Kp 9 menossa, kp 13 on seurantaultra. Vähän huolestuttaa, että kasvaakohan siellä yhtään munasolua. Aikaisemmissa kierroissa mulla on aina ollut selviä nippailuja, kasvukipuja munasarjan kohdalla. Mutta nyt ei oikeastaan ole tuntunut mitään. Torstaina se sitten selviää, onko Menopur tehnyt tehtävänsä, vai joutuuko pistämistä jatkamaan pitempään.
Toistaiseksi olen aika hyvin saanut pidettyä positiivisen ajattelun mielessä tämän kierron aikana. Jotenkin nyt on vähän levollisempi olo, kuin parissa aikaisemmassa kierrossa. Miehen kanssa jo vähän puhuttiin, että ehkä tämä ja seuraava kierto yritettäisiin vielä ihan tosissaan raskautua, mutta sen jälkeen voitaisiin pitää vähän vapaata, "joululomaa" hoidoista ja yrittämisestä. Viimeisen reilun vuoden ajan olen kuitenkin ajatellut lasten tekemistä ja kaikkea siihen liittyvää päivittäin, ja välillä ollut aika alamaissakin, joten pieni loma voisi tehdä ihan hyvää. Se, että ei tarvitsisi koko ajan miettiä missä vaiheessa oma kierto on, mitä syö, mitä juo tai jättää juomatta ja muistaako ottaa vitamiinit, voisi olla aika mukavaa. Mutta nyt toistaiseksi yritetään ja toivotaan vielä ihan kunnolla.
En tiedä johtuuko hormoneista vai mistä, mutta minulla on ollut tänään kovin, kovin rakastunut olo. Voi johtua siitä, että mieheni oli koko viime viikon iltavuorossa, ja minä normaalissa päivätyössä, joten emme nähneet toisiamme muuta kuin aamuisin ja myöhään iltaisin. Tänään ollaan sitten oikeasti vietetty aikaa yhdessä, ja minulla on ollut koko päivän sellainen olo, että kylläpäs osasin valita itselleni hyvän ja ihanan miehen. Olen katsellutkin miestäni sellaisella puppy love -ilmeellä, ja koko ajan tekisi mieli helliä ja paijata toista. Vitsailinkin miehelleni, että muista nämä hetket sitten, kun olen raskaana ja hyvin hyvin kiukuttelevalla päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti