkin sitä hormoneilla pumpattu nainen alkaa nyyhkiä

Työharmitus muutttui pian lapsettomuusharmitukseksi ja itkusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Aina kun mies yritti lohduttaa ja laittaa käden ympärilleni, tai vain katsoi minua silmiin, alkoi vollotus uudestaan. Jossain vaiheessa sain onneksi purettua pahaa oloa sen verran, että nukahtaminenkin onnistui lopulta ihan hyvin.

Olin ihan varma, että nyt ne kuukautiset alkaa. Minulla on ollut kesän aikana ainakin kaksi kiertoa, missä päivää ennen kuukautisten alkua olen saanut tällaisen itkukohtauksen. Sitten kun se itkeminen alkoi, itkua tietenkin yllytti tieto siitä, että koska minua nyt näin itkettää, alkaa kuukautiset huomenna. Mutta kun ei ole vielä alkanut! Nyt on dpo 15. Vähän aikaa jo toiveajattelin, että olisinkohan sittenkin raskaana, kun ei vielä ole tätiä kuulunut. Tarkistin sitten kalenterista, ja yleensä kuukautiset minulla alkaakin vasta dpo 16, eli huomenna. Olisi voinut alkaa jo tänään, kun olin siihen jo niin henkisesti valmistautunut.

kuva täältä

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Negatiivinen

Tein aamulla raskaustestin, nyt on dpo 12. Ei tullut haamun haamua!
Eipä tuo yllätyksenä tullut, kun ei minkäänlaisia raskausoireitakaan ole ollut. Täti tulee kylään siis varmaan ylihuomenna tai sitä seuraavana päivänä. Eihän tuo tietenkään mikään satavarma tulos vielä ole, mutta en jaksa uskoa, että raskaana olisin.

Vielä en ole itkenyt ollenkaan. Lähinnä on vaan tyhjä olo. Tietenkin tämä meni taas näin, kuinkas muutenkaan. Koko päivää on sävyttänyt pieni masentuneisuus, ei oikein ole energiaa tehdä mitään järkevää. Kun sitten joskus ehkä maybe kun olen raskaana, ja ne kaksi viivaa pärähtää testiin, voi sitä olla vaikea uskoa se todeksi, ja raskauteen totuttautuminen ei varmasti tule olemaan helppoa. Tähän lapsettomuuteen kun on jo niin kovasti ehtinyt asennoitua. Vaikka koitan joka kierrossa ajatella positiivisesti, että ehkä nyt olisi meidän aika. Odottelu jatkuu siis edelleen, ja ensi kierrossa jätetään Femarit kokonaan pois, ja piikitetään ainoastaan Menopuria. Onneksi en ole piikkikammoinen.

Käytiin miehen kanssa tänään kirpparilla. Hiplailin siellä vähän apeana vauvojen kaikkia ihania vaatteita. En ole toistaiseksi ostanut mitään raskausjuttuja tai vauvanvaatteita tulevaisuutta ajatellen. Jotenkin tuntuu, ettei minulla ole oikeutta ostaa mitään sellaisia. Vaikka toisaalta olisi kiva alkaa jo keräilemään kaikkia kivannäköisiä juttuja, silloin kun niitä sattuu tulemaan vastaan vaikka kirppiksillä. Maltan silti vielä mieleni, turhaan kiusaan vaan itseäni sellaisilla ostoksilla.

tiistai 21. elokuuta 2012

Piinapäivien ajatuksia...

Tänään on ollut vähän sekava päivä. Välillä on tuntunut, että hyvinhän minulla menee, ei sillä raskaaksi tulemisella ole niin kiire. Tulee sitten kun on tullakseen. Mutta välillä tuntuu, että en vaan enää jaksa tätä iänikuista odotuksen odottamista. Mies tuntuu suhtautuvan asiaan paljon rauhallisemmin. Hän on vakaasti sitä mieltä, että vauvan kyllä saamme - meidän vain täytyy jaksaa odottaa. Mutta kun minä en vaan enää jaksaisi!

Tänään on kierronpäivä 21, dpo 7. Taas tässäkin kierrossa kuulostelen koko ajan kehoani, onko jotain outoa, raskausoireita ehkä? Mutta ei, ei niitä ole. Dpo 1-3 oli ehkä hieman iltaturvotusta, mutta saattoi johtua jostain ihan muustakin. Dpo 3-4 oli ehkä pieniä vihlaisevia tuntemuksia vasemmalla puolella, tuntuivat eriltä kuin perus ovisnippailut. Näiden lisäksi ei tunnu yhtään miltään.

Hyvä ystäväni aloitti myös vauvayrityksen miehensä kanssa juhannuksen tienoilla. Tiesin jo etukäteen, että he alkavat yrittämään vauvaa kunhan pilleriresepti on käytetty loppuun, ei siis tullut yllätyksenä heidän yrityksensä. Vaikka hän on minulle hyvä ystävä, kuitenkin salaa toivon, että hän ei tulisi raskaaksi ennen minua... Toisaalta taas olisi aivan mahtavaa olla yhtä aikaa raskaana ja äitiyslomalla. Hän kyselee minulta ovulaatiotesteistä ja muista yritykseen liittyvistä asioista, ja mielelläni niistä hänelle kerron. Kuitenkin toivoisin, etten tietäisi hedelmällisyyshoidoista niin paljon. Haluaisin olla autuaan tietämätön ja tulla heti raskaaksi, mutta olenkin kerännyt hirveästi tietoa viimeisen vuoden aikana, eikä vauvaa vain kuulu.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Seurantaultrakuulumisia

Kävin eilen lääkärin luona seurantaultrassa, kierronpäivänä 14. Olen tässä kierrossa syönyt Femaria (tai oikeastaan se vaihdettiin jo keväällä apteekissa edullisempaan Letrolaniin) 2 tablettia, eli 5 mg kierron päivinä 3-7.
Siellähän möllötteli vasemmassa munasarjassa oikein hienon näköinen 21 mm munasolu! Lekuri antoi reseptin Ovitrelleen munasolun irroitukseen (Pregnyl olisi huomattavasti edullisempaa, mutta sitäpä ei tietenkään saa apteekeista tällä hetkellä). Pistin piikin eilen joskus viiden aikaan, ja mahanippailuista päätellen ovulaatio minulla oli joskus eilen illalla. Vähän joutui hammasta puremaan petipuuhissa, kun en halunnut paljastaa miehelle yhdyntäkipuja. Oviksen aikaan se ei vaan oo mitään herkkua, mikä on taas joku luontoäidin oma pikku jekku...

Munasolun lisäksi vasemmassa munasarjassa näkyi myös endometriooma, joka oli kasvanut 28 mm kokoon. Viime helmikuussa se oli n. 10 mm, eli onhan tuo puolen vuoden aikana kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Nyt sitä sitten seuraillaan seuraavissa ultrissa, ettei pääse kasvamaan liian isoksi. Jos siitä tulee n. 40 mm kokoinen, se varmaan leikataan pois. Toivon vaan että sen kasvu loppuu, en nyt haluaisi mitään ylimääräisi mutkia matkaan, kun oviksiakin on alkanut tulemaan ihan kivasti lääkkeiden avulla.

Juteltiin lääkärin kanssa myös hoidon jatkosta. Hänen mielestään kannattaa nyt jatkaa toistaiseksi näin, eli Femarilla tai pistoslääkkeillä kasvatellaan munasolu, ja loput hoidetaan perinteisesti kotona. Meidän tapauksessa ei kuulemma saavuteta isoa hyötyä inseminaatiosta, kun miehen siittiöt kuitenkin ovat hedelmöityskyvyltään normaaleja.
Kysyin lääkäriltä myös munajohtimien aukiolotutkimuksesta. Sitäkään ei välttämättä minulle kannata tehdä, koska on epätodennäköistä, että minulla niissä mitään vikaa olisi. Saan sen tutkimuksen halutessani, mutta ajattelin antaa asian vielä toistaiseksi olla.

Jotenkin minulla on nyt vain todella varma olo tästä kierrosta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että pudotaan korkealta ja kovaa jos/kun täti taas tulee kylään parin viikon päästä.


tiistai 14. elokuuta 2012

Lapsettomuuteni

Olen aina jotenkin tiennyt tai vaistonnut, että lasten hankkiminen ei minulle tule olemaan yhtä helppoa kuin useimmille muille. En tiedä mistä se johtuu, mutta tältä minusta on tuntunut niin kauan kuin muistan. Aikaisemmin sitä ajatteli, että on aivan liian nuori hankkimaan lapsia, koulukin vielä kesken, eikä kunnon isäehdokastakaan maisemissa. Nyt sitten on vakaa parisuhde, oma asunto ja vakituinen työpaikka omalta alalta. Mutta vaikka minun mielestäni aika olisi oikea, kroppani ei sitä tunnu ymmärtävän, ja lapsettomuudesta on tullut jokapäiväinen osa elämääni.

Teini-iässä kuukautiseni olivat epäsäännölliset, mutta en siihen silloin kiinnittänyt suurempaa huomiota. En tainnut edes kirjoittaa mihinkään ylös kuukautisten alkamispäiviä, ne aina vain tulivat kun olivat tullakseen. Sen jälkeen käytinkin hormonaalista ehkäisyä noin kahdeksan vuoden ajan. Välillä minulla oli taukoa e-pillereistä tai nuvaringistä, ja aina kierrot ilman lääkitystä olivat pitkiä.

Ei siis tullut yllätyksenä, että ensimmäinen kierto vauvahankkeen alettua oli 65 päivää. Jo silloin päätin, että jos toinen kierto alkaa olemaan yli 40 päivää, menen lääkärille hakemaan apua. Toinen kierto oli loppujen lopuksi 70 päivää. Lääkäri määräsi Terolutit tasoittamaan kuukautiskiertoa. Verikokeista ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Kolmen kierron ajan käytin Terolutia, mutta kierto ei siitä tasoittunut, eikä ovulaatioita tullut. Yli puoli vuotta raskausyrityksemme eivät siis oikein olleet yrityksiä ollenkaan ovuloimattomuuden takia.

Alkuvuodesta 2012 päätin seuraavaksi mennä yksityiselle puolelle jatkamaan hoitoja. En vain millään halunnut alkaa jonottamaan kuukausikaupalla hoitoja julkisella puolella, vaan halusin yksilöllisempää hoitoa ja nopeasti. Kallistahan se on, mutta sen verran olen saanut säästettyä, että ainakin nyt vielä toistaiseksi haluan käydä yksityisellä.

Heti ensimmäisellä käynnillä yksityisellä lääkärillä tuli sellainen olo, että nyt aletaan tosissaan hankkiutumaan raskaaksi, ja lääkäri auttaa siinä kaikin mahdollisin keinoin. Minulla todettiin PCO molemmissa munasarjoissa. Lisäksi vasemmassa munasarjassa oli n. 10 mm läpimitalta oleva pieni endometriooma. Arvasin jo ennen lääkärikäyntiäkin, että minulla on PCO, vaikkei minulla epäsäännöllisten kuukautisten lisäksi ole muita selviä oireita. Paino minulla on normaali (BMI 19,9), eikä ylimääräistä karvankasvua tai akneakaan ole.

Hormonihoidoilla minulla on saatu nyt kolme ovulaatiota aikaiseksi, mitkä eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Vuodenvaihteessa 2012 teimme mieheni kanssa uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna minä raskaudun. Vielä olisi syksy aikaa täyttää lupaus. Ihan kuin se olisikin niin helppoa, mutta tällä hetkellä oloni on aika luottavainen ja optimistinen.

perjantai 10. elokuuta 2012

Alku

Olen miettinyt pitkään oman blogin aloittamista. Kevään ja kesän mittaan olen anonyymisti lukenut muiden lapsettomuusblogeja, ja nyt taitaa olla aika aloittaa oma.

En ole oikein koskaan ollut päiväkirjaa kirjoittavaa tyyppiä, mutta viime aikoina on alkanut tuntua, että olisi hyvä olla joku paikka johon purkaa ajatuksia lapsettomuudesta ja raskausyrityksistä. Vertaistukea olen saanut uskomattoman paljon jo pelkästään lukemalla muiden blogeja, ja toivon saavani sitä myös jatkossa ja kenties joku saa apua minun blogistani. 

Olen huono kertomaan ajatuksia ystävilleni, enkä jotenkin halua rasittaa heitä lapsettomuushoidoilla ja piinapäivien stressaamisilla. Onneksi minulla on ihana puoliso, jolle voin välillä kiukkuilla ja joka on koko ajan tukena tässä projektissa, mikä on kuitenkin meidän yhteinen taipaleemme.

Vielä en osaa sanoa, kuinka aktiivinen blogikirjoittaja minusta tulee. Voi olla, että alkuinnostuksen jälkeen kirjoittaminen jää, mutta sen näyttää aika.