lauantai 31. elokuuta 2013

Heit ja Hyvästelyt pitkästä aikaa

En ole kirjoittanut mitään neljään kuukauteen. Jotenkin blogi-innostus lopahti, ja sitten en vain saanut aikaiseksi kirjoitettua edes hyvästelyviestiä. En ole seuraillut oikeastaan mitään blogeja koko tänä aikana. Olen raskaudessani halunnut keskittyä vain omaan napaani, ja kesä on ollut toisaalta ihana, mutta toisaalta todella raskas.

Olen edelleen onnellisesti raskaana, menossa rv 39+4. Kaikki on raskauden suhteen mennyt paremmin kuin hyvin, ja laskettu aika on jo ihan ovella, tiistaina 3.9. Äitiyslomalla olen nyt ollut jo viisi viikkoa, ja koko raskaus on mennyt yllättävän hyvin, ilman sairauslomiakin pärjäsin.

Kesää on kuitenkin varjostanut appiukkoni poismeno kesäkuun alkupuolella. Hänen sairautensa ja poismenonsa jätti raskauden joksikin aikaa tavallaan toissijaiseksi, raskaus tuli siinä sivussa. Harmi vain, että pappa ei ehtinyt tavata ensimmäistä pojan poikaansa. Pappa ehti kuitenkin nähdä ultrakuvat ja vatsan kasvamisen, sekä tietää sen, että lapsi on poika. Tämä kesä jää varmasti vahvasti muistoihin papan kuoleman ja poikamme syntymän vuoksi.

Synnytys siis lähestyy, ainakin toivottavasti. Toivon mukaan ensi viikolla meillä jo olisi oma poika sylissämme. Voi kyllä olla, että synnytys ei vielä ihan pian ole alkamassa. Limatulppa minulta tuli osissa tämän viikon maanantain-keskiviikon aikana. Kivuttomia supistuksia olen tuntenut nyt noin viikon ajan, joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän. Vauva on jonkin verran laskeutunut, mutta ei vielä lopullisesti eikä kiinnittynyt. Varsinaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta vielä seuraavien päivien aikana ei siis ole. Jännityksessä ja odotuksessa elämme. Toivottavasti vauva syntyisi pian, ettei ehtisi kasvaa kovin isoksi. Pelkään ja jännitän synnytystä jonkin verran, ja haluaisia sen tietenkin olevan mahdollisimman kivuton ja "helppo". Avoimin mielin kuitenkin mieheni kanssa synnytystä odotamme, ja kotonakin alkaa kaikki olemaan suurin piirtein valmiina poikaa varten.

Tämä on siis hyvästelyviesti, koska en tätä blogia aio enää jatkaa. Voi olla, että joskus aloitan vielä uuden vauvablogin, mutta sen näyttää aika. Kiitos kaikille, jotka olette blogiani lukeneet ja kommentoineet! Toivottavasti tämä blogi on ollut hyödyksi edes jollekin IVF:stä kiinnostuneelle. Meidän kohdallamme IVF oli aivan oikea ratkaisu, enkä kadu hetkeäkään, että lähdimme mukaan lapsettomuushoitoihin ja koeputkihedelmöitykseen. Vuosi 2012 oli minulle henkisesti todella rankka lapsrttomuuden vuoksi, ja synkimpinä hetkinä luulin jo oikeasti, että en koskaan tulisi omaa lasta saamaan. Vuosi 2013 on ollut eri tavalla rankka keskenmenon pelkoineen ja läheisen kuoleman vuoksi. Odotan äitiyttä yli kaiken, ja olen niin kiitollinen, että saan sen vihdoin itse kokea! Lapsettomuus tulee silti aina olemaan osa minua, siihen liittyvät tunteet ovat jossain niin syvällä. Ehkä osaan lapsettomuuden takia arvostaa ja vaalia lastani entistä enemmän.

Lämmintä ja hedelmällistä syksyä kaikille! :)

2 kommenttia:

  1. Löysin blogisi tammikuussa kun sain diagnoosini endometrioosista ja jouduimme ivf-hoitoihin. Nyt kun alun shokki on hälvennyt ja asiaa on saanut työstää, tuntuu kaikki mahdolliselta.
    Tähän mielentilaan on auttanut muun muassa tämä blogisi, kiitos siis siitä!

    Huomenna edessä ensimmäinen pas tätä ensimmäistä ivf:ää. Toivon parasta ja aion suhtautua kuten sinä kerroit täällä suhtautuvasi: olla raskaana, kesti se sitten kaksi viikkoa tahi yhdeksän kuukautta.

    Kiitos siis toivon luomisesta, vaikket ole tiennyt niin tekeväsi :) Olen pitänyt blogissasi myös siitä, ettet suinkaan ole vaipunut katkeruuteen tai pessimisiin.

    Toivottavasti saatte pian pikkuisen kotiin ja oikein ihanaa perhe-elämää teille!

    -S

    VastaaPoista
  2. Hei ja onnea, että odotus on jo noin pitkällä! :) Toivottavasti kaikki menee synnytyksessäkin hyvin saatte pian pikkuisen ihmeteltäväksenne. Kaikkea hyvää teidän perheelle. Nauttikaa sitten aikanaan vauvantuoksusta! <3

    Meidän punktiot olivat peräkkäisinä päivinä ja plussatestitkin tehtiin aika samoihina aikoihin. :) Kirjoittelin jonkun verran silloin hoidon aikaan tänne kommentteja. Ja minäkin sain tästä silloin kovasti lohtua ja toivoa ja oli se hauskaa kulkea hoitoa yhtämatkaa ja jännätä yhdessä! :)
    Nyt meillä kotona tuhisee pieni tyttö, joka syntyi sektiolla 30.8 perätilan vuoksi. Tämä on ihanaa ja hän on ihana! <3 On todella vaikea uskoa todeksi, että sen pitkän kaipauksen ja hiljaisten toiveiden jälkeen hän nyt vihdoin on täällä. Häntä vain nuuskutellaan ja ihastellen ihmetellään. <3

    VastaaPoista