Tänään se taas jatkui, nimittäin Menopurin piikittäminen. Nyt on siis kp 5, ja piikitän ainakin kp 12 asti, kp 13 on seurantaultra. Päivittäinen annos on 37,5 IU, eli pienin mahdollinen. Enimmillään minulle on aikaisemmassa kierrossa Femar+Menopur -yhdistelmällä kasvanut jopa kolme munasolua, mutta tässä kierrossa on käytössä siis vain Menopur. Toivottavasti kypsyisi nyt maksimissaan kaksi munasolua. Piikitän joka päivä klo 18 aikaan, siihen aikaan yleensä olen kotona. Itse pistäminen on minulle onneksi aika vaivatonta, siihen on jo tottunut. Langanlaihakaan en onneksi ole, joten mahamakkaraan pistäminen on aika helppo juttu.
Olokin alkaa olla parempi. Oikeastaan jo eilisesta alkaen on masentuneisuus helpottanut. Helpotusta toi pitkä kävelylenkkin hyvän ystävän ja kolmen koiran kera. Kuukautisten alkaminen ei enää harmita yhtä paljon, vaan ajatukset ovat jo tässä tulevassa yrityksessä. Tiedän, että toiveet ehtivät loppukiertoon mennessä nousta taas aika korkealle, mutta sellaista tämä on. Nyt koitan pysyä mahdollisimman positiivisena seuraavat noin kolme viikkoa, ja vähentää stressaamista.
Ovulaatio minulla on siis näillä näkymin ensi viikon lopulla, mikä sopii meidän aikatauluihin aika hyvin. Joudun tosin siirtämään toisella paikkakunnalla asuvien vanhempieni luona kyläilyä johonkin toiseen viikonloppuun, mutta se ei harmita yhtään, kun syy on näin hyvä.
Hääsuunnitelmiakin olen alkanut tekemään. Meillä on suunnitelmissa pitää pienimuotoiset häät ensi tammi- tai helmikuussa. Emme ole vielä varanneet mitään, mutta vähän alustavaa juhlapaikkakartoitusta olen tehnyt. Ehkä juhlien suunnittelukin saisi ajatuksia sopivasti pois vauvaprojektista. Ja jos päätän, että en halua olla raskaana omissa häissäni, eikös sen silloin pitäisi mennä juuri niin, että tottakai olen silloin raskaana? Jos lykkäämme häitä siihen asti, että vauva on jo maailmassa, joudumme odottamaan aika kauan. Parempi siis alkaa suunnittelemaan juhlia nyt, olen sitten hääpäivänä paksuna tai en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti