Ultraa ja Heurekaa

Pari viikkoa on taas kulunut hujauksessa. Viime viikon olin talvilomalla, vietin koiran kanssa viisi päivää vanhempieni luona hemmoteltavana, sekä kaksi päivää olimme mieheni kanssa siskon luona pääkaupunkiseudulla. Loma tuli kyllä niiiin tarpeeseen!

Ultra rv 12+3
Ennen lomalle jäämistä meillä oli jännä päivä; ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla oli rv 12+3. Meitä miehen kanssa jännitti kumpaakin kovasti. Kun täysin varma ei kuitenkaan voi olla siitä, että kaikki olisi hyvin, joten pieni pelko oli, jos jotain jostain syystä onkin vialla... Mutta ei ollut! Kaikki oli oikein mallikkaasti! Hoitaja, joka ultrauksen suoritti, oli oikein ystävällinen ja mukava. Saimme isolta näytöltä ihailla ihanaa pientä vauvaamme, ja hoitaja selosti koko ajan mitä hän näki. Itkuhan siinä pääsi, kun näki kuinka vauva liikkui masussani! Se tunne oli jotain ihan uskomatonta. Puolet ajasta en pystynyt ollenkaan keskittymään hoitajan puheeseen, kun vain tuijotin ja ihailin pientä muruamme ihmetyksestä mykkänä.

Ultran jälkeen kotona minut valtasi ensimmäisen kerran valtava rakkauden tunne lastani kohtaan, ja jo sen vuoksi meinasi alkaa itkettämään uudestaan. Mutta nämä ovat ihania onnen kyyneleitä. <3

Vauvan pää-perämitta oli 6,28 cm, ja niskaturvotus 1,12 mm. Sikiöseulannassa ei löytynyt mitään lisäselvitysten aihetta. Laskettu aika pysyi ennallaan 3.9. Ainoa, mitä hoitaja mietiskeli, oli oikea munasarjani, jonka kysta oli nyt n. 5 cm kokoinen. Hän kävi näyttämässä munasarjan ultrakuvaa lääkärillekin. Lääkäri oli kuitenkin tuumannut, että kysta on vielä suhteellisen pieni, joten mitään ylimääräistä seurantaa ei sen vuoksi tarvita, vaan raskaudenseuranta jatkuu normaalisti.

Pahoinvointi
Olen päässyt eroon raskauspahoinvoinnistani, wuhuu! Pahoinvointi loppui n. rv 13+2, nyt siis meneillä rv 14+3. Ihanaa, kun ei tarvitse enää syödä koko ajan (varsinkaan yöllä), eikä vessanpönttöä tarvitse enää halailla monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi ei lopu ikinä.

Body Worlds
Kävimme lomalla Heurekassa, jossa on meineillään maailmankuulu Body Worlds -näyttely. Suosittelen sitä kyllä kaikille! Tietenkään herkimmät eivät siitä varmaankaan pidä... Kyse on siis tästä:

"Ainutlaatuinen näyttely ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä on aiemmin ollut esillä 70 kaupungissa ympäri maailman ja sen on nähnyt jo yli 35 miljoonaa ihmistä. Nyt Body Worlds vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa.
Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan. Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla, jolloin näytteitä voidaan säilöä lääketieteen opetusta varten. Body Worlds -näyttelyssä ihmiskeho on esitelty myös taiteen ja muotojen näkökulmasta.
Kaikki Body Worlds -näyttelyssä esillä olevat ruumiit on lahjoitettu tieteen käyttöön lisäämään ihmisten ymmärrystä ihmiskehon monimuotoisuudesta. Lahjoittajat ovat halunneet luovuttaa ruumiinsa näyttelyyn opetustarkoituksiin ja he ovat antaneet suostumuksensa siihen, että heidän ruumiinsa laitetaan esille julkiseen näyttelyyn heidän kuolemansa jälkeen." http://www.heureka.fi/fi/bodyworlds

Kyseinen näyttely sai kyllä hiljaiseksi. Näyttelyssä oli harras tunnelma, kun ihmiset vain ihmettelivät näkemäänsä. Eniten minua tietenkin raskaana olevana kiinnosti näyttelyssä olevat alkiot ja sikiöt. Mieheni varmisti monta kertaa, olenko varma että haluan nähdä ne. Halusin kyllä, koska haluan tietää mahdollisimman paljon omasta vauvastani, ja näyttelyn avulla konkretisoitui taas vähän enemmän, minkä kokoinen ja kehitysasteinen vauvani milloinkin on. Eniten näyttelyssä suretti totta kai kahdeksannella kuulla raskaana olevan naisen ruumis, joka oli esillä vauva yhä masussaan. Kamalaa, että nainen on raskaana ollessaan tietänyt kuolevansa, ja lahjoittanut oman ja syntymättömän lapsensa ruumiit näyttelyyn kuolemansa jälkeen. Mutta kunnioitettavaa, että hän on niin halunnut tehdä.

Näyttely teki kyllä minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan sen varmasti nähdä uudestaankin vielä joskus.