Puoliväli

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen. En ole käynyt lukemassa blogeja, ja on tuntunut että ei ole paljon omasta tilanteestakaan muille jaettavaa. Kiitos Ee:lle tunnustuksesta! :)

Raskauden saralla kaikki on hyvin, puolivälin rajapyykki olisi nyt saavutettu. Kasassa siis rv 20+0. Olo on ollut yllättävän hyvä. Sairaslomaa en ole joutunut pitämään vielä ollenkaan. En ole tuntenut mitään liitoskipuja tai supistuksia. No, ehkä joskus harvoin on vihlaissut masussa jos olen aivastanut tai yskinyt voimakkaasti. Pahoinvointi on vihdoin selätetty muutamia viikkoja sitten. Vaikka joskus edelleen saattaa oksua pukata, jos pesen hampaat aamulla mahan ollessa tyhjä. Hammastahna ei aina ole kaverini. Mitään energistä keskiraskautta en kuitenkaan koe eläväni, töiden jälkeen sohva kutsuu aika usein.

Masu kasvaa kasvamistaan, aika pallolta jo tuntuu. Painoa on ainakin jo viisi kiloa kertynyt raskauden alusta. En ole itse käynyt puntarilla, en halua ottaa asiasta stressiä. Neuvolakäyntien punnitukset riittää minulle. Ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välillä paino oli noussut 400 g viikossa, mikä ilmeisesti on ihan ok. Viikko sitten koin vain järkytyksen, kun yritin ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon laittaa päälleni tavalliset vanhat farkut. Eipä enää ollut toivoakaan mahtua niihin. Reidet ja takamus ovat levinneet sen verran, että aikaisemmin vähän löysätkin farkut oli nyt aivan liian pienet. Äitiyshousuilla siis mennään pelkästään. Paidoissakin valinnanvara päälle mahtuvista vaatteista supistuu viikko viikolta. Ja rintsikat! Niitäkää minulla ei ole enää kovin monia käytössä, kun useimmista alkaa nännit kurkkimaan. :) Kuppikoko on kasvanut B/C -koosta ainakin C/D -kokoon. Mutta kun rinnanympärys on vaivaiset 65-70 cm, tuntuu sopivien liivien löytäminen välillä todella hankalalta. Taidan ensi viikolla pitää shoppailupäivän, ja käydä vähän vaateostoksilla.

Rakenneultra olisi edessä tämän viikon perjantaina. Ihanaa päästä katselemaan vauvaa! Voi olla, että itku siellä taas pääsee. Viime ultrassa herkistyin, vauva oli vain jotain niin ihmeellistä ja ihanaa. Sukupuolen haluamme tietää, mikäli hoitaja sen näkee. Minusta tuntuu, että vauva on poika, mutta voin hyvinkin olla väärässä.

Liikkeitä olen alkanut tuntemaan päivittäin. Välillä liikkeet tuntuvat vain kuplimisena, välillä vauva varmaankin kääntyy voimakkaasti, kun tuntuu eräänlaisia muljahduksia. Yleensä kun tunnen liikkeitä, yritän niitä tunnustella kämmenellä, ja silloin ne tietysti loppuvat. Mies on kuitenkin pari kertaa tuntenut vauvan potkuja mahan päältä. Istukkani on kohdun etuseinässä, joten se blokkaa aika paljon liikeiden tuntemista. Vielä en liikkeitä ole onnistunut näkemään mahan päälle päin.

Tähän mennessä raskaus on ollut oikein positiivinen kokemus. Saa nähdä, miten loppu aika sujuu. Synnytystä en ole vielä miettinyt juuri ollenkaan, sitä ehtii stressata myöhemminkin.