Viime keskiviikkona minulla oli IVF:n 2. folliultra. Oli tarkoitus kirjoittaa siitä jo aiemmin, mutta olin keskiviikkona ja torstaina ihan älyttömän väsynyt, että en vain jaksanut.
Kaikki oli kuitenkin hyvin, munarakkulat kasvaa ja kaikki näyttää oikein otolliselta.
Oikeassa munasarjassa oli edelleen samat kuusi munarakkulaa, kooltaan ne oli 7-13 mm. Vasemmalla oli samat kaksi rakkulaa 9-10 mm. Näytäisi siltä, että myös nämä vasemman puolen rakkulat voidaan hyödyntää, olivat endometriooman kannalta hyvässä kohdassa. Oli siellä vasemmalla lisäksi yksi rakkula endometriooman takana, mutta sitä tuskin punkteerataan. Kohdun limakalvo oli 6 mm.
Jatkan Menopur-pistoksia 150 IU kp10, eli lauantaihin asti, ja Orgalutrania jatkan kp11, eli sunnuntaihin asti. Sunnuntaina klo 21 pistän Pregnylin, ja tiistaina 11.12. klo 9 koittaa punktio! Jännittää jo nyt aika paljon tuo punktio, mutta hyvinhän se menee, ja toivottavasti se ei ole niin kamalaa kuin odotan sen olevan. Minulle on kerran aikaisemmin tehty kolposkopia (=kohdunsuulta polttoleikataan pois kudosta, jossa on solumuutoksia), mikä oli ihan piece of cake. Mutta punktio on varmasti jonkin verran kivuliampaa ja ikävämmän tuntuista... Onneksi mies on iltavuorossa, joten pääsee punktioon ja siirtoon pitämään minua kädestä. Siirto tehdään näillä näkymin torstaina 13.12. ja siirretään vain yksi alkio. Toivottavasti saisimme myös pakkaseen edes pari alkiota.
Olin aikaisemmin laskeskellut, että tietäisin jo joulun aikaan, onko hoito onnistunut vai ei. Mutta lääkärin mukaan raskaustesti kannattaa tehdä vasta 16. päivä siirrosta, ellei vuoto olo alkanut jo aiemmin. Eli testauspäivä tulee olemaan 29.12.
Kyllä varmasti polttelee niin paljon jouluna, kun ei tiedä onnistiko vai ei!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste endometriooma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste endometriooma. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
1. IVF, 1. folliultra
Kävin eilen maanantaina IVF:n ensimmäisessä folliultrassa, kp oli 5.
Oikealta löytyi 6 follikkelia halkaisijaltaan 5-10 mm, ja vasemmalla oli
kaksi 7-9 mm kokoista. Sinänsä hyvä, että oikealla oli enemmän, koska
vasemmalla olevia ei välttämättä pystytä käyttämään. Minullahan on
vasemmassa munasarjassa se endometriooma (33 mm halkaisijaltaan, ei
kasvua viime kerrasta), joten jos munarakkulat sijaitsevat sen takana,
niitä ei mielellään punkteerata. Mielellään kyllä ottaisin vielä
muutaman lisää sinne oikeaan munasarjaan, kuusi follikkelia tuntuu niin
pieneltä määrältä... Vaikka ymmärrän kyllä, että pienellä
lääkeannostuksella aloitetaan, ettei ainakaan hyperstimulaatiota tulisi.
Lääkäri nosti Menopur-annostuksen tästä päivästä eteenpäin 112,5 IU:sta 150 IU:een, ja lisäksi aloitin tänään Orgalutran-pistokset pitämään ovulaation poissa. Menen huomenna keskiviikkona uuteen folliultraan, sitten toivottavasti selviää jo punktiopäivä ensi viikolle.
Olo on ollut ihan hyvä. Vatsa saattaa olla vähän normaalia turpeampi, mutta en vielä mitään kovin järisyttävää turvotusta ole huomannut. Nippailuja on viime päivinä tuntunut aika paljon kummassakin munasarjassa, mutta nekin tuntemukset ovat olleet ihan samanlaisia, kuin aiemmissa ovulaation induktio -kierroissa, ehkä vain vähän useammin on nippailuja tuntunut.
Hyvä mieli hoidon suhteen jatkuu (en malttaisi odottaa ensi viikkoa!). Huomenna tiedän sitten taas lisää hoidon etenemisestä.
Lääkäri nosti Menopur-annostuksen tästä päivästä eteenpäin 112,5 IU:sta 150 IU:een, ja lisäksi aloitin tänään Orgalutran-pistokset pitämään ovulaation poissa. Menen huomenna keskiviikkona uuteen folliultraan, sitten toivottavasti selviää jo punktiopäivä ensi viikolle.
Olo on ollut ihan hyvä. Vatsa saattaa olla vähän normaalia turpeampi, mutta en vielä mitään kovin järisyttävää turvotusta ole huomannut. Nippailuja on viime päivinä tuntunut aika paljon kummassakin munasarjassa, mutta nekin tuntemukset ovat olleet ihan samanlaisia, kuin aiemmissa ovulaation induktio -kierroissa, ehkä vain vähän useammin on nippailuja tuntunut.
Hyvä mieli hoidon suhteen jatkuu (en malttaisi odottaa ensi viikkoa!). Huomenna tiedän sitten taas lisää hoidon etenemisestä.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Voihan kilpirauhanen!
Vielä 1,5 - 2 vuotta sitten olin terve, nuori nainen, jolla ei ollut mitään terveysongelmia. Nyt minulla on vaivoinani PCO, endometrioosi, sekä viimeisimpänä löydöksenä kilpirauhasen vajaatoiminta! Siis mitä hittoa?!
Kävin alkuviikosta labrakokeissa, jotka otetaan aina ennen IVF:ää. Testataan hepatiitit, HIV:t ja mitäsiinänytoli. Lääkäri viime hetkellä lisäsi lähetteeseen vielä kilpirauhashormonin, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin kilpirauhaskokeessa viimeksi vuosi sitten syksyllä neuvolan kautta, kun ensimmäistä kertaa menin lääkäriin valittamaan pitkästä kuukautiskierrosta. En muista mikä testin arvo silloin oli, mutta se oli normaalin rajoissa. No, tällä kertaa TSH-arvo oli 4,72, eli lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Lääkäri sanoi, että normaalin rajat ovat 0,3 - 4,2. Jos tavoitteena on raskaus, olisi arvon hyvä olla n. 2,5 - 3. Eli siihen nähden tuo minun 4,7 kuulostaa jo jonkin verran korkealta.
Sain nyt siis lääkkeen kiihdyttämään kilpirauhasen toimintaa. Otan 50 mikrog päivässä Thyroxinia tammikuuhun asti, silloin otetaan uusi testi ja katsotaan mikä on tilanne. Onneksi kilpirauhastesti tehtiin nyt! Kohta koittaa IVF, ja jos vajaatoimintaa ei hoidettaisi, keskenmenon riski olisi suurempi vajaatoiminnan vuoksi.
Jotenkin silmäni aukenivat nyt ihan täysin, kun luin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen oireista. Niin moni oire, jota en ole aikaisemmin osannut pitää minään, ihan normaalina harmina vain, saikin nyt jonkinlaisen syyn olemassaoloonsa. Mielenkiintoista nähdä, miten lääke vaikuttaa oloon. Täytyy kirjoittaa noista oireista ihan oma postaus myöhemmin.
Toisaalta tämä tulos tuo vähän lisää mielenrauhaa siitä, miksi raskaus ei ole alkanut. Toisaalta mietityttää, voiko raskaus alkaakaan tai jos alkaa, niin voiko se kestää, kun näitä raskautta vaikeuttavia sairauksia/ominaisuuksia alkaa kertymään. Onneksi vajaatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä. Syön niitä sitten vaikka koko loppuelämäni, jos olo niistä helpottuu yhtään.
Nyt menee vaan aamupalarutiinit ihan uusiksi, koska maitotuotteita ei saa syödä pariin tuntiin lääkkeen ottamisesta, ja se suositellaan otettavaksi heti aamulla tyhjään vatsaan. En siis voi enää juoda aamupalalla maitoa puuron kanssa! Ei kaurapuuroa voi syödä ilman lasillista kylmää maitoa! Tämä vaatii nyt kyllä suunnittelemista...
Kävin alkuviikosta labrakokeissa, jotka otetaan aina ennen IVF:ää. Testataan hepatiitit, HIV:t ja mitäsiinänytoli. Lääkäri viime hetkellä lisäsi lähetteeseen vielä kilpirauhashormonin, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin kilpirauhaskokeessa viimeksi vuosi sitten syksyllä neuvolan kautta, kun ensimmäistä kertaa menin lääkäriin valittamaan pitkästä kuukautiskierrosta. En muista mikä testin arvo silloin oli, mutta se oli normaalin rajoissa. No, tällä kertaa TSH-arvo oli 4,72, eli lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Lääkäri sanoi, että normaalin rajat ovat 0,3 - 4,2. Jos tavoitteena on raskaus, olisi arvon hyvä olla n. 2,5 - 3. Eli siihen nähden tuo minun 4,7 kuulostaa jo jonkin verran korkealta.
Sain nyt siis lääkkeen kiihdyttämään kilpirauhasen toimintaa. Otan 50 mikrog päivässä Thyroxinia tammikuuhun asti, silloin otetaan uusi testi ja katsotaan mikä on tilanne. Onneksi kilpirauhastesti tehtiin nyt! Kohta koittaa IVF, ja jos vajaatoimintaa ei hoidettaisi, keskenmenon riski olisi suurempi vajaatoiminnan vuoksi.
Jotenkin silmäni aukenivat nyt ihan täysin, kun luin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja sen oireista. Niin moni oire, jota en ole aikaisemmin osannut pitää minään, ihan normaalina harmina vain, saikin nyt jonkinlaisen syyn olemassaoloonsa. Mielenkiintoista nähdä, miten lääke vaikuttaa oloon. Täytyy kirjoittaa noista oireista ihan oma postaus myöhemmin.
Toisaalta tämä tulos tuo vähän lisää mielenrauhaa siitä, miksi raskaus ei ole alkanut. Toisaalta mietityttää, voiko raskaus alkaakaan tai jos alkaa, niin voiko se kestää, kun näitä raskautta vaikeuttavia sairauksia/ominaisuuksia alkaa kertymään. Onneksi vajaatoimintaa voidaan hoitaa lääkkeillä. Syön niitä sitten vaikka koko loppuelämäni, jos olo niistä helpottuu yhtään.
Nyt menee vaan aamupalarutiinit ihan uusiksi, koska maitotuotteita ei saa syödä pariin tuntiin lääkkeen ottamisesta, ja se suositellaan otettavaksi heti aamulla tyhjään vatsaan. En siis voi enää juoda aamupalalla maitoa puuron kanssa! Ei kaurapuuroa voi syödä ilman lasillista kylmää maitoa! Tämä vaatii nyt kyllä suunnittelemista...
maanantai 5. marraskuuta 2012
500 päivää
Nyt on yksi merkkipaalu saavutettu, on kulunut 500 päivää siitä, kun mieheni kanssa päätimme vuosi sitten juhannusyönä, että voisi meille vauva tulla. Siitä on aika hemmetin pitkä aika!
Ja niin kävi, kuten jo osasin odottaakin
Uusi kierto alkoi viime perjantaina. Toisaalta aika mielenkiintoista, miten hyvin sitä on viimeisen puolentoista vuoden aikana oppinut tuntemaan omaa kehoansa. Perjantaiaamuna laitoin siteen alushousuihin noin 15 minuuttia ennen vuodon alkua. Tuli vain olo, että kohta se alkaa. Mitenköhän huomaan raskausoireet sitten joskun jos/kun olen raskaana? Ainakin hyvin olen oppinut tunnistamaan raskaudettomuusoireet.
Nyt sitten marraskuu huilitaan, ja IVF toivottavasti joulukuussa. Saanpahan nauttia hyvillä mielin muutamista pikkujouluista, kun ei tarvitse miettiä mahdollista raskautta.
Kotikonnuilla
Viime viikonloppuna oli koirani kanssa vanhempieni luona kyläilemässä. Viikonloppuun mahtui iloa ja surua. Iloa siitä, kun käytiin isän ja äidin kanssa yhdessä keilaamassa ensimmäistä kertaa ikinä. Molemmat vanhempani ovat joskus nuoruudessaan harrastaneet keilaamista, mutta kummallakin oli yli 10 vuotta edellisestä kerrasta. Se ei kyllä heidän menoaan haitannut, kumpikin pesi minut ihan täysin. <3
Surua viikonloppuun puolestaan toi vanhan, 17-vuotiaan kissarouvamme elon loppu. Kissa lopetettiin lauantaina, koska se alkoi vain muutamassa päivässä saamaan epileptisiä kohtauksia, sekä lopetti syömisen ja juomisen lähes kokonaan. Oli aika päästää vanha lemmikki menemään. Aika koville se otti. Vaikka kissa oli jo vanha, jotenkin ei sitä vaan osannut valmistautua siihen menetykseen. Nyt olo alkaa olemaan jo parempi, enkä enää purskahda itkuun joka kerta kun kissa tulee mieleeni. On tämä kulunut viikko ollut kyllä taas niin tunteiden myllerrystä, että toivottavasti seuraavat pari viikkoa olisivat vähän tasaisempia.
Tämän mennessä saldo on tämä:
500 päivää yritystä
12 kiertoa
95 hormonipilleriä
41 hormonipistosta
49 ovulaatiotestiä
14 raskaustestiä
1226,30 kulutettua euroa
tuhansia kyyneleitä
0 raskautta
Ja niin kävi, kuten jo osasin odottaakin
Uusi kierto alkoi viime perjantaina. Toisaalta aika mielenkiintoista, miten hyvin sitä on viimeisen puolentoista vuoden aikana oppinut tuntemaan omaa kehoansa. Perjantaiaamuna laitoin siteen alushousuihin noin 15 minuuttia ennen vuodon alkua. Tuli vain olo, että kohta se alkaa. Mitenköhän huomaan raskausoireet sitten joskun jos/kun olen raskaana? Ainakin hyvin olen oppinut tunnistamaan raskaudettomuusoireet.
Nyt sitten marraskuu huilitaan, ja IVF toivottavasti joulukuussa. Saanpahan nauttia hyvillä mielin muutamista pikkujouluista, kun ei tarvitse miettiä mahdollista raskautta.
Kotikonnuilla
Viime viikonloppuna oli koirani kanssa vanhempieni luona kyläilemässä. Viikonloppuun mahtui iloa ja surua. Iloa siitä, kun käytiin isän ja äidin kanssa yhdessä keilaamassa ensimmäistä kertaa ikinä. Molemmat vanhempani ovat joskus nuoruudessaan harrastaneet keilaamista, mutta kummallakin oli yli 10 vuotta edellisestä kerrasta. Se ei kyllä heidän menoaan haitannut, kumpikin pesi minut ihan täysin. <3
Surua viikonloppuun puolestaan toi vanhan, 17-vuotiaan kissarouvamme elon loppu. Kissa lopetettiin lauantaina, koska se alkoi vain muutamassa päivässä saamaan epileptisiä kohtauksia, sekä lopetti syömisen ja juomisen lähes kokonaan. Oli aika päästää vanha lemmikki menemään. Aika koville se otti. Vaikka kissa oli jo vanha, jotenkin ei sitä vaan osannut valmistautua siihen menetykseen. Nyt olo alkaa olemaan jo parempi, enkä enää purskahda itkuun joka kerta kun kissa tulee mieleeni. On tämä kulunut viikko ollut kyllä taas niin tunteiden myllerrystä, että toivottavasti seuraavat pari viikkoa olisivat vähän tasaisempia.
perjantai 12. lokakuuta 2012
Huoh.
Jälleen yksi seurantaultra takana. Paljon antoi mietittävää tämänpäiväinen käynti klinikalla. Odotukseni siitä, että tämä olisi juuri SE kierto, saivat kolauksen. En jaksa uskoa, että raskaudumme tästäkään kierrosta, vaikka ovulaatio on vasta edessäpäin.
Tänään siis kp 12, Menopuria olen piikittänyt kp 5 alkaen. Jatkan piikitystä kp 14 asti, ja kp 15 eli maanantaina pistän Pregnylin (tai Ovitrellen, riippuu kumpaa apteekista saa).
Vasemmassa munasarjassa oli 11 mm follikkeli, ja oikealla 10 mm folli. Mun follikkelit yleensä ottaa kasvuspurtin viimeisimpinä päivinä ennen ovulaatiota, joten toivotaan, että ainakin tuo oikeanpuolimmainen kasvaisi hyvin, ja saisi vaikka kumpikin munasolu irrota. Olisipa edes vähän paremmat mahdollisuudet saada edes yksi hedelmöitettyä ja kiinnittymään. Kaksosten saamisesta en ole huolestunut, niin hyvä tuuri meillä ei sentään ole!
Oikeanpuolimmaista follikkelia toivon kasvavaksi siksi, että tähän mennessä kaikissa viidessä kierrossa, jossa ollaan onnistuttu ovulaatio saamaan aikaiseksi, munasolu on kehittynyt vasemmalla puolella. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että se ei ole ollut oikein hyvä juttu. Lääkärikin tänään epäili, että voi olla mahdollista, että koska minulla on myös se endometriooma vasemmassa munasarjassa (mikä oli muuten nyt 33 mm, kasvanut 2 mm viime kuusta), että se voi jotenkin vaikuttaa munanjohtimen toimintaan. Voi siis olla, että minussa on myös jotain rakenteellista vikaa ovuloimattomuuden lisäksi. Tosi kiva! Ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että joudun joko syömään tai piikittämään itseni hormoneja täyteen, että kroppani kypsyttäisi eden yhden pienen munasolun, mutta se munasolu ei ehkä koskaan edes kohtaa siittiöitä ja pääse kohtuun asti!
Jotenkin en ole tästä yhtään yllättynyt. Vaikka yritän tsempata itseäni, että tämä olisi se kierto, josta raskaudun, niin ehkä olen kuitenkin jo alitajuisesti valmistautunut IVF-hoitoihin. Juttelimme siis jo alustavasti lääkärin kanssa IVF:stä, ja että se voisi meillä olla seuraava askel, mikäli niin haluamme.
Periaatteessa vaihtoehtomme ovat, mikäli en raskaudu tässä kierrossa:
Olen siis tuota IVF-asiaa miettinyt jo pidempään, ja tänään päätin lopullisesti että siihen me lähdemme tämän kierron jälkeen. Mieheni on tukenani, ja sanoo, että etenemme hoidoissa sillä tahdilla, kuin minä haluan. Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että koeputkihedelmöityksiin asti joudumme menemään lapsen saamiseksi. Uskon vakaasti, että vielä lapsen saamme, mutta joudumme odottamaan sitä vielä pitkään, ja todennäköisesti itkemään vielä monet itkut.
Ensin hoidetaan kuitenkin tämä kierto kunnialla loppuun. Raskautuminen olisi todellinen yllätys ja ihme, mutta niitäkinhän tapahtuu aina välillä, miksei siis vaikka meille?
Tänään siis kp 12, Menopuria olen piikittänyt kp 5 alkaen. Jatkan piikitystä kp 14 asti, ja kp 15 eli maanantaina pistän Pregnylin (tai Ovitrellen, riippuu kumpaa apteekista saa).
Vasemmassa munasarjassa oli 11 mm follikkeli, ja oikealla 10 mm folli. Mun follikkelit yleensä ottaa kasvuspurtin viimeisimpinä päivinä ennen ovulaatiota, joten toivotaan, että ainakin tuo oikeanpuolimmainen kasvaisi hyvin, ja saisi vaikka kumpikin munasolu irrota. Olisipa edes vähän paremmat mahdollisuudet saada edes yksi hedelmöitettyä ja kiinnittymään. Kaksosten saamisesta en ole huolestunut, niin hyvä tuuri meillä ei sentään ole!
Oikeanpuolimmaista follikkelia toivon kasvavaksi siksi, että tähän mennessä kaikissa viidessä kierrossa, jossa ollaan onnistuttu ovulaatio saamaan aikaiseksi, munasolu on kehittynyt vasemmalla puolella. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että se ei ole ollut oikein hyvä juttu. Lääkärikin tänään epäili, että voi olla mahdollista, että koska minulla on myös se endometriooma vasemmassa munasarjassa (mikä oli muuten nyt 33 mm, kasvanut 2 mm viime kuusta), että se voi jotenkin vaikuttaa munanjohtimen toimintaan. Voi siis olla, että minussa on myös jotain rakenteellista vikaa ovuloimattomuuden lisäksi. Tosi kiva! Ihan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että joudun joko syömään tai piikittämään itseni hormoneja täyteen, että kroppani kypsyttäisi eden yhden pienen munasolun, mutta se munasolu ei ehkä koskaan edes kohtaa siittiöitä ja pääse kohtuun asti!
Jotenkin en ole tästä yhtään yllättynyt. Vaikka yritän tsempata itseäni, että tämä olisi se kierto, josta raskaudun, niin ehkä olen kuitenkin jo alitajuisesti valmistautunut IVF-hoitoihin. Juttelimme siis jo alustavasti lääkärin kanssa IVF:stä, ja että se voisi meillä olla seuraava askel, mikäli niin haluamme.
Periaatteessa vaihtoehtomme ovat, mikäli en raskaudu tässä kierrossa:
- Pidetään taukoa hoidoista niin kauan kuin itse haluamme.
- Jatketaan hoitoja ovulaation manipuloimisella, ja toivotaan, että myös oikeasta munasarjasta saataisiin munasoluja kasvatettua.
- Kokeillaan inseminaatiota ovulaation manipuloimisen yhteydessä.
- Aloitetaan IVF jo seuraavassa kierrossa.
Olen siis tuota IVF-asiaa miettinyt jo pidempään, ja tänään päätin lopullisesti että siihen me lähdemme tämän kierron jälkeen. Mieheni on tukenani, ja sanoo, että etenemme hoidoissa sillä tahdilla, kuin minä haluan. Enpä olisi puolitoista vuotta sitten uskonut, että koeputkihedelmöityksiin asti joudumme menemään lapsen saamiseksi. Uskon vakaasti, että vielä lapsen saamme, mutta joudumme odottamaan sitä vielä pitkään, ja todennäköisesti itkemään vielä monet itkut.
Ensin hoidetaan kuitenkin tämä kierto kunnialla loppuun. Raskautuminen olisi todellinen yllätys ja ihme, mutta niitäkinhän tapahtuu aina välillä, miksei siis vaikka meille?
torstai 13. syyskuuta 2012
Lääkärillä
Tänään oli kp 13 seurantaultra, menossa viides kunnon yrityskierto hormoniavusteisesti. Olen siis tässä kierrossa piikittänyt Menopuria kp 5:stä asti 37,5 IU päivässä.
Follikkeli vasemmassa munasarjassa oli 12 mm kokoinen. Arvasin, että ei se vielä kypsä voi olla, koska kasvukipuja minulla on viime päivinä ollut aika vähän. Menopurin pistämistä jatkan nyt vielä kp 16 asti ja kp 17, eli maanantaina pistän irrotuspiikin, eli Pregnylin. Ihan hyvä, että Pregnyliä sai taas pitkästä aikaa apteekista, se kun kuitenkin on n. 50 € halvempaa, kuin vastaava tuote Ovitrelle.
Endometriooma puolestaan samassa vasemmassa munasarjassa oli 31 mm kokoinen, se oli kasvanut 3 mm viime kuusta.
Kyselin taas lääkäriltä, miten tästä hoitoja jatketaan, mikäli toivottua tulosta ei vieläkään tule. Hän oli sitä mieltä, että seuraavassa kierrossa mennään Menopurilla ja samalla annostuksella. Jos silloinkaan ei raskautta tule, on meillä edessä joko muutaman kuukauden hoitotauko (omasta pyynnöstä). Tauon aikana voi olla, että tutkitaan julkisella puolella tuo minun endometriooma, ja se onko sen poistaminen aiheellista. Jos taas emme pidäkään taukoa, jatketaan hoitoja siirtymällä inseminaatioihin tai IVF:ään, eli koeputkihedelmöitykseen. Aiemmin lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että inseminaatiosta ei meille olisi merkittävää hyötyä, koska miehen siittiöt ovat normaaleja hedelmöityskyvyltään. Eli varmaan siirrytään sitten suoraan IVF:ään.
En vaan vielä yhtään osaa sanoa, haluanko pitää hoidoista taukoa, vai jatkaa täyttä höyryä eteenpäin. Toisaalta tarvitsisin lomaa kaikesta hoitoihin liittyvästä stressistä, mutta toisaalta haluaisin jatkaa hoitoja niin pian kuin mahdollista, jotta raskaus alkaisi mahdollisimman pian. Mutta tietenkin sitä on aivan turha vielä miettiä, nyt pitää vaan keskittyä tähän kiertoon ja koittaa pysyä hyvillä mielin ja stressittömänä (hankalaa!). Lääkärikin jo kovasti toivoo, että me onnistuisimme. Endometrioomankin näkökulmasta olisi hyvä, jos raskautuisin mahdollisimman pian, koska raskaus pysäyttää endometriooman kasvun, ja voi sen jopa pienentää/poistaa kokonaan.
Kaikki peukut ja varpaat pystyyn nyt tämän kierron suhteen! Lähden huomenna viikonlopuksi vanhempieni luo lataamaan pattereita, niin että jaksan sitten ensi viikon ovulaation hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla mieheni kanssa. ;)
Follikkeli vasemmassa munasarjassa oli 12 mm kokoinen. Arvasin, että ei se vielä kypsä voi olla, koska kasvukipuja minulla on viime päivinä ollut aika vähän. Menopurin pistämistä jatkan nyt vielä kp 16 asti ja kp 17, eli maanantaina pistän irrotuspiikin, eli Pregnylin. Ihan hyvä, että Pregnyliä sai taas pitkästä aikaa apteekista, se kun kuitenkin on n. 50 € halvempaa, kuin vastaava tuote Ovitrelle.
Endometriooma puolestaan samassa vasemmassa munasarjassa oli 31 mm kokoinen, se oli kasvanut 3 mm viime kuusta.
Kyselin taas lääkäriltä, miten tästä hoitoja jatketaan, mikäli toivottua tulosta ei vieläkään tule. Hän oli sitä mieltä, että seuraavassa kierrossa mennään Menopurilla ja samalla annostuksella. Jos silloinkaan ei raskautta tule, on meillä edessä joko muutaman kuukauden hoitotauko (omasta pyynnöstä). Tauon aikana voi olla, että tutkitaan julkisella puolella tuo minun endometriooma, ja se onko sen poistaminen aiheellista. Jos taas emme pidäkään taukoa, jatketaan hoitoja siirtymällä inseminaatioihin tai IVF:ään, eli koeputkihedelmöitykseen. Aiemmin lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että inseminaatiosta ei meille olisi merkittävää hyötyä, koska miehen siittiöt ovat normaaleja hedelmöityskyvyltään. Eli varmaan siirrytään sitten suoraan IVF:ään.
En vaan vielä yhtään osaa sanoa, haluanko pitää hoidoista taukoa, vai jatkaa täyttä höyryä eteenpäin. Toisaalta tarvitsisin lomaa kaikesta hoitoihin liittyvästä stressistä, mutta toisaalta haluaisin jatkaa hoitoja niin pian kuin mahdollista, jotta raskaus alkaisi mahdollisimman pian. Mutta tietenkin sitä on aivan turha vielä miettiä, nyt pitää vaan keskittyä tähän kiertoon ja koittaa pysyä hyvillä mielin ja stressittömänä (hankalaa!). Lääkärikin jo kovasti toivoo, että me onnistuisimme. Endometrioomankin näkökulmasta olisi hyvä, jos raskautuisin mahdollisimman pian, koska raskaus pysäyttää endometriooman kasvun, ja voi sen jopa pienentää/poistaa kokonaan.
Kaikki peukut ja varpaat pystyyn nyt tämän kierron suhteen! Lähden huomenna viikonlopuksi vanhempieni luo lataamaan pattereita, niin että jaksan sitten ensi viikon ovulaation hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla mieheni kanssa. ;)
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Seurantaultrakuulumisia
Kävin eilen lääkärin luona seurantaultrassa, kierronpäivänä 14. Olen tässä kierrossa syönyt Femaria (tai oikeastaan se vaihdettiin jo keväällä apteekissa edullisempaan Letrolaniin) 2 tablettia, eli 5 mg kierron päivinä 3-7.
Siellähän möllötteli vasemmassa munasarjassa oikein hienon näköinen 21 mm munasolu! Lekuri antoi reseptin Ovitrelleen munasolun irroitukseen (Pregnyl olisi huomattavasti edullisempaa, mutta sitäpä ei tietenkään saa apteekeista tällä hetkellä). Pistin piikin eilen joskus viiden aikaan, ja mahanippailuista päätellen ovulaatio minulla oli joskus eilen illalla. Vähän joutui hammasta puremaan petipuuhissa, kun en halunnut paljastaa miehelle yhdyntäkipuja. Oviksen aikaan se ei vaan oo mitään herkkua, mikä on taas joku luontoäidin oma pikku jekku...
Munasolun lisäksi vasemmassa munasarjassa näkyi myös endometriooma, joka oli kasvanut 28 mm kokoon. Viime helmikuussa se oli n. 10 mm, eli onhan tuo puolen vuoden aikana kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Nyt sitä sitten seuraillaan seuraavissa ultrissa, ettei pääse kasvamaan liian isoksi. Jos siitä tulee n. 40 mm kokoinen, se varmaan leikataan pois. Toivon vaan että sen kasvu loppuu, en nyt haluaisi mitään ylimääräisi mutkia matkaan, kun oviksiakin on alkanut tulemaan ihan kivasti lääkkeiden avulla.
Juteltiin lääkärin kanssa myös hoidon jatkosta. Hänen mielestään kannattaa nyt jatkaa toistaiseksi näin, eli Femarilla tai pistoslääkkeillä kasvatellaan munasolu, ja loput hoidetaan perinteisesti kotona. Meidän tapauksessa ei kuulemma saavuteta isoa hyötyä inseminaatiosta, kun miehen siittiöt kuitenkin ovat hedelmöityskyvyltään normaaleja.
Kysyin lääkäriltä myös munajohtimien aukiolotutkimuksesta. Sitäkään ei välttämättä minulle kannata tehdä, koska on epätodennäköistä, että minulla niissä mitään vikaa olisi. Saan sen tutkimuksen halutessani, mutta ajattelin antaa asian vielä toistaiseksi olla.
Jotenkin minulla on nyt vain todella varma olo tästä kierrosta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että pudotaan korkealta ja kovaa jos/kun täti taas tulee kylään parin viikon päästä.
Siellähän möllötteli vasemmassa munasarjassa oikein hienon näköinen 21 mm munasolu! Lekuri antoi reseptin Ovitrelleen munasolun irroitukseen (Pregnyl olisi huomattavasti edullisempaa, mutta sitäpä ei tietenkään saa apteekeista tällä hetkellä). Pistin piikin eilen joskus viiden aikaan, ja mahanippailuista päätellen ovulaatio minulla oli joskus eilen illalla. Vähän joutui hammasta puremaan petipuuhissa, kun en halunnut paljastaa miehelle yhdyntäkipuja. Oviksen aikaan se ei vaan oo mitään herkkua, mikä on taas joku luontoäidin oma pikku jekku...
Munasolun lisäksi vasemmassa munasarjassa näkyi myös endometriooma, joka oli kasvanut 28 mm kokoon. Viime helmikuussa se oli n. 10 mm, eli onhan tuo puolen vuoden aikana kasvanut melkein kolminkertaiseksi. Nyt sitä sitten seuraillaan seuraavissa ultrissa, ettei pääse kasvamaan liian isoksi. Jos siitä tulee n. 40 mm kokoinen, se varmaan leikataan pois. Toivon vaan että sen kasvu loppuu, en nyt haluaisi mitään ylimääräisi mutkia matkaan, kun oviksiakin on alkanut tulemaan ihan kivasti lääkkeiden avulla.
Juteltiin lääkärin kanssa myös hoidon jatkosta. Hänen mielestään kannattaa nyt jatkaa toistaiseksi näin, eli Femarilla tai pistoslääkkeillä kasvatellaan munasolu, ja loput hoidetaan perinteisesti kotona. Meidän tapauksessa ei kuulemma saavuteta isoa hyötyä inseminaatiosta, kun miehen siittiöt kuitenkin ovat hedelmöityskyvyltään normaaleja.
Kysyin lääkäriltä myös munajohtimien aukiolotutkimuksesta. Sitäkään ei välttämättä minulle kannata tehdä, koska on epätodennäköistä, että minulla niissä mitään vikaa olisi. Saan sen tutkimuksen halutessani, mutta ajattelin antaa asian vielä toistaiseksi olla.
Jotenkin minulla on nyt vain todella varma olo tästä kierrosta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että pudotaan korkealta ja kovaa jos/kun täti taas tulee kylään parin viikon päästä.
tiistai 14. elokuuta 2012
Lapsettomuuteni
Olen aina jotenkin tiennyt tai vaistonnut, että lasten hankkiminen ei minulle tule olemaan yhtä helppoa kuin useimmille muille. En tiedä mistä se johtuu, mutta tältä minusta on tuntunut niin kauan kuin muistan. Aikaisemmin sitä ajatteli, että on aivan liian nuori hankkimaan lapsia, koulukin vielä kesken, eikä kunnon isäehdokastakaan maisemissa. Nyt sitten on vakaa parisuhde, oma asunto ja vakituinen työpaikka omalta alalta. Mutta vaikka minun mielestäni aika olisi oikea, kroppani ei sitä tunnu ymmärtävän, ja lapsettomuudesta on tullut jokapäiväinen osa elämääni.
Teini-iässä kuukautiseni olivat epäsäännölliset, mutta en siihen silloin kiinnittänyt suurempaa huomiota. En tainnut edes kirjoittaa mihinkään ylös kuukautisten alkamispäiviä, ne aina vain tulivat kun olivat tullakseen. Sen jälkeen käytinkin hormonaalista ehkäisyä noin kahdeksan vuoden ajan. Välillä minulla oli taukoa e-pillereistä tai nuvaringistä, ja aina kierrot ilman lääkitystä olivat pitkiä.
Ei siis tullut yllätyksenä, että ensimmäinen kierto vauvahankkeen alettua oli 65 päivää. Jo silloin päätin, että jos toinen kierto alkaa olemaan yli 40 päivää, menen lääkärille hakemaan apua. Toinen kierto oli loppujen lopuksi 70 päivää. Lääkäri määräsi Terolutit tasoittamaan kuukautiskiertoa. Verikokeista ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Kolmen kierron ajan käytin Terolutia, mutta kierto ei siitä tasoittunut, eikä ovulaatioita tullut. Yli puoli vuotta raskausyrityksemme eivät siis oikein olleet yrityksiä ollenkaan ovuloimattomuuden takia.
Alkuvuodesta 2012 päätin seuraavaksi mennä yksityiselle puolelle jatkamaan hoitoja. En vain millään halunnut alkaa jonottamaan kuukausikaupalla hoitoja julkisella puolella, vaan halusin yksilöllisempää hoitoa ja nopeasti. Kallistahan se on, mutta sen verran olen saanut säästettyä, että ainakin nyt vielä toistaiseksi haluan käydä yksityisellä.
Heti ensimmäisellä käynnillä yksityisellä lääkärillä tuli sellainen olo, että nyt aletaan tosissaan hankkiutumaan raskaaksi, ja lääkäri auttaa siinä kaikin mahdollisin keinoin. Minulla todettiin PCO molemmissa munasarjoissa. Lisäksi vasemmassa munasarjassa oli n. 10 mm läpimitalta oleva pieni endometriooma. Arvasin jo ennen lääkärikäyntiäkin, että minulla on PCO, vaikkei minulla epäsäännöllisten kuukautisten lisäksi ole muita selviä oireita. Paino minulla on normaali (BMI 19,9), eikä ylimääräistä karvankasvua tai akneakaan ole.
Hormonihoidoilla minulla on saatu nyt kolme ovulaatiota aikaiseksi, mitkä eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Vuodenvaihteessa 2012 teimme mieheni kanssa uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna minä raskaudun. Vielä olisi syksy aikaa täyttää lupaus. Ihan kuin se olisikin niin helppoa, mutta tällä hetkellä oloni on aika luottavainen ja optimistinen.
Teini-iässä kuukautiseni olivat epäsäännölliset, mutta en siihen silloin kiinnittänyt suurempaa huomiota. En tainnut edes kirjoittaa mihinkään ylös kuukautisten alkamispäiviä, ne aina vain tulivat kun olivat tullakseen. Sen jälkeen käytinkin hormonaalista ehkäisyä noin kahdeksan vuoden ajan. Välillä minulla oli taukoa e-pillereistä tai nuvaringistä, ja aina kierrot ilman lääkitystä olivat pitkiä.
Ei siis tullut yllätyksenä, että ensimmäinen kierto vauvahankkeen alettua oli 65 päivää. Jo silloin päätin, että jos toinen kierto alkaa olemaan yli 40 päivää, menen lääkärille hakemaan apua. Toinen kierto oli loppujen lopuksi 70 päivää. Lääkäri määräsi Terolutit tasoittamaan kuukautiskiertoa. Verikokeista ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Kolmen kierron ajan käytin Terolutia, mutta kierto ei siitä tasoittunut, eikä ovulaatioita tullut. Yli puoli vuotta raskausyrityksemme eivät siis oikein olleet yrityksiä ollenkaan ovuloimattomuuden takia.
Alkuvuodesta 2012 päätin seuraavaksi mennä yksityiselle puolelle jatkamaan hoitoja. En vain millään halunnut alkaa jonottamaan kuukausikaupalla hoitoja julkisella puolella, vaan halusin yksilöllisempää hoitoa ja nopeasti. Kallistahan se on, mutta sen verran olen saanut säästettyä, että ainakin nyt vielä toistaiseksi haluan käydä yksityisellä.
Heti ensimmäisellä käynnillä yksityisellä lääkärillä tuli sellainen olo, että nyt aletaan tosissaan hankkiutumaan raskaaksi, ja lääkäri auttaa siinä kaikin mahdollisin keinoin. Minulla todettiin PCO molemmissa munasarjoissa. Lisäksi vasemmassa munasarjassa oli n. 10 mm läpimitalta oleva pieni endometriooma. Arvasin jo ennen lääkärikäyntiäkin, että minulla on PCO, vaikkei minulla epäsäännöllisten kuukautisten lisäksi ole muita selviä oireita. Paino minulla on normaali (BMI 19,9), eikä ylimääräistä karvankasvua tai akneakaan ole.
Hormonihoidoilla minulla on saatu nyt kolme ovulaatiota aikaiseksi, mitkä eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Vuodenvaihteessa 2012 teimme mieheni kanssa uudenvuodenlupauksen, että tänä vuonna minä raskaudun. Vielä olisi syksy aikaa täyttää lupaus. Ihan kuin se olisikin niin helppoa, mutta tällä hetkellä oloni on aika luottavainen ja optimistinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)