Tänään on ollut vähän sekava päivä. Välillä on tuntunut, että hyvinhän minulla menee, ei sillä raskaaksi tulemisella ole niin kiire. Tulee sitten kun on tullakseen. Mutta välillä tuntuu, että en vaan enää jaksa tätä iänikuista odotuksen odottamista. Mies tuntuu suhtautuvan asiaan paljon rauhallisemmin. Hän on vakaasti sitä mieltä, että vauvan kyllä saamme - meidän vain täytyy jaksaa odottaa. Mutta kun minä en vaan enää jaksaisi!
Tänään on kierronpäivä 21, dpo 7. Taas tässäkin kierrossa kuulostelen koko ajan kehoani, onko jotain outoa, raskausoireita ehkä? Mutta ei, ei niitä ole. Dpo 1-3 oli ehkä hieman iltaturvotusta, mutta saattoi johtua jostain ihan muustakin. Dpo 3-4 oli ehkä pieniä vihlaisevia tuntemuksia vasemmalla puolella, tuntuivat eriltä kuin perus ovisnippailut. Näiden lisäksi ei tunnu yhtään miltään.
Hyvä ystäväni aloitti myös vauvayrityksen miehensä kanssa juhannuksen tienoilla. Tiesin jo etukäteen, että he alkavat yrittämään vauvaa kunhan pilleriresepti on käytetty loppuun, ei siis tullut yllätyksenä heidän yrityksensä. Vaikka hän on minulle hyvä ystävä, kuitenkin salaa toivon, että hän ei tulisi raskaaksi ennen minua... Toisaalta taas olisi aivan mahtavaa olla yhtä aikaa raskaana ja äitiyslomalla. Hän kyselee minulta ovulaatiotesteistä ja muista yritykseen liittyvistä asioista, ja mielelläni niistä hänelle kerron. Kuitenkin toivoisin, etten tietäisi hedelmällisyyshoidoista niin paljon. Haluaisin olla autuaan tietämätön ja tulla heti raskaaksi, mutta olenkin kerännyt hirveästi tietoa viimeisen vuoden aikana, eikä vauvaa vain kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti