En ole kirjoittanut mitään neljään kuukauteen. Jotenkin blogi-innostus lopahti, ja sitten en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua edes hyvästelyviestiä. En ole seuraillut oikeastaan mitään blogeja koko tänä aikana. Olen raskaudessani halunnut keskittyä vain omaan napaani, ja kesä on ollut toisaalta ihana, mutta toisaalta todella raskas.
Olen edelleen onnellisesti raskaana, menossa rv 39+4. Kaikki on raskauden suhteen mennyt paremmin kuin hyvin, ja laskettu aika on jo ihan ovella, tiistaina 3.9. Äitiyslomalla olen nyt ollut jo viisi viikkoa, ja koko raskaus on mennyt yllättävän hyvin, ilman sairauslomiakin pärjäsin.
Kesää on kuitenkin varjostanut appiukkoni poismeno kesäkuun alkupuolella. Hänen sairautensa ja poismenonsa jätti raskauden joksikin aikaa tavallaan toissijaiseksi, raskaus tuli siinä sivussa. Harmi vain, että pappa ei ehtinyt tavata ensimmäistä pojan poikaansa. Pappa ehti kuitenkin nähdä ultrakuvat ja vatsan kasvamisen, sekä tietää sen, että lapsi on poika. Tämä kesä jää varmasti vahvasti muistoihin papan kuoleman ja poikamme syntymän vuoksi.
Synnytys siis lähestyy, ainakin toivottavasti. Toivon mukaan ensi viikolla meillä jo olisi oma poika sylissämme. Voi kyllä olla, että synnytys ei vielä ihan pian ole alkamassa. Limatulppa minulta tuli osissa tämän viikon maanantain-keskiviikon aikana. Kivuttomia supistuksia olen tuntenut nyt noin viikon ajan, joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Vauva on jonkin verran laskeutunut, mutta ei vielä lopullisesti eikä kiinnittynyt. Varsinaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta vielä seuraavien päivien aikana ei siis ole. Jännityksessä ja odotuksessa elämme. Toivottavasti vauva syntyisi pian, ettei ehtisi kasvaa kovin isoksi. Pelkään ja jännitän synnytystä jonkin verran, ja haluaisia sen tietenkin olevan mahdollisimman kivuton ja "helppo". Avoimin mielin kuitenkin mieheni kanssa synnytystä odotamme, ja kotonakin alkaa kaikki olemaan suurin piirtein valmiina poikaa varten.
Tämä on siis hyvästelyviesti, koska en tätä blogia aio enää jatkaa. Voi olla, että joskus aloitan vielä uuden vauvablogin, mutta sen näyttää aika. Kiitos kaikille, jotka olette blogiani lukeneet ja kommentoineet! Toivottavasti tämä blogi on ollut hyödyksi edes jollekin IVF:stä kiinnostuneelle. Meidän kohdallamme IVF oli aivan oikea ratkaisu, enkä kadu hetkeäkään, että lähdimme mukaan lapsettomuushoitoihin ja koeputkihedelmöitykseen. Vuosi 2012 oli minulle henkisesti todella rankka lapsrttomuuden vuoksi, ja synkimpinä hetkinä luulin jo oikeasti, että en koskaan tulisi omaa lasta saamaan. Vuosi 2013 on ollut eri tavalla rankka keskenmenon pelkoineen ja läheisen kuoleman vuoksi. Odotan äitiyttä yli kaiken, ja olen niin kiitollinen, että saan sen vihdoin itse kokea! Lapsettomuus tulee silti aina olemaan osa minua, siihen liittyvät tunteet ovat jossain niin syvällä. Ehkä osaan lapsettomuuden takia arvostaa ja vaalia lastani entistä enemmän.
Lämmintä ja hedelmällistä syksyä kaikille! :)
lauantai 31. elokuuta 2013
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Puoliväli
Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. En ole käynyt lukemassa blogeja, ja on tuntunut että ei ole paljon omasta tilanteestakaan muille jaettavaa. Kiitos Ee:lle tunnustuksesta! :)
Raskauden saralla kaikki on hyvin, puolivälin rajapyykki olisi nyt saavutettu. Kasassa siis rv 20+0. Olo on ollut yllättävän hyvä. Sairaslomaa en ole joutunut pitämään vielä ollenkaan. En ole tuntenut mitään liitoskipuja tai supistuksia. No, ehkä joskus harvoin on vihlaissut masussa jos olen aivastanut tai yskinyt voimakkaasti. Pahoinvointi on vihdoin selätetty muutamia viikkoja sitten. Vaikka joskus edelleen saattaa oksua pukata, jos pesen hampaat aamulla mahan ollessa tyhjä. Hammastahna ei aina ole kaverini. Mitään energistä keskiraskautta en kuitenkaan koe eläväni, töiden jälkeen sohva kutsuu aika usein.
Masu kasvaa kasvamistaan, aika pallolta jo tuntuu. Painoa on ainakin jo viisi kiloa kertynyt raskauden alusta. En ole itse käynyt puntarilla, en halua ottaa asiasta stressiä. Neuvolakäyntien punnitukset riittää minulle. Ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välillä paino oli noussut 400 g viikossa, mikä ilmeisesti on ihan ok. Viikko sitten koin vain järkytyksen, kun yritin ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon laittaa päälleni tavalliset vanhat farkut. Eipä enää ollut toivoakaan mahtua niihin. Reidet ja takamus ovat levinneet sen verran, että aikaisemmin vähän löysätkin farkut oli nyt aivan liian pienet. Äitiyshousuilla siis mennään pelkästään. Paidoissakin valinnanvara päälle mahtuvista vaatteista supistuu viikko viikolta. Ja rintsikat! Niitäkää minulla ei ole enää kovin monia käytössä, kun useimmista alkaa nännit kurkkimaan. :) Kuppikoko on kasvanut B/C -koosta ainakin C/D -kokoon. Mutta kun rinnanympärys on vaivaiset 65-70 cm, tuntuu sopivien liivien löytäminen välillä todella hankalalta. Taidan ensi viikolla pitää shoppailupäivän, ja käydä vähän vaateostoksilla.
Rakenneultra olisi edessä tämän viikon perjantaina. Ihanaa päästä katselemaan vauvaa! Voi olla, että itku siellä taas pääsee. Viime ultrassa herkistyin, vauva oli vain jotain niin ihmeellistä ja ihanaa. Sukupuolen haluamme tietää, mikäli hoitaja sen näkee. Minusta tuntuu, että vauva on poika, mutta voin hyvinkin olla väärässä.
Liikkeitä olen alkanut tuntemaan päivittäin. Välillä liikkeet tuntuvat vain kuplimisena, välillä vauva varmaankin kääntyy voimakkaasti, kun tuntuu eräänlaisia muljahduksia. Yleensä kun tunnen liikkeitä, yritän niitä tunnustella kämmenellä, ja silloin ne tietysti loppuvat. Mies on kuitenkin pari kertaa tuntenut vauvan potkuja mahan päältä. Istukkani on kohdun etuseinässä, joten se blokkaa aika paljon liikeiden tuntemista. Vielä en liikkeitä ole onnistunut näkemään mahan päälle päin.
Tähän mennessä raskaus on ollut oikein positiivinen kokemus. Saa nähdä, miten loppu aika sujuu. Synnytystä en ole vielä miettinyt juuri ollenkaan, sitä ehtii stressata myöhemminkin.
Raskauden saralla kaikki on hyvin, puolivälin rajapyykki olisi nyt saavutettu. Kasassa siis rv 20+0. Olo on ollut yllättävän hyvä. Sairaslomaa en ole joutunut pitämään vielä ollenkaan. En ole tuntenut mitään liitoskipuja tai supistuksia. No, ehkä joskus harvoin on vihlaissut masussa jos olen aivastanut tai yskinyt voimakkaasti. Pahoinvointi on vihdoin selätetty muutamia viikkoja sitten. Vaikka joskus edelleen saattaa oksua pukata, jos pesen hampaat aamulla mahan ollessa tyhjä. Hammastahna ei aina ole kaverini. Mitään energistä keskiraskautta en kuitenkaan koe eläväni, töiden jälkeen sohva kutsuu aika usein.
Masu kasvaa kasvamistaan, aika pallolta jo tuntuu. Painoa on ainakin jo viisi kiloa kertynyt raskauden alusta. En ole itse käynyt puntarilla, en halua ottaa asiasta stressiä. Neuvolakäyntien punnitukset riittää minulle. Ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välillä paino oli noussut 400 g viikossa, mikä ilmeisesti on ihan ok. Viikko sitten koin vain järkytyksen, kun yritin ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon laittaa päälleni tavalliset vanhat farkut. Eipä enää ollut toivoakaan mahtua niihin. Reidet ja takamus ovat levinneet sen verran, että aikaisemmin vähän löysätkin farkut oli nyt aivan liian pienet. Äitiyshousuilla siis mennään pelkästään. Paidoissakin valinnanvara päälle mahtuvista vaatteista supistuu viikko viikolta. Ja rintsikat! Niitäkää minulla ei ole enää kovin monia käytössä, kun useimmista alkaa nännit kurkkimaan. :) Kuppikoko on kasvanut B/C -koosta ainakin C/D -kokoon. Mutta kun rinnanympärys on vaivaiset 65-70 cm, tuntuu sopivien liivien löytäminen välillä todella hankalalta. Taidan ensi viikolla pitää shoppailupäivän, ja käydä vähän vaateostoksilla.
Rakenneultra olisi edessä tämän viikon perjantaina. Ihanaa päästä katselemaan vauvaa! Voi olla, että itku siellä taas pääsee. Viime ultrassa herkistyin, vauva oli vain jotain niin ihmeellistä ja ihanaa. Sukupuolen haluamme tietää, mikäli hoitaja sen näkee. Minusta tuntuu, että vauva on poika, mutta voin hyvinkin olla väärässä.
Liikkeitä olen alkanut tuntemaan päivittäin. Välillä liikkeet tuntuvat vain kuplimisena, välillä vauva varmaankin kääntyy voimakkaasti, kun tuntuu eräänlaisia muljahduksia. Yleensä kun tunnen liikkeitä, yritän niitä tunnustella kämmenellä, ja silloin ne tietysti loppuvat. Mies on kuitenkin pari kertaa tuntenut vauvan potkuja mahan päältä. Istukkani on kohdun etuseinässä, joten se blokkaa aika paljon liikeiden tuntemista. Vielä en liikkeitä ole onnistunut näkemään mahan päälle päin.
Tähän mennessä raskaus on ollut oikein positiivinen kokemus. Saa nähdä, miten loppu aika sujuu. Synnytystä en ole vielä miettinyt juuri ollenkaan, sitä ehtii stressata myöhemminkin.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Ikuisesti kahdestaan
Tämä biisi on varmaan tullut useammassakin lapsettomuutta käsittelevässä blogissa jo aikaisemmin esille, mutta itsellä oli muutama päivä sitten pala kurkussa kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa. Arttu Wiskarista en ole aikaisemmin paljon perustanut, mutta tämän kappaleen sanat kosketti enemmän kuin minkään laulun pitkään aikaan.
Tässä pätkiä laulun sanoista:
"...miten saan sut uskomaan,
olen tässä ainiaan,
sua rakastan,
vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan...
...kun me ollaan lähekkäin,
itket kasvot minuun päin,
miksi kävi näin,
miten saan sut uskomaan,
olen tässä ainiaan,
sua rakastan,
vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan...
...olen aina rakkaani puolella,
joulupöydässä tahdon sua suojella,
niiden kysymyksiltä, jotka meitä satuttaa..."
Vaikka nyt olen onnellisesti raskaana, tuli biisin myötä niin vahvasti mieleen kaikki lapsettomuuden ajan surut ja
pettymykset. Laulun sanat on kuin suoraan meidän elämästä ennen raskautta. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni, joka jaksoi tukea ja rakastaa, silloin kun häntä eniten tarvitsin. Rakastan häntä yli kaiken.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
Pari masukuvaa
Jo ennen raskautta olin varma, että sitten kun ollaan raskaana, niin joka päivä otetaan masukuvia! Niin varmaan. Tähän mennessä niitä on otettu kaikki kaksi. Mutta tästä nyt jatkossa ehkä vähän useammin, varsinkin kun parin viikon päästä saan käyttöön uuden kännykän, niin ei tarvi miehen luurilla niitä ottaa ja siirrellä läppärille.
Tässä olisi parin viikon takainen otos, post-it -lappu oli miehen idea, niin tietää paremmin milloin kuva on otettu.
Ja tässä tämänpäiväinen (rv 15+3), musta paita ei näköjään ole kaikkein kuvauksellisin:
Liikkeitäkö?
Eilen, kun ajoin autolla töistä kotiin noin 15 minuutin matkaa, niin tunsin pientä kuplimista masussa! Heti tuli mieleen, voisiko kyseessä olla vauvan liikkeet? En tiedä, voiko niitä nyt jo tuntea. Jostain muistaakseni luin, että vasta joskus 18.-20. -viikoilla liikkeet yleensä alkaa tuntumaan. Mutta ihana hytinä olo tuli heti, kun ajattelin vauvaani potkimassa kylkeäni. Kuplinta tuntui oikeassa kyljessä vähän kylkiluiden alapuolella. Sekin mietitytti, että voiko liikkeet tuntua niin ylhäällä, vaikka vauva on vielä aika alhaalla masussa... No, oli miten oli, kivalta tuntui, vaikka se saattoi olla vain omaa mielikuvitusta. Koitin koputella ja vähän painella masua, ja houkutella liikkeitä lisää, ja kyllä niitä muutaman kerran tuntui ajomatkan aikana. Pian näitä lisää!
Tässä olisi parin viikon takainen otos, post-it -lappu oli miehen idea, niin tietää paremmin milloin kuva on otettu.
Ja tässä tämänpäiväinen (rv 15+3), musta paita ei näköjään ole kaikkein kuvauksellisin:
Liikkeitäkö?
Eilen, kun ajoin autolla töistä kotiin noin 15 minuutin matkaa, niin tunsin pientä kuplimista masussa! Heti tuli mieleen, voisiko kyseessä olla vauvan liikkeet? En tiedä, voiko niitä nyt jo tuntea. Jostain muistaakseni luin, että vasta joskus 18.-20. -viikoilla liikkeet yleensä alkaa tuntumaan. Mutta ihana hytinä olo tuli heti, kun ajattelin vauvaani potkimassa kylkeäni. Kuplinta tuntui oikeassa kyljessä vähän kylkiluiden alapuolella. Sekin mietitytti, että voiko liikkeet tuntua niin ylhäällä, vaikka vauva on vielä aika alhaalla masussa... No, oli miten oli, kivalta tuntui, vaikka se saattoi olla vain omaa mielikuvitusta. Koitin koputella ja vähän painella masua, ja houkutella liikkeitä lisää, ja kyllä niitä muutaman kerran tuntui ajomatkan aikana. Pian näitä lisää!
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Rv 15+1
Ihanaa, kun raskausaika tuntuu menevän aina vain nopeammin. Aluksi tuntui, että aika ei kulu millään. Sitä koko ajan vain odotti ja odotti jotain; varhaisultraa, ensimmäistä neuvolaa tai että päästäisiin ns. turvallisille viikoille.
Nyt kun raskauden ensimmäinen kolmannes on takana, ei tarvitse koko ajan odottaa jotakin, ja aika kuluu kuin itsestään. Joka viikko ihmettelen, että ai, nyt on jo se ja se viikko menossa, kivaa olla niin pitkällä! Oikeastaan nyt odotan enää vain sitä, että alan tuntemaan vauvan liikkeitä, mutta siihen voi vielä mennä useampi viikko.
Välillä stressaan kaikkia vauva-asioita, mitä en vielä tiedä tai en ole vielä jaksanut ottaa selvää. Kaikki kelan kuviot ovat minulle vielä ihan mysteeri, vauva-vakuutuskin pitäisi kai vielä tässä kevään aikana ottaa, en tiedä mitä kaikkia tavaroita vauvalle pitää hankkia jne. Mutta nämäkin varmasti selviää ajan myötä, ei pitäisi stressata turhaan. Tavaroista meillä on valmiina mieheni siskolta saamamme rattaat, ja kirpparilta ja kaupoista olen ostanut vähän vaatteita. Pinnasängyn ja sitterin ostan työkaveriltani. Kaikki muu on vielä hankkimatta, mutta aikaa toki vielä on reilusti.
Luulin jo, että pääsin pahoinvoinnista eroon pari viikkoa sitten. Kuitenkin vielä eilen ja toissa-aamuna tuli aamupala ylös... Toivon mukaan oksentelusta olisi nyt kuitenkin päästy, ei jaksaisi yhtään enää halailla vessanpönttöä.
Nyt kun raskauden ensimmäinen kolmannes on takana, ei tarvitse koko ajan odottaa jotakin, ja aika kuluu kuin itsestään. Joka viikko ihmettelen, että ai, nyt on jo se ja se viikko menossa, kivaa olla niin pitkällä! Oikeastaan nyt odotan enää vain sitä, että alan tuntemaan vauvan liikkeitä, mutta siihen voi vielä mennä useampi viikko.
Välillä stressaan kaikkia vauva-asioita, mitä en vielä tiedä tai en ole vielä jaksanut ottaa selvää. Kaikki kelan kuviot ovat minulle vielä ihan mysteeri, vauva-vakuutuskin pitäisi kai vielä tässä kevään aikana ottaa, en tiedä mitä kaikkia tavaroita vauvalle pitää hankkia jne. Mutta nämäkin varmasti selviää ajan myötä, ei pitäisi stressata turhaan. Tavaroista meillä on valmiina mieheni siskolta saamamme rattaat, ja kirpparilta ja kaupoista olen ostanut vähän vaatteita. Pinnasängyn ja sitterin ostan työkaveriltani. Kaikki muu on vielä hankkimatta, mutta aikaa toki vielä on reilusti.
Luulin jo, että pääsin pahoinvoinnista eroon pari viikkoa sitten. Kuitenkin vielä eilen ja toissa-aamuna tuli aamupala ylös... Toivon mukaan oksentelusta olisi nyt kuitenkin päästy, ei jaksaisi yhtään enää halailla vessanpönttöä.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Ultraa ja Heurekaa
Pari viikkoa on taas kulunut hujauksessa. Viime viikon olin talvilomalla, vietin koiran kanssa viisi päivää vanhempieni luona hemmoteltavana, sekä kaksi päivää olimme mieheni kanssa siskon luona pääkaupunkiseudulla. Loma tuli kyllä niiiin tarpeeseen!
Ultra rv 12+3
Ennen lomalle jäämistä meillä oli jännä päivä; ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla oli rv 12+3. Meitä miehen kanssa jännitti kumpaakin kovasti. Kun täysin varma ei kuitenkaan voi olla siitä, että kaikki olisi hyvin, joten pieni pelko oli, jos jotain jostain syystä onkin vialla... Mutta ei ollut! Kaikki oli oikein mallikkaasti! Hoitaja, joka ultrauksen suoritti, oli oikein ystävällinen ja mukava. Saimme isolta näytöltä ihailla ihanaa pientä vauvaamme, ja hoitaja selosti koko ajan mitä hän näki. Itkuhan siinä pääsi, kun näki kuinka vauva liikkui masussani! Se tunne oli jotain ihan uskomatonta. Puolet ajasta en pystynyt ollenkaan keskittymään hoitajan puheeseen, kun vain tuijotin ja ihailin pientä muruamme ihmetyksestä mykkänä.
Ultran jälkeen kotona minut valtasi ensimmäisen kerran valtava rakkauden tunne lastani kohtaan, ja jo sen vuoksi meinasi alkaa itkettämään uudestaan. Mutta nämä ovat ihania onnen kyyneleitä. <3
Vauvan pää-perämitta oli 6,28 cm, ja niskaturvotus 1,12 mm. Sikiöseulannassa ei löytynyt mitään lisäselvitysten aihetta. Laskettu aika pysyi ennallaan 3.9. Ainoa, mitä hoitaja mietiskeli, oli oikea munasarjani, jonka kysta oli nyt n. 5 cm kokoinen. Hän kävi näyttämässä munasarjan ultrakuvaa lääkärillekin. Lääkäri oli kuitenkin tuumannut, että kysta on vielä suhteellisen pieni, joten mitään ylimääräistä seurantaa ei sen vuoksi tarvita, vaan raskaudenseuranta jatkuu normaalisti.
Pahoinvointi
Olen päässyt eroon raskauspahoinvoinnistani, wuhuu! Pahoinvointi loppui n. rv 13+2, nyt siis meneillä rv 14+3. Ihanaa, kun ei tarvitse enää syödä koko ajan (varsinkaan yöllä), eikä vessanpönttöä tarvitse enää halailla monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi ei lopu ikinä.
Body Worlds
Kävimme lomalla Heurekassa, jossa on meineillään maailmankuulu Body Worlds -näyttely. Suosittelen sitä kyllä kaikille! Tietenkään herkimmät eivät siitä varmaankaan pidä... Kyse on siis tästä:
Näyttely teki kyllä minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan sen varmasti nähdä uudestaankin vielä joskus.
Ultra rv 12+3
Ennen lomalle jäämistä meillä oli jännä päivä; ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla oli rv 12+3. Meitä miehen kanssa jännitti kumpaakin kovasti. Kun täysin varma ei kuitenkaan voi olla siitä, että kaikki olisi hyvin, joten pieni pelko oli, jos jotain jostain syystä onkin vialla... Mutta ei ollut! Kaikki oli oikein mallikkaasti! Hoitaja, joka ultrauksen suoritti, oli oikein ystävällinen ja mukava. Saimme isolta näytöltä ihailla ihanaa pientä vauvaamme, ja hoitaja selosti koko ajan mitä hän näki. Itkuhan siinä pääsi, kun näki kuinka vauva liikkui masussani! Se tunne oli jotain ihan uskomatonta. Puolet ajasta en pystynyt ollenkaan keskittymään hoitajan puheeseen, kun vain tuijotin ja ihailin pientä muruamme ihmetyksestä mykkänä.
Ultran jälkeen kotona minut valtasi ensimmäisen kerran valtava rakkauden tunne lastani kohtaan, ja jo sen vuoksi meinasi alkaa itkettämään uudestaan. Mutta nämä ovat ihania onnen kyyneleitä. <3
Vauvan pää-perämitta oli 6,28 cm, ja niskaturvotus 1,12 mm. Sikiöseulannassa ei löytynyt mitään lisäselvitysten aihetta. Laskettu aika pysyi ennallaan 3.9. Ainoa, mitä hoitaja mietiskeli, oli oikea munasarjani, jonka kysta oli nyt n. 5 cm kokoinen. Hän kävi näyttämässä munasarjan ultrakuvaa lääkärillekin. Lääkäri oli kuitenkin tuumannut, että kysta on vielä suhteellisen pieni, joten mitään ylimääräistä seurantaa ei sen vuoksi tarvita, vaan raskaudenseuranta jatkuu normaalisti.
Pahoinvointi
Olen päässyt eroon raskauspahoinvoinnistani, wuhuu! Pahoinvointi loppui n. rv 13+2, nyt siis meneillä rv 14+3. Ihanaa, kun ei tarvitse enää syödä koko ajan (varsinkaan yöllä), eikä vessanpönttöä tarvitse enää halailla monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa tuntui jo, että pahoinvointi ei lopu ikinä.
Body Worlds
Kävimme lomalla Heurekassa, jossa on meineillään maailmankuulu Body Worlds -näyttely. Suosittelen sitä kyllä kaikille! Tietenkään herkimmät eivät siitä varmaankaan pidä... Kyse on siis tästä:
"Ainutlaatuinen näyttely ihmisen anatomiasta, fysiologiasta ja terveydestä on aiemmin ollut esillä 70 kaupungissa ympäri maailman ja sen on nähnyt jo yli 35 miljoonaa ihmistä. Nyt Body Worlds vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa.Kyseinen näyttely sai kyllä hiljaiseksi. Näyttelyssä oli harras tunnelma, kun ihmiset vain ihmettelivät näkemäänsä. Eniten minua tietenkin raskaana olevana kiinnosti näyttelyssä olevat alkiot ja sikiöt. Mieheni varmisti monta kertaa, olenko varma että haluan nähdä ne. Halusin kyllä, koska haluan tietää mahdollisimman paljon omasta vauvastani, ja näyttelyn avulla konkretisoitui taas vähän enemmän, minkä kokoinen ja kehitysasteinen vauvani milloinkin on. Eniten näyttelyssä suretti totta kai kahdeksannella kuulla raskaana olevan naisen ruumis, joka oli esillä vauva yhä masussaan. Kamalaa, että nainen on raskaana ollessaan tietänyt kuolevansa, ja lahjoittanut oman ja syntymättömän lapsensa ruumiit näyttelyyn kuolemansa jälkeen. Mutta kunnioitettavaa, että hän on niin halunnut tehdä.
Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan. Von Hagensin keksimässä plastinointimenetelmässä ruumiin nesteet ja rasvat korvataan nestemäisillä muoveilla, jolloin näytteitä voidaan säilöä lääketieteen opetusta varten. Body Worlds -näyttelyssä ihmiskeho on esitelty myös taiteen ja muotojen näkökulmasta.
Kaikki Body Worlds -näyttelyssä esillä olevat ruumiit on lahjoitettu tieteen käyttöön lisäämään ihmisten ymmärrystä ihmiskehon monimuotoisuudesta. Lahjoittajat ovat halunneet luovuttaa ruumiinsa näyttelyyn opetustarkoituksiin ja he ovat antaneet suostumuksensa siihen, että heidän ruumiinsa laitetaan esille julkiseen näyttelyyn heidän kuolemansa jälkeen." http://www.heureka.fi/fi/bodyworlds
Näyttely teki kyllä minuun niin suuren vaikutuksen, että haluan sen varmasti nähdä uudestaankin vielä joskus.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Rv 12+0
Taas on pari viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta.
Raskausrintamalla edelleen kaikki hyvin. Paitsi että pahoinvointi jaksaa edelleen kiusata. Viikonloppu meni jo paremmin, oksensin vain kerran la-ma -välillä, maanantain olin vapaalla. Tänään tiistaina sitten aamulla jouduin aamupalan syömään kaksi kertaa, eikä kumpikaan pysynyt sisällä... Taitaa olla, että viikonloppuisin kun saa nukkua pidempään ja rauhassa syödä aamupalan ja mennä sen jälkeen taas lepäämään, pysyy pahoinvointikin kurissa. Työaamuina tilanne tuntuu olevan ihan toinen. Mutta ehkä pikku hiljaa suunta on koko ajan parempaan päin.
Ulkona ollaan!
Jouduin viime viikolla tulemaan töissä kaapista ulos raskauden suhteen. Ihmiset olivat jo niin kovasti selkäni takana spekuloineet asiasta (kuulin läheisimmältä työkaveriltani), ja sitten kun yksi työkaveri kysyi suoraan muiden läsnäollessa, niin miten siinä sitten enää voi kieltääkään. Olisin halunnut kertoa asian parin viikon päästä omaan tahtiini, mutta toisin nyt kävi. Toisaalta ärsyttää, että ihmisiä kiinnostaa niin paljon, että eivät voi vaan asian antaa olla, ja antaa raskaana olevan itse kertoa asiasta kun on valmis. Toisaalta taas, olen itsekin tainnut joskus syyllistyä muiden kanssa arvuuttelemaan, onko joku henkilö raskaana vai ei. Oman ikäiseni naiset tuntuvat olevan niin kovin kiinnostuneita seuraamaan, milloin joku käyttäytyy raskaana olevan tavoin...
Maha
No, eipähän tarvitse enää salailla asiaa, ja mahankin voi antaa pömpöttää! Masu on oikeasti jo nyt näillä viikoilla aika turpea. En nyt tähän hätään saa mitään kuvaa otettua, kun mies on eri työvuorossa kuin minä, enkä itsekseni viitsi alkaa kikkailemaan kameran kanssa. Mitoista kuitenkin sen verran, että vatsan ympärys leveimmältä kohdalta on nyt n. 85 cm. Ja kun rinnanympärys on vaivaiset 66 cm, niin ero niiden välillä on jo jonkinlainen. Toki minulla on aina ollut aika pieni rinnanympärys verrattuna vatsan- tai lantionympärykseen, mitään lautavatsaa minulla ei lapsuusajan jälkeen ole ollut. En mittaillut vatsanympärystä ennen raskautta, mutta sanoisin että ainakin 10 cm se on nyt paisunut.
Mammahousuja
Ostin viime viikolla kirppikseltä ensimmäiset mammahousut, H&M:n farkut neljällä eurolla. Kävin sitten eilen ostamassa saman liikkeen ihan uudet housut. Muutamat vanhatkin farkut kyllä vielä mahtuvat päälle, mutta nämä äitiyshousut on niin paljon mukavammat päällä. Niiden maharesorit on kyllä vielä vähän löysähköt, mutta eiköhän ne siitä täyty. Normaaleissa farkuissa on alkanut ahdistamaan vyötärönauhan yli pursuava maha ja jenkkakahvat, joten mammahousut on ihanat, kun kaikki pysyy housujen sisällä. :)
Loma
Perjantaina olisi ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla. En malttaisi odottaa! Siitä onkin sitten hyvä aloittaa ensi viikon talviloma. Tiedossa vierailua vanhempieni sekä siskoni luona. Ehkä myös Ikeasta voisi käydä jotain hankintoja vauvaa varten tekemässä, vaikka aikaahan meillä vielä on hyvin. Kesälomareissukin varattiin viime viikolla. Vappuviikolla olisi tarkoitus lähteä viikoksi Kreetalle. Ihanaa päästä ulkomaan lomalle, kun emme oikeastaan aikaisemmin ole yhdessä missään Ruotsia kauempana käyneet. Jotenkin odotan kevättä ja kesää nyt todella paljon! Talvi alkaisi minulle riittää, ja odotan innolla mitä raskaus vielä tuo tullessaan. Elämä tuntuu nyt pitkästä aikaa kunnolla hymyilevän ja mieli on positiivinen!
Raskausrintamalla edelleen kaikki hyvin. Paitsi että pahoinvointi jaksaa edelleen kiusata. Viikonloppu meni jo paremmin, oksensin vain kerran la-ma -välillä, maanantain olin vapaalla. Tänään tiistaina sitten aamulla jouduin aamupalan syömään kaksi kertaa, eikä kumpikaan pysynyt sisällä... Taitaa olla, että viikonloppuisin kun saa nukkua pidempään ja rauhassa syödä aamupalan ja mennä sen jälkeen taas lepäämään, pysyy pahoinvointikin kurissa. Työaamuina tilanne tuntuu olevan ihan toinen. Mutta ehkä pikku hiljaa suunta on koko ajan parempaan päin.
Ulkona ollaan!
Jouduin viime viikolla tulemaan töissä kaapista ulos raskauden suhteen. Ihmiset olivat jo niin kovasti selkäni takana spekuloineet asiasta (kuulin läheisimmältä työkaveriltani), ja sitten kun yksi työkaveri kysyi suoraan muiden läsnäollessa, niin miten siinä sitten enää voi kieltääkään. Olisin halunnut kertoa asian parin viikon päästä omaan tahtiini, mutta toisin nyt kävi. Toisaalta ärsyttää, että ihmisiä kiinnostaa niin paljon, että eivät voi vaan asian antaa olla, ja antaa raskaana olevan itse kertoa asiasta kun on valmis. Toisaalta taas, olen itsekin tainnut joskus syyllistyä muiden kanssa arvuuttelemaan, onko joku henkilö raskaana vai ei. Oman ikäiseni naiset tuntuvat olevan niin kovin kiinnostuneita seuraamaan, milloin joku käyttäytyy raskaana olevan tavoin...
Maha
No, eipähän tarvitse enää salailla asiaa, ja mahankin voi antaa pömpöttää! Masu on oikeasti jo nyt näillä viikoilla aika turpea. En nyt tähän hätään saa mitään kuvaa otettua, kun mies on eri työvuorossa kuin minä, enkä itsekseni viitsi alkaa kikkailemaan kameran kanssa. Mitoista kuitenkin sen verran, että vatsan ympärys leveimmältä kohdalta on nyt n. 85 cm. Ja kun rinnanympärys on vaivaiset 66 cm, niin ero niiden välillä on jo jonkinlainen. Toki minulla on aina ollut aika pieni rinnanympärys verrattuna vatsan- tai lantionympärykseen, mitään lautavatsaa minulla ei lapsuusajan jälkeen ole ollut. En mittaillut vatsanympärystä ennen raskautta, mutta sanoisin että ainakin 10 cm se on nyt paisunut.
Mammahousuja
Ostin viime viikolla kirppikseltä ensimmäiset mammahousut, H&M:n farkut neljällä eurolla. Kävin sitten eilen ostamassa saman liikkeen ihan uudet housut. Muutamat vanhatkin farkut kyllä vielä mahtuvat päälle, mutta nämä äitiyshousut on niin paljon mukavammat päällä. Niiden maharesorit on kyllä vielä vähän löysähköt, mutta eiköhän ne siitä täyty. Normaaleissa farkuissa on alkanut ahdistamaan vyötärönauhan yli pursuava maha ja jenkkakahvat, joten mammahousut on ihanat, kun kaikki pysyy housujen sisällä. :)
Loma
Perjantaina olisi ensimmäinen varsinainen ultra äitiyspolilla. En malttaisi odottaa! Siitä onkin sitten hyvä aloittaa ensi viikon talviloma. Tiedossa vierailua vanhempieni sekä siskoni luona. Ehkä myös Ikeasta voisi käydä jotain hankintoja vauvaa varten tekemässä, vaikka aikaahan meillä vielä on hyvin. Kesälomareissukin varattiin viime viikolla. Vappuviikolla olisi tarkoitus lähteä viikoksi Kreetalle. Ihanaa päästä ulkomaan lomalle, kun emme oikeastaan aikaisemmin ole yhdessä missään Ruotsia kauempana käyneet. Jotenkin odotan kevättä ja kesää nyt todella paljon! Talvi alkaisi minulle riittää, ja odotan innolla mitä raskaus vielä tuo tullessaan. Elämä tuntuu nyt pitkästä aikaa kunnolla hymyilevän ja mieli on positiivinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)