Ikuisesti kahdestaan

Tämä biisi on varmaan tullut useammassakin lapsettomuutta käsittelevässä blogissa jo aikaisemmin esille, mutta itsellä oli muutama päivä sitten pala kurkussa kun kuulin kappaleen ensimmäistä kertaa. Arttu Wiskarista en ole aikaisemmin paljon perustanut, mutta tämän kappaleen sanat kosketti enemmän kuin minkään laulun pitkään aikaan.

Tässä pätkiä laulun sanoista:

"...miten saan sut uskomaan, 

olen tässä ainiaan, 

sua rakastan, 

vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan...

...kun me ollaan lähekkäin, 

itket kasvot minuun päin, 

miksi kävi näin, 

miten saan sut uskomaan, 

olen tässä ainiaan, 

sua rakastan, 

vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan...

 

...olen aina rakkaani puolella, 

joulupöydässä tahdon sua suojella, 

 niiden kysymyksiltä, jotka meitä satuttaa..."

Vaikka nyt olen onnellisesti raskaana, tuli biisin myötä niin vahvasti mieleen kaikki lapsettomuuden ajan surut ja pettymykset. Laulun sanat on kuin suoraan meidän elämästä ennen raskautta. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni, joka jaksoi tukea ja rakastaa, silloin kun häntä eniten tarvitsin. Rakastan häntä yli kaiken.